30.12.2014 Rio Dulce

Tässä yksi otos päivän tiematkasta.

Rio Dulce tarkoittaa jotain "makeaa jokea". En tiedä, mistä on nimensä saanut. Yläpuolella on suuri järvi, Lago de Izabal, ja sen vedet purkautuvat mereen joen kautta. Minut toi tänne edellisestä paikkaa 111 km:n ajomatka.
Viime yö ili hieman rauhaton, majassani oli peltikatto, säleikkunat ja vieressä tie, jossa kuorma-autot käyttivät moottorijarrutusta. Ihmettelin USA:ssa ja Kanadassa kylttejä, joissa kiellettiin taajamien läheisyydessä moottorijarrutus. Enään en ihmettele, se on kuin konekiväärillä ammuttaisiin, hirveää jytkytystä. Mutta aamulla olin hyvissä ajoin ennen seitsemää odottelemassa, että saisin aamupalan. Juttelin vartijan kanssa, jolla oli täällä tavanomaunen lyhytpiippuinen pumppuhaulikko jossa on sellainen kahva kuin pistoolissa. Samankaltaisia pyssyjä olen nähnyt vartijoilla paljon täällä. Kun olin saanut ruokani syötyä, yksi keittiöhenkilökunnasta tuli ja kysyi, että saisiko ottaa valokuvan. Sitten niitä otettiin koko porukan kanssa aika monta. Kiitokseksi sain sitten ilmaisen aamupalan.

Täss tekstissä lukee jotakin, että " Minun terveyteni on myös minun perheeni, kuntani ja ympäristöni terveys" . Ja tuo iso tekstihän on naistenklinikka!

Tänään päivä oli ehkä hieman pilvettömämpi kuin viime päivinä. Vettä ei tullut juuri ollenkaan ja iltapäivästä paistoi aurinko. Matkareitti oli hyvin vaihteleva. Korkeimmillaan reilussa puolessa kilometrissä ja täällä lähell meren pintaa. Väliin jyrkkärinteisiä mäkiä, väliin hetki tasaisempaa. Minulla on sellainen vaikutelma kuin täällä olisi ahkerampia ihmisiä kuin Mexicossa. Uutta peltoa raivataan erittäin hankaliin olosuhteisiin. Maissi ja muut kasvit näyttävät kasvavan siellä, mihin siemenen maahan laittaa. Niitä perustöitä pellon raivauksen ja viljelyn lisäksi ovat pyykinpesu, leipominen, polttopuun haku, maissin jyvien pesu,... Hevosia on tosiaan kaikkialla. On jännä katsoa, kuinka pienetkin pojat ratsaastavat tottuneen oloisesti hevosella.

Säpinää oli tämän Rio Dulcen läpi johtavaääa pääväylällä.

Kun tulin hotelliin ja olin saanut tavarani purettua lähdin hakemaan kahvia alakerrasta. Siellä istui pari miestä, jotka pyysivät päytäänsä ja jututtivat minua. Taas kuulin heidän suustaan muiden maiden vaaroista. Siis, ne muut maat ovat aina vaarallisia. Lisäksi sain taas kerran ohjeen olla varovainen. Minulla vain ei ole kovin paljon mahdollisuuksia olla varovainen. Yhden asian olen  kuitenkin tehnyt. Koska tuota ilta- ja pimeänaikaa tunnutaan pitävän erityisen vaarallisena, koitan vältää sitä. Siksi pyrin hoitamaan majoitukset "varman" päälle. En tosin taas ole niitä varannut, mutta valitsen kohteita, joissa tiedän tai pidän jokseenkin varmana majapaikan olemassa oloa. Sitten valitsen niin lyhyitä päivämatkoja, että ehdin ennen pimeän tuloa perille. Siinä kyllä on oma hankaluutensa, kun en tiedä etukäteen, millainen maasto on. Mutta näin koitan toimia.
Olen nyt jokseenkin varma, että pääsen Hondurasin puolelle El Corintosta, eli täältä itälaidalta. Ajanen huomenna rannikolle Buerto Barriokseen, 76000 asukkaan kaupunki. Voi olla, että pidän lepotaukoni siellä tai sitten ajan   Hondurasin puolelle Puerto Cortesiin, satamakaupunki sekin, ja pidän siellä sen lepotauon. Päätän asian huomenillalla.
Hyvä päivä, levollista ajoa ystävällisten ihmisten seurassa. Onneksi niitä hankalia ei tänäänkään ole minun kohdalleni sattunut.