sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Pariisissa.

Seine on suoraan vastapäätä majapaikkaamme. 
Tämänkertainen pyörämatkamme päättyi pyöräilyn osalta tänne Pariisin esikaupunkiin aivan juna-aseman viereen.  Päätöspäivä oli lämpimin koko matkamme osalta. LOppupäivän ajelimmekin T-paidassa. Merkittävä osa täämänpäiväistä matkaa sujui aivan Marnen rantaa pitkin. Joki, joka yhtyy Seineen tässä Pariisin alueella.  Olikin todella mukava ajella, kauniissa jokimaisemassa. Jokivarsipoluilla ja teillä oli paljon juoksijoita, pyöräilijöitä ja muita ulkoilijoita. Aivan lopussa olikin sitten senkin edestä hankalaa. Tuli ikävä Hollannin hienoja pyörätiejärjestelyjä. Perille silti kuitenkin löysimme.

Lähdimme liikkeelle 1.9. perjantaina ja nyt on sunnuntai. Pyöräilyosuutemme kesti siis 24 päivää. Maissa meillä oli kaksi lepopäivää ja yksi meni merellä. Matkaa pyörän mittariin kertyi yhteensä hieman yli 1700 km. Matkapyörä painaa laukkuineen aika paljon. Sellainen, joka ei sitä ole kokeillut, saattaisi yllättyä, Itse muistan ensi kerran kun  lähdin täydessä lastissa ihmetelleeni, että voiko tällä yleensäkään ajaa. Tasaisella paino ei kovin paljoa vaikuta, sen sijaan tuulessa ja mäissä sitä vaikutusta kyllä on.

Olen aikaisemmin tavannut kirjoittaa lepopäiväkirjoituksissani kantaaottavia ja toisinaan aika henkilökohtaisiakin kirjoituksia. Nyt Marikan kanssa matkatessani olen viihtynyt hänen seurassaan enkä juuri ole paljonkaan näihin blogikirjoituksiin aikaa uhrannut. Monesti tuntuu, että kaikki tärkeä on jo tullut sanotuksi moneen kertaan. Enemmän kai nämä jutut ovat sellaisia päiväkirjoja. Nyt kuitenkin muutama sana tuosta matkakumppanistani.

Marikalla ei ole ollut mahdollisuutta töidensä takia sellaisiin harjoitusmääriin kuin minulla. Hän kyllä käy säännöllisesti kuntosalilla ja jonkin verran lenkillä, mutta pyöräilymäärät ovat olleet kyllä mielestäni aika vähäiset, erityisesti tänä vuonna. Olin ennakkoon hieman huolissani siitä, miten hän tällä reissulla jaksaa. Käytännössä olosuhteet vielä ovat olleet kaikkea muuta kuin parhaat mahdolliset. Lähes kaksi viikkoa satoi melkein joka päivä ainakin jonkin verran. Lisäksi osan matkaa noita nousujakin riitti.  Mutta Marika jaksoi ja urputtamatta!

En tiedä miksi, mutta minun luonteenpiirteisiini kuuluu syyllisyyden imeminen kaikkeen mahdolliseen. Kun puhutaan tällaisesta pyörämatkasta, niitä syitä syyllisyyteen kyllä löytyy. Kun ajan harhaan ja joudutaan palaamaan! Kun reitillä on jyrkkä mäki, olen tehnyt huonon reittivalinna. Kun tuulee vastaan, samoi! Kun  sataa, on kai sekin minun vikani, ottä yleensä on lähdetty! Kun hotelli tai ruokapaikka tai kahvipaikka ei ole oikeassa paikassa! Kun päivämatka on pitkä, kun kun .....
Niin jokin minun sisälläni odottaa moitetta milloin mistäkin. Ehkä joku muukin tunnistaa tämäntapaisen asian? Mutta sitä moitetta ei ole kuulunut, ei mistään. Vaikka ihmisillä on tapana väsyneenä, nälissään olla kärtyisiä ja etsiä syyllistä miellään jostakin muusta epämiellyttäävään oloon. Ei ole kuulunut moitetta tälläkään reissulla. Kiitos siitä. Minulla on ollut hyvä matkakumppani, paras mahdollinen minulle. Kiitos siitä. Palkinnon hän on jo saanut, tuntee kehossaan  matkan positiiviset vaikutukset monta kuukautta. Ja ehkä tästäkin  jäänee elinikäinen muisto, jota hän saa kertoa lapsenlapsilleen jonakin päivänä. Yksi viehättävä kohtalaisen vanha daami pysähtyi yhtenä aamuna hotellin aamiaisella juttelemaan kanssamme ja kertoi ymmärtääkseni mieluista muistoaan aikaisemmin nuorempana miehensä kanssa tekemästä vastaavantyyppisestä pyörämatkasta.

Tällaista tänään, nyt alamme kolmeksi päiväksi turisteiksi Pariisissa.

Ei kommentteja: