lauantai 18. tammikuuta 2014

Suruviesti Suomesta

Olin pelännyt monia asioita, miksi matkani päättyisi kesken. Tätä asiaa en osannut etukäteen pelätä. Sain tänään viestin läheisen ihmisen kuolemasta. Tämä matkani on loppu. Palaan Suomeen hoitamaan viimeistä palvelusta. Matkani teema on silti mielessäni yhtä aiheellinen edelleenkin ja koitan kirjoittaa ainakin lupaamani artikkelit juomatavoista. Tässä toinen sarjaan, se oli valmiiksi kirjoitettu.


Juomatavat, "Suurkuluttajat"

Tämä on mielenkiintoinen ryhmä, monellakin tavalla. Kuinka monen olette kuulleet tunnustautuvan suurkuluttajaksi? Tuskin monenkaan tai epäilempä että aika harva edes yhdenkään. Kuitenkin Ilmarisen päälääkäri kertoi karua kieltä Suomalaisten juomatavoista. 40% työikäisistä miehistä juo kohtuukäytön ylärajalla tai sen yli, eli siis ovat suuskuluttajia. Koitan hieman analysoida tätä suurkuluttajaryhmää. Myös tähän liittyy ikävä kyllä paljon omakohtaista kokemusta, eli jos juttu tuntuu jostakusta pahalta, niin kannattaa huomioida, että puhun myös itsestäni.
Tämä joukko on se, joka ruikuttaa maanantaipäivistä ja niiden ankeudesta. He odottavat perjantaita kuin lottovoittoa ja sitten heti ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa pullon korkki aukeaa tai purkin kansi napsahtaa. Syitä "rentoutumiseen" kyllä löytyy, raskas työ, kova stressi, taloushuolia, ikäviä ihmisiä... Juomisen syiden kirjo on loputon. Juominen ei jää perjantaihin, vaan jatkuu lauantaina ja sunnuntaina koitetaan "loivennella" että selvittäisiin maanantaina jotenkuten töihin. Viikolla otetaan ainaki saunakaljat joka kerta kun saunassa käydään ja siellä kyllä käydään. Kaikki tilaisuudet, missä viinaa otetaan kyllä käytetään hyväksi, paitsi että asian edetessä juominen alkaa muuttumaan yksinäiseksi, eristyneeksi. Tästä joukosta löytyvät ne, jotka käryävät ratista ja siihen on aina ainutkertainen selitys. Tapauksesta riippuen myös monet muut alkoholin käytön haittapuolet näkyvät kaikille, jotka haluavat sen nähdä. Helstenin "Virtahepo olohuoneessa" olisi hyvää luettavaa tälle joukolle ja heidän läheisilleen.
Miksi he sitten eivät omasta mielestään ole "suurkuluttajia". Suomessa  "virallinen" kohtuukäytön raja on kohtuuttoman korkea, miehillä 21-24 annosta. Tällainen "Suurkuluttaja" valehtelee läheisilleen kulutusmäärät kolmannekseen siitä, mikä on totuus ja itselleen vähintään puolet. Jos hän juo kymmenen tuoppia illassa, mikä ei ole edes paljon tälle "sankarille" hän muistaa niistä 5 tuoppia ja pyöristää sen 5:een ravintola-annokseen. Kymmenessä tuopissa on 15 annosta,  normaalipainoisella sen palaminen kestää 30 tuntia. Hän on oppinut ottamaan hajuviinoja, jos hän on juonut ennen kotiintuloaan, hän aukaisee näyttäävästi yhden purkin heti kotiin tultuaan, niin hänen aikaisempaa juontiaan ei voi enään haistaa. Kun hän on kutsuilla tai tilaisuuksissa, joissa täytyy olla selvinpäin, hän on rauhaton ja ensimmäisen tilaisuuden tullen keksii jonkin tärkeän syyn, miksi on poistuttava paikalta. Hän hankkiutuu kaltaistensa seuraan ja kuvittelee, että kaikki ihmiset juovat niin kuin hän, koska hän on lähes aina samassa jamassa olevien seurassa. Tätä listaa voisi jatkaa pitkään.
Suurkuluttajan sanotaan olevan akoholinkäyttäjä, joka voisi halutessaan lopettaa. Tosiasia kuitenkin taitaa olla, että vain hyvin harvalle tämä olisi mahdollista. Siis ne suurkuluttajat ovat alkoholisteja, siinä kehityksenvaiheessa kohti ennenaikaista hautaa. He valehtelevat itselleen ja läheiselleen. Päihdelääkäri Kemppinen kysyi luennollaan, että mistä tietää, että alkoholisti valehtelee? Siitä, että hän aukaisee suunsa!  Suurkuluttaja valehtelee lähes poikkauksetta alkoholinkulutuksensa myös lääkärilleen. Mutta kun ei kertakaikkiaan haluta nähdä omaa tilaa, totuutta ei kertakaikkiaan kestä ja siksi kehitys jatkuu. Eli merkillinen paradoksi. Suurkuluttajien joukkoon ei kuulu omasta mielestään ketään, rehellisen kulutuksen mukaan tämä on  todella iso ryhmä joka kuitenkaan ei todellisuudessa ole suurkuluttajia vaan alkoholisteja siinä kehityksen vaiheessa.
Viinaa voi juoda tolkuttomia määriä. Ja päissään voi mokatakkin, sattuuhan sitä miehille ja naisille "joskus". Mutta rehellinen  oman juomatapansa tarkastelu on mahdotonta, vielä mahdottomampaa on tunnustaa olevansa alkoholin suurkuluttaja tai alkoholisti ja sitäkin mahdottomampaa on lähteä hoitoon? Jos ihminen jää kiinni ratista, on turha kysyä, että onko alkoholiongelma, kyllä on. Jos ihminen hakka puolisoaan päissään tai on juoppoputkassa, on turhaa kysyä, onko alkoholiongelma, kyllä on. Jos on krapulan takia maanantaipoissaolo niin on turha kysyä, onko alkoholiongelma, kyllä on.  A-kilinikan asiakkaana ei taida olla juuri ketään, jolla ei olisi alkoholiongelmaa. Jos ihminen juo säännöllisesti yli 24 annosta viinaa, ei tarvitse kysyä, onko alkoholiongelma, kyllä on. Tuo 24 annosta tarkoittaa, että viikosta 48  tuntia ollaan alkoholin vaikutuksen alaisena ja kun "krapula kestää ainakin saman aikaa (aina, kyse on vain krapulan asteesta) niin viina haittaa toimintaa 96 tuntia. Viikossa on tunteja vain 168, eli jo tällä määrällä ollaan yli puolen välin.  Ei tarvitse olla vielä kovinkaan "suurkuluttaja", kun ollaan päissään tai krapulassa läpi koko viikon.

Mikä neuvoksi? Jos tunnistit tästä itsesi, niin ehdotan että menet viipymättä hoitoon. Kuukauden jakso vaikka minnesotatyyppisessä hoidossa, elämäsi paras sijoitus. Mikäli jatkat itsesi hoitamista hoidon jälkeenkin. Sellaista hoitoa ei ole, että siellä opettaisiin lasi kädessä laskemaan paukkujasi tai jos on, niin pääset rahoistasi yksinkertaisemmin eroon kotikapakassasi. Kun tämä neuvo ei yleensä kellekkään kelpaa, ennekuin vaikeudet ovat kasvaneet kyllin suureksi, niin laita muistiin tai jos tämä juttu koskee sinua, niin  taidat sen muistaa vaikka en sitä pyydäkkään. Kun sitten vaikeuksien ketju alkaa kasvamaan, terveys, työpaikka, ajokortti, puoliso, auto, asunto, henki...... Ehkä jossakin kohdassa on tarpeeksi ja haluat tehdä muutoksen. Eräs tyttö sanoi äidilleen; "äiti, jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu".


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ahti, otan osaa suruusi. Voimia ja siunausta sinulle surusi keskellä.

Ehkäpä voisit jatkaa matkaa myöhemmin siitä, mihin nyt lopetat, sitten, kun olet surutyösi tehnyt ja päässyt pahimmasta ohi?

Terv. Pekka Siuntiosta

Maaria kirjoitti...

Voimia surun matkalle t. Lotjanmajojen pappi