6.1.2014 Lago de Yojoa, Honduras

Mis buenos amigos, muchos gracias por sympatico.

Minulta menee edelleen espanjan kuusi ja seitsemän silloin tällöin sekaisin. Majapaikassani aamupala tuotiin huoneeseen, ja luulin tilanneeni sen seitsemäksi ja laitoin herätyksen kuudeksi. Aamupala tuli ennen kuin puhelimeni herätys.

Jatkoin matkaani San Pedro Sula:sta kohti pääkaupinkia Tequigalppaa. Kunto tuntui aamulla heiman edellistä päivää paremmalta. Pysähtelin alussa pankkiautomaateilla, kolmannesta sain rahaa. Tilanne oli aika tyypillinen. Siksi en haluaisikaan jättää rahan nostamista viime tinkaan. Jos sattuu paikkakunnalle, josta ei löydy sellaista automaattia, joka suostuu antamaan rahaa, niin ....
Tänään oli taas sellainen päivä, että minua kyllä haastateltiin joka välissä ja valokuvattiin. Laitan toisen  haastattelijaryhmän kuviin. Kuva on huoltoasemalta, jossa ystävälliset kaverit seurasivat mielenkiinnolla renkaanvaihtoani ja kyselivät matkastani ja pyörästäni. Sanoin, että laitan heidän valokuvansa nettiin ja he ottivat kuvan paidastani, siinä on blogini nettiosoite. Teksti saattaa sisältää virheitä, en ala tarkistamaan sanakirjasta. Jos joku haluaa korjata niin kommentti alas oikean muodon kera, niin korjaan blogiin.

Sokeriruokovainio ennen kuin tie alkoi nousta.

Tie oli hyvin vaihteleva. Tämä on valtatie pääkaupungin ja toiseksi suurimman kaupungin välillä. Väliin oli uutta moottoritietasoista tietä, välillä kapeaa vanhaa tietä ja kaikkea siltä väliltä. Pääasiassa kuitenkin hyvä ajaa. Puolen päivän jälkeen tuli mäki vastaan ja noustiin arviolta 700 m:iin (en tarkistanut navigaattoorista, arvio on sykemittarini perusteella). Nousuja kaiken kaikkiaan kertyi  n.850 m. Ensimmäisen tunnin aikana ainakin 30 asteen helteessä tuntui, että henki lähtee. Pysähtelin paljon ja koitin tankata nestettä. Kyllä minä tiesin, että vatsataudista ei toivita parissa päivässä. Kuitenki sitten alkoi vähitellen helpottamaan ja ilmakin viileni.

Kuva majapaikkani  pihalta otettuna Lago De Yejoa:lle

Hieman sataakkin ehti. (Nyt sataa kaatamalla).  Vaihdoin remmikengät (pitäisi hankkia uudet) yhden katoksen alla. En haluaisi kastella ajokenkiä, niitä ei tahdo saada kuivaksi. Järvelle tultaessa oli viitta tien sivuun, että 6 km:n päässä reitistä sivussa olisi hotelli. Risteyksessä oli poliisi, jolta kysyin, että löytyykä edestäpäin ja hän kertoi läytyvän. Niin sitten ajelin tähän mukavaan, pieneen rantahotelliin. Muuten päivästä jäi päälimmäisenä mieleen poikkeuksellisen runsas ja myös ystävällinen huomionosoitus kanssakulkijoilta ja toisena vuoret. Jos olisi ollut aikaa ja ehkä parempi kamera, tänään olisi saanut monia hyviä kuvia vuorista, pilvistä ja valon leikistä niissä. Tämä onkin tämän väliameriikan suuden toistaiseksi korkein kohta matkallani.