keskiviikko 4. joulukuuta 2013

4.12.2013 Isla Muheres – Naisten saari

Yksinäisen matkamiehen sänky?


Minulla sattui sellainen pieni moka. Olin varaavinani hotellin entisestä pari kilometriä lentokentälle päin. Katsoi asian varaussivun kartalta.  Kun sitten aloin lähtöaamuna katsomaan asiaa tarkemmin, huomasin osoitteen olevan saarella. Hetken asiaa nikottelin, mutta sitten kipaisin kadulle jututtamaan tutuksi tulleita elämyskauppiaita lautta-aikatauluista ja siirryin 40 minuutin pikayhteydellä tänne saareen.  Hotelli on aika syrjässä,  jopa niin syrjässä, että taidan olla ainoa asukas koko majapaikassa. Huone kyllä on aivan upea, hemmottelin itseäni eilen illalla jaguzzissa. 
Tällä saarella on sellainen erikoisuus, että täällä on suuri määrä golf-kärryjä, joilla ihmiset ajelevat ympäri saarta.

Saarissa on oma juttunsa.  Ennen kuin opin ajamaan pyörällä, harrastelin lomareissuillani snorklaamista.  Olisi se edelleen mieluista jos olosuhteet ovat suotuisat. Snorklaaja hakee aivan tietynlaisia rantoja.  Ensiksikin, veden tulisi olla kirjasta. Pääosin vedet täällä ovat olleet meressä joko sameita tai erittäin sameita. Se johtuu siitä, että mereen laskee runsaasti jokia, jotka tuovat sameaa vettä rannikolle. Tämä Cancunin seutu näyttää olevan poikkeus.  Jokia on vähän, johtuukohan siitä, että  vesi painuu maan läpi maanalaisiin luolaverkostoihin?  Mutta siihen snorklaamiseen. Saarissa vedet ovat tavallisesti kirkkaita, niin täälläkin. Hienoa valkoista hiekkaa ja kirkasta vettä,  sen puolesta ihanteellista snorklaamiseen.  Tietenkin snorklaaja hakee vielä kivikkoisia ja kallioisia rantoja, joiden alueilla on eniten elämää.  Toki niitäkin täältä löytyy.

Tänä aamuna toimitin juoniliikuntaa.  Aikoinani pidin kalastusta juoniliikuntana. Golffia kai voi hyvällä syyllä myös kutsua sellaiseksi, ellei ajele sellaisella golf-autolla. Onhan tämä koko matkani juoniliikuntaa, matkan juoni on puolustaa päihteetöntä elämäntapaa. Nyt kuitenkin juonena oli aamupalan lisäksi metsästää putkirullauksen putkea. Etsin putkiliikettä ja tutkin kaikki tienvarret ja jätekasat. Löysin läpimitaltaan ehkä 50 mm:n muoviputken, joten tämä juoniliikunta saa vielä jatkua. Jos oikein käsitin ohjeen, sen putken halkaisijan pitäisi olla suurempi.  Oli minulla vielä toinenkin asia hoidettavana. Eiliset rahannostoyritykseni kahdelta automaatilta päättyivät automaatin kertomaan, että ei voi lukea korttia. Nytkin ensimmäinen automaatti kieltäytyi antamasta rahaa, seuraava sitten kuitenkin heltyi ja antoi minulle pesoja.
Jaksoin eilen jo harrastaa lihaskuntoharjoituksia ja venytyksiä. Tänään taidan hemmotella itseäni meressä ja huomenna palaan mantereen puolelle.  Tätä juttuani kirjoitan hotellin respassa, joka on olkikattoinen katos palmujen keskellä. Kun olen matkalla, päivään sisältyy koko ajan toimintaa, eikä yksinäisyys juuri vaivaa. Kun pysähdyn tällä tavalla, niin aivan riippumatta siitä, kuinka ihana paikka on, alan kokea yksinäisyyttä.  Ihminen on sosiaalinen olento ja kaipaa toisten seuraa.  Mutta ajattelen, että tämä yksinäisyyden tunne poistuu, kunhan palailen takaisin tuonne mantereen puolelle. 




Ei kommentteja: