29.12.2013 Poptùn

Tässä oli useamman miehen voimin käynnissä poroerotuksen tapainen homma hevosten ja lehmien kanssa.

Ensimmäinen kokonainen  päivä Guatemalan puolella. Jos kaiken kertoisin mitä päivään sisältyi, tarvitsisin tähän lepopäivän. Jotakin kuitenkin kerron. Matkaa päivälle kertyi 112 km. Katsoin vasta majoituttuani nousuja ja niitä oli yli 800 m, joten maasto on tosiaan muuttunut mäkisemmäksi. Päivä oli kokonaanpilvinen, mutta sadekuurot jotenkin väistelivät minua. Majapaikaksi otin tästä ennen Poptùn:in kaupunkia Hotel Gil-Town:nsta. Maksoi 150 quetzals:ia. Kurssia en tiedä vieläkään, ehkä se tässä selviää. Tie on ollut koko päivän hyvää. Ainoa haitta oli se, että päällysteen korjaus oli tehty vain ajoradalla ja siten ajoradan ja reunakaistan välolle jäi palle. Mutkissa uusi päällyste oli kuitenkin vedetty reunaan asti ja jouduin ajalemaan tuon tuista tuon palteen yli. Yhdessä alamäessä en saanut vauhtia ajoissa pois ja ajoin palteen sivuun siten, että se kaatoi minut, joten asfaltti-ihottumaa taas on.


Täällä on vihreää ja kaunista. Sanosin kyllä, että kauniimpaa kuin Mexicossa, siis mit minä olen nähnyt. Ei täällä mielestäni ole sen köyhemmän näköistä kuin Meksikossakaan, pikemminkin päin vastoin. Ihmiset ovat ystävällisiä, päivään sisältyy lukemattomia tervehdyksiä. Myöskin niitä Gringo-huutoja, joista en pidä, vaikka en tiedä, miten paikalliset sen käsittävät. Siinä on hyvä oppi; he ajattelevat, että kaikki muukalaiset ovat gringoja ja me Suomalaiset taas lykätään vaikka kaikki väliameriikan kansalaiset samaan koriin! Maissia, hedelmäpiuita, banaania, ananaksia, lukuisia kasveja. Mexicoss ihmettelin, että milloinkohan maissi kylvetään uudelleen, kyllä täällä oli uutta maissia kasvamassa eri vaiheissa. Hevonen un hyvin yleinen näky ja monet niistä laiduntavat irrallaan tiepuolessa. Ja tietenkin täytyy muistaa siipikarja, joka kuuluu olennaisen osana aina näihin etelän maihin, ainakin minun kokemukseni mukaan. Sitten oli nautoja, se  nyt oli ehkä sellainen keskeinen piirre. Ja tilat olivat usein suuria. Siis todella suuria, näin satapäisiä karjalaumoja. Herkästi tulee mieleen, että onko näollä suurtiloilla osuus ja millainen täällä olleisiin levottomuuksiin.

Vosi ajatella, että tällainen vihreä "paratiisi" olisi myöskin turismin suosiossa ilman vaarallisen ja levottoman maan leimaa. Tällä hetkellä YM:n tiedoitteen mukaan vaaran aiheuttaa varkaat, raiskaajat ja ryöstelijät. Tajuavatkohan he, millaisen vahingon he tekevät omalle maalleen ja omille kansalaisilleen luomalla maalle sellaisen vaarallisen turistikohteen maineen, joka karkoittaa matkailijat. Itsekkäitä paskiaisia, mutta niinhän me olemme, minä etunenässä. Mutta minusta ei tällä vauhdilla kovin suuri Guatemalan asiantuntija ehdi tulla. Jos haluatte parempaa tietoa, niin tuo Lonely Planetin kirja tuntuu olevan ihan hyvä opas.

Huomenna koitan ajella Rio Dulce:n paikkeille. Minä en edelleenkään ole aivan varma rajanylityskohdista, saamani tiedot ovat ristiriitaisia. Toivoisin, että Corinto olisi sellainen paikka, mistä voisin Hondurasiin mennä. Silloin mutka Salvadoriin jäisi tekemättä ja siis Salvador käymättä. Jos en Corintosta pääse yli, niin lähden sitten ajamaan Rio Dulce:n jälkeen länteen. Eilen minulla ei ollut nettiä. Tänään kysyin maantienvarren pikkukaupasta kortia puhelimeen, sain sellaisen 60:llä quetzalilla ja se toimii. Toistaiseksi paremmin kuin mikään aikaisempi korttini. Sitten tässä majapaikassa pitäisi olla langaton verkko, joka ei ainakaan vielä ole huoneessani toiminut, ehkä tuolla ravintolassa?