26.12.2013 Belmopan

Melkoinen osa ihmisistä elää todella köyhästi. Tämä talo oli vielä siisti.  On toki vauraitakin taloja.

Sain tapaninpäivän aamuna sateisen yön jälkeen vaatimattoman aamupalan Belizen lentokentän risteyksen lähellä olevassa siistissä hotellissa. Naapuripöydässä aamulapaa nautti rinkkoja raahaava nuoripari, joka sitten kiirehti hotellin autolla lentokentälle.  Minä lähdin matkaani aika hiljaiselle tielle takaisin omia jälkiäni noin 10 km ja sitten käännyin itäisen ja läntisen Hwy:n yhdistävälle tielle ja sieltä sitten läntiselle tielle kohti Guatemalaa. Tällä välitiellä oli jonkin verran pyöräilijöitä, jotka hiljensivät ohittaessaan ja jututtivat minua.
Päivä oli aamusta lähtien pilvinen ja vettä alkoi tulla kymmenen maissa. Yhdentoista maissa näin tien varrella ruokapaikan ja kun pääsin katoksen alle, vettä alkoikin tulla oikein kunnolla. Viivyttelin ruokailun kanssa sateen ajan ja sen tauottua jatkoin matkaani. Aamupuoleen näin tiepuolessa muutaman ison ja hyvin värikkään papukaijan, mutta ne tietenkin päättivät vaihtaa maisemaa sinä vaiheessa kun kamerani alkoi olla lähes kuvausvalmis. Etelän puolella alkoi näkymään kaukaisuudessa jonkin verran vuoren tapaisia ja loppumatkasta tiekin alkoi muuttumaan mäkisemmäksi. Pyöräkin päätti paikkauttaa renkaansa ja siten soi minulle ylimääröisen tauon. Tie oli pitkiä matkoja autio, maastossa oli taas välistä jopa havupuita. Asutus oli ehkä osittain vauraamman näköistä kuin edellisenä päivänä. Kieli on pääasiassa englantia, tosin Espanjakin tuntuu useimmille käyvän. Minulle on alkanut tuottaa hetkittäin vaikeuksia löytää englannin sanoja jatkuvan espanjan harjoittelun takia.

"Oma koti kullan kallis". Tässä vietän tämän yön. 

Ennen tätä paikkaa, otel Cabos,  oli muutamia B&B-paikkoja ja taisi ola joku hotellikin. Mietin tähän tullessani, että jatkankon alkuperäisen suunnitelmani mukaan ja ajan loppuosan pimeässä vai pysähdynkö. Nyt tulin siihen tulokseen, että koitan välttää sitä pimeässä ajoa. Huomiselle jää siten vain lyhyt pätkä, jos en mene rajan yli. Ehkä ajan sen etenavauhtia ja pidän sen lepopäivänä. Tiedän, että Juha vierastaa tällaisia ratkaisuja, mutta jos teen niin, niin pidän tosiaan sen ajo-osuuden palauttavan liikunnan puolella. Minulla on aikaa tehdä huomenna se päätös. Ravintola tässäkin oli kiinni, onneksi huoltoaseman kauppa on monipuolinen ja saan sieltä tankattua polttoainetta lihaksilleni.