keskiviikko 8. tammikuuta 2014

8.1.2014 Tegucigalpa, Hionduras

Tästä matkani aamulla alkoi. Jossain tuolla edessä vuorten takana on Tegucigalpa.




Aamu valkeni tuulisena, pilvisenä mutta enään ei satanut. Laiskuuttani nukuin kuuteen asti, joten minulta meni yli seitsemän ennen kuin pääsin lastaamaan pyörää. Sitten huomasin takarenkaan taasen tyhjänä. Nyt suoritin perusteellistakin perusteellisemman tutkinnan ja löysin sieltä yhden piikin jota en meinannut saada edes pois. Aamupalaa majapaikassa ei ollut, joten säin sen tiepuolessa ennen kuin varsinaisen taipaleeni aloitin. Laaksossa myötätuuli kuljetti hyvää vauhtia parikymmentä kilometriä,  sitten se vauhti tyssäsikin. Tuli mäki vastaan ja noustiin noin 1,5 km:iin, sitten takaisin  n. 900 m:iin ja uudestaan 1,4 km:iin. Päivän kokonaisnousuiksi kertyi 1,6 km ja niin katselinkin Tegicigalpaa 1, 4 km:n korkeudesta, (nyt olen noin 1 km:n korkeudessa) iltavalaistuksessa.
Härkävaljakkoja näin eilen ja näin tänäänkin. Täässä niitä oli kaksi kivienajossa.

Olin yrittänyt välttää pimeällä ajoa, olen kuullut siitä niin monta varoitusta. Mutta minkäs teet. Ajattelin, että  ajelen sieltä mäen päältä alas ja otan jonkun niistä matkan varrelta eteen tulevista hotelleista. Tiellä oli ollut lähes koko päivän hyvät reunakaistat. Nyt juuri kun niitä olisi erityisesti tarvittu, ne hävisivät. Niin ajelin pimeässä liikenteen seassa alaspäin vilkkaaseen alkuiltaan. Onneksi liikenne kaupunkiin päin oli hiljaisempaa kuin poispäin. Niitä hotelleja ei näkynyt ensinkään. Pysähdyin muutaman kerran katsomaan kännykkäni karttaa ja katsoin myös missäpäin kaupungia jonkun varaamojen litalla olevia hotelleja olisi.
Todella kaunis hautausmaa vuorella, lähellä Tegucigalpaa.

Taas kerran pysähtyessäni kohdalle pysähtyi auto ja mies kysyi tarvitsenko apua. Kerroin mitä olin hakemassa ja hän sanoi, että minun ei todellakaan pitäisi olla pimeällä täällä tien päällä. Hän tarjoutui viemään minut hotelliin ja niin lasytasimme pyörän ja laukut pic-uppiin ja ajoimme noin 2-3 kilometriä tähän majapaikkaan. Epilen, että minulta olisi mennyt vielä tunti hommaan, tuo kännykkä ei todellakaan ole mikään pyöränavigaattori tai minä en sitä osaa käyttää. Ja se sammuukin vähän väliä.  Herrasmies oli paikallinen maanviljelijä, söin "kuormasta" tomaatin. Hän oli kotoisin Equadorista ja ollut täällä 12 vuotta. Hän kertoi kolmen ystävänsä ajaneen joku vuosi taaksepäin Equadorista Alaskaan, siis toisinpäin.

Sisareni rukoilee enkeleitä matkalleni suojelemaan minua. Kyllä niitä täällä näkyy, kiitos siitä!


Ei kommentteja: