sunnuntai 5. tammikuuta 2014

5.1.2014 San Pedro Sula, Honduras

Tässä tyypillisen omakotitalon suojamuuri!



Sain nukkua yöni rauhassa ja heräsin aika myöhään, koska ajomatka oli lyhyt, 57 km. Liikkeellelähtiessä kello olikin yli 9. Yhden täysin sateisen ja toisenkin osittain sateisen vuorokauden jälkeen nyt päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Minun kuntoa ajatellen liiankin lämmin. Ajelin toisi hitaasti ja väliin pysähtelin, koitin juoda paljon. Väliin heikotti ja silloin etsiydyin varjoon ja lepäsin. Olo oli juuri sellainen miksi sen olin arvellutkin ensimmäisenä päivänä neljän päivän rajun vatsataudin jälkeen. Ja kestänee vielä tovin, että suoliston toiminta palautuu normaaliksi.
Suomessa avojohtoja kiusaa talvella lumi, täällä niissäkin alkaa kasvamaan kaikenlaisia kasveja.

Tie tänne San Pedro Sulaan oli nelikaistainen betonitie, kehnohkossa kunnossa. Alkupäässä oli tietulli, mutta ei koskenut minua. Nyt ajoin sen vuorijonon toisella puolella kuin Puerto Cortesiin tullessani. Lähes koko matka oli asuttua ja loppumatkasta alkoi olla teollisuutta. Kun tulin kaupunkiin, koitin hetken välttää keskustaa, mutta kun huomasian, että kadut olivat hyviä ja liihenne vähäistä, palasin päätielle. Hain saman hotellin, jonka olin pari päivää aikaisemmin varannut ja jättänyt sitten käyttämättä. Mukava paikka, mutta tilaa olisi ollut vain dormitoriossa ja kun olen tottunut privaattiin huoneeseen, päätin sellaista hakea. Kutsu takaisinkin oli olemassa. Majapaikka (Hotel El Almendral)  löytyi aivan läheltä suuren ostosparatiisin takaa ja maksoi kohtuullisesti, hieman yli 1000 lempira:aa, eli vajaa 40E.
Minulla oli yksi päivä kuva saniaisten täytttämistä palmun runjoista. Tässä pihapalmuissa on kaunista köynnöskasvia.


Majoituttuani nukuin tunnin ja sitten huolsin pyötää tunnin. Kävin ostosparatiisin alakerrassa syömässä. Siellä kaikki oli ainvai kuin olisin ollut vaikka Saksassa. Kaikki muotiliikkeet ja myös ruokapaikan hinnat. (Ruoka oli hyvää. ) Muutenkin  kaupunkiympäristö asuinpaikkani lähellä on siistiä. Tuossa omakotialueella ajaessani, kun etsin sitä ensimmäistä hotellia, katsoin talojen ulkonäköä. Tai oikeastaan en siitä paljonkaan nähnyt, kun kaikki talot ovat korkeiden piikkilangalla höystetyn kivimuurin takana. Se tietenkin panee ajattelemaan. Näen myös päivittäin sellaisen joukon noita pumppuhaulikoin varustettuja vartiomiehiä tai konetuliasein varustettuja poliiseja ja sotilaita, että ei tosikaan. Taas kerran tulee mieleen, että kyllä meillä ihmeteltäisiin, jos apteekin ovella olisi haulikkomies vastaanottamassa asiakasta. Kyllä turvalliset ja vakaat olot ovat käsittämätön siunaus, minä ainakin olen valmis tinkimään jostakin muusta ennen kuin siitä.

Koitan huomenna herätä  aikaisemmin ja lähteä matkaankin ennen kahdeksaa (saan aamupalan 7:ltä). Matkaa olisi pidemmästi kuin tänään. Normaalisti ei mitenkään kummoinen määrä, mutta oletan, että voimieni palautumiseen menee useampi päivä. Lisäksi kirjassani taidettiin Tequigalpan (Hondurasin pääkaupungin) olevan lähes kilometrin korkeudessa ja jossakin vaiheessa sinne on noustava. En tiedä milloin. Suunnitelmani mukaan pysähtyisin kahdesti ennen sitä. Mutta ne nyt on vain minun ajatuksiani, elämä näyttää, toteutuuko ne. Mukavaa kuitenkin kun edes vähän pääsin tänään liikkeelle.

Ei kommentteja: