 |
| Tämä melkein koko iltapäivän näkynyt korkea vuori (liekkö tulivuori) oli hyvin kauniina ja vaihtelevan pilviharson ympäröimä. |
Minun kirjanpitoni mukaan nyt on 15 000 km täynnä.
Muistan, että kotona äiti osti osuukaupasta Costa Ricaa, taisi ostaa kulta katriinaakin. Kulta-katriinassa en ole ollut, nyt olen Costa Ricassa. Puskin aamulla Cocibolga-järven rannan suuntaista tietä sivuvastaiseen navakkaan tuuleen kohti rajaa. Matkan varrella oli tuulimyllyjä varmasti enemmän kuin Suomessa yhteensä. Minua aina harmittaa, kun Suomessa puhytaan paljon ja tehdään vähän. Tulee mieleen vanha sanonta, että söis sika mutta milloin on kärsä kipeänä ja milloin maa jäässä. Mutta lähes kaikkiin muihin maihin niitä rakennetaan, se on tosiasia.
 |
| Kirjoitin eilen suurista sokeriruokorekoista. Tässä hieman perinteisempi kuljetusmalli. |
Ensinnäkin NIcaraguan puoleisella rajalla oli aika sekavaa. Sain kyllä omatoimisen "oppaan" joka kierrätteli minua luukuilla. Kahteen niistä piti taas maksaa, ei tosin paljon. Lopuksi maksoin oppaalleni ja vaihdoin rahani miljooniin Costa Rican rahoihin. No, ei ihan niin, 1Euro on 671 Colinia. Costa Rican puolella jouduin tosi pitkään jonoon. Edessä oli ylipuhelias meksikolainen, joka oli matkalla Panamaan töihin. Hän selittikin sen työnsä, mutta en kaivanut sanakirjaa ja se jäi hämäräksi. Liekkö suutari tai jotain sellaista. Jonossa ostin myös uuden sim-kortin, joka toimii kuulema kolme päivää, ennen kuin pitää ladata lisää. Aikanaan pääsin leimauttamaan passin ja taas piti maksaa. Täällä nyt kerta kaikkiaan ei pääse rajan yli ilman maksua. Lisäksi maksu tuntuu vaihtelevan sen mukaan, mistä maasta on. Noin puolitoista tuntia siinä rajalla meni.
 |
| Siivessä on luku 30 myllyä vuonna 2009, nyt niitä oli varmasti yli 200. |
Sitten olikin kiire liikkeelle, tänne Liberiaan oli sen verran matkaa. Maastokin muuttui mäkisemmäksi heti rajan ylityksen jälkeen. Nousuja päivälle kertyi yli 700 m. Ei niin paha kuitenkaan. Jos tuuli olisi jatkunut samanlaisena kuin aamusta, en olis päässyt tänne, mutta tien suunta muuttui sen verran, että tuuli oli lopun matkaa pääosin sivumyötäinen. Matkapäivä oli aika rauhallisella tiellä pääosin vähäasutuksisin maaseudun läpi. Tien laatu heikkeni Nicaracuaan verrattuna jonkin verran. Vasta aivan täällä lopussa liikenne vilkastui jopa kovastikkin ja kapealla tiellä oli taiteilemista rekka-autojen ohitellessa laukkuja hipoen. Mutta täällä ollaan, uudessa maassa. Hotelli tiepuolessa, Hotel Eserradero, noin 40 dollaria yö ilman aamupalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti