1.1.2014 Puerto Barrios, nuorista?

Tässä seison.

Viettelen lepopäivääni huonosti nukutun yön jälkeen Puerto Barrios:issa, Guatelamallsa, lähellä Hondurasin rajaa. Olo on tosiaan sen verran kurja, että en ole saanut oikeastaan aikaa mitää. Kirjoitampa muutaman sanan aiheesta, jonka vuoksi matkaani koitan taittaa. Joku sanoikin FB-sivuillani, että onko minun sanomisillani jotenkin korkeampi painoarvo, sen vuoksi että ajelen pitkän matkaa pyörällä. Ei ole. Sanomisieni painoarvon saa jokainen päättää aivan vapaasti itse, jos on ne lukenut.
Miehillä alkoholismin kehittyminen vie kuulema keskimäärin 15 vuotta ja naisilla 5 vuotta. Ero naisilla lyhyempään aikaan saattaa johtua mm. biologiasta, naisilla on enemmän rasvakudoksia ja siten vähemmän vettä kehossa, johin viina voisi laimentua. Saatan olla väärässäkin. Nykyäään moni nuori kehittää vakavan alkoholismin jo kuitenkin ennen kuin saa opintojaan päätökseen. Tämä on todella paha yhdistelmä, tutkinto vailla oleva ihminen, jolla ei ole töitä. Syntyy yksi ryhmä "kärryiltä putoajisa", joita on erittäin vaikeaa auttaa. Kaikki syyt masennukseen on olemassa ja aikaa hoitaa sitä viinalla kun ei ole töitä. Tarkkavainen lukija on saattanut havaita, että minulle yhdenkin päivän joutenolo on melko masentavaa.

Mistä sitten johtuu se, että nuoret ehtivät alkoholisoitua nykyään jo ennen opintojensa päättymistä?  Kyllä niitä kelkasta putoajia on ollut aina, opetusjärjestelmö joka ei ota huomioon ihmisten erilaisuutta, koulukiusaaminen ym, voivat luovat tilanteen, jossa opiskelu on vastenmielistä. Mutta tällä hetkellä ollaan aivan toisenlaisissa luvuissa kuin muutama vuosikymmen sitten. Palaan taas lempiaiheeseeni, eli meidän vanhempien sallivampaan asenteeseen ja esimerkkiin. Väitäme rakastavamme lapsiamme ja toimimme tavoilla, joiden takia osa lapsistamme hankkii elinikäisen parantumattoman sairauden,  alkoholismin.

Kaikki mitä teemme on kasvatusta. Jos juoksemme ja lenkkeilemme, se on kasvatusta, jos poltamme tupakkia, se on kasvatusta, jos matkustamme ulkomailla, se on kasvatusta, jos teemme töitä tai siivoamme, se on kasvatusta. Tapamme puhua, kohdella toisia ihmisiä, tuntea tunteita, rakastaa,... kaikki se on kasvatusta. Jos juomme joka viikonloppu viinaa, se on kasvatusta, jos puhumme viinasta ja juhlimisesta myönteiseen sävyyn, se on kasvatusta. Jos kuvaamme viinilaseja ja kauniita viinipulloja yhdessä kukkien kanssa, se on kasvatusta. Sen romanttisen viini-illalliskuvan toisessa päässä on yksinäiseen kämppään yksin kuollut alkoholisti, joka löytyy huoneistosta leviävän hajun perusteella. Tai turvakotiin lasten kanssa pakenevasta äidistä, joka ei tiedä, mitä tekisi.

En voi mitenkään ymmärtää enään, miksi vastuuta nuorten pahoinvoinnista yritetään syytää muille. Toki niitä kasvattajia on muitakin, mutta kyllä se oma perhe mielestäni on tärkein. Olen pyytänyt ja pyydän taas omilta lapsiltani anteeksi, että olen tässäkin suhteessa toiminut väärin. Katsoin surullisena nettiin ladattua kuvaa viinipulloasetelmasta. Latauksen oli tehnyt alkoholiin kuolleen isän tytär. Me vain emme näe syy-yhteyksiä. Tai onko ajatus, että meidän perheessä kaikki on hyvin, minä voin tehdä mitä tahansa. Minulla nyt on toki poikkeuksellisen paljon raittiita ystäviä, joten kovin rajua viinamainoskamppanjaa minun ei tarvitse netistä lukea. Edelleenkin pitää paikkaansa, että koitan olla tykkäämättä yhdestäkään päivityksestä, jossa jollain tavoin toimitaan viinan myynninedistäjinä.

Uusi vuosi, uusia lupauksia ? Minä lupailen nykyään hyvin vähän. Aikaisemmin kun niitä lupauksia tein, en monestikkaan niitä pystynyt pitämään. Kuuluu taudin kuvaan. Ajattelen, että teot puhuvat puolestaan kuin lupaukset. Olisi minulla tähän loppuun yksi ajatus; Kun lupaukset yleensä koskevat itseä ja omaa hyvinvointia, vosiko asiaa miettiä toisin. Ei niin, että mitä minä voin  tehdä toisin itseni puolesta vaan niin, että mitä minä voisin koittaa opetella tekemään paremmin toisten puolesta.