Ajatuksia ….liikunnasta ja vähän muustakin?

Olen aina silloin tällöin pohtinut motivaatiotani blogin kirjoitukseen. Niitä kirjoituksia on kertynyt jo aika monta. Jos oikein ymmärrän itseäni, niin ne motivaationikin ovat vaihdelleet ajan kuluessa. Sieltä löytyy varmasti hyvin raadollisia motivaatioita kuten itseni esiin tuominen, hyväksynnän hakeminen, kunnian ja maineen hakeminen jne. Voisin kertoa niistä enemmänkin, mutta jätän toiseen kertaan. Matkan varrella olen tajunnut, että ei näitä minun kirjoituksiani kovin moni lue. Jos jätetään joukko itsekkäitä motivaatioita pois, sieltä löytyy  kaiketi keskeisimpänä alkupuoleen alkoholin haitoista kertovat kirjoitukset  (ja omakohtaiset kokemukset sekä syyllisyys niiden suhteen).  Sittemmin pääasallinen motivaationi on ollut terveistä elintavoista puhuminen ja mitä etua liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta saattaa olla. Ne eivät ehkä ole kovin seksikkäitä aiheita, varsinkaan kun katsotaan TV:n viihdeohjelmien tarjontaa; Selviytyjät, love island, ensitreffit alttarilla, suurin pudottaja, alastomat treffit, paratiisihotelli, rikkaitten deittipalvelu …….  Mutta ovat olleet minun elämäni sisältöä jo tovin aikaa ja jaan niissä aika rehellisesti omaa kokemustani tänä päivänä. Jos ei muuta, niin toimivat nämä ainakin jonkinlaisena päiväkirjana itselleni.

Kävin syysuussa parin viikon pyörälenkin Irlannissa. Kotiin paluuni jälkeen meni viisi päivää ennen kuin hyppäsin ensi kertaa pyörän selkään. Varapyöräni, matkapyörä oli vielä paketissa. Olin toki käynyt kuntosalilla pari kertaa, mutta pyöräilyrytmin aloitus viivästyi taas kerran, vaikka minun pitäisi tietää varautua siihen.

Liikunnan ja terveiden elämäntapojen osalta ongelmaksi muodostuu hyvin monessa tapauksessa jonkinlainen muutosvaihe, saumakohta kahden tilan välillä tai jokin tapahtuma. Hyvä tai huono. Kuten lomamatka, lapsen syntymä, juhlat, rakastuminen, asunnon tai työpaikan vaihto, … Tai niitä ikävämpiä asioita, sairaus, avioero, työttömyys, läheisen kuolema,….. Ei tapahtuman tai tilanteen tarvitse olla edes dramaattinen, kunhan se katkaisee rytmin.

Nuorena kaikki säännöllisyys saattaa tuntua kahlitsevalta. Mutta säännöllisellä rytmillä on monia hyviä asioita, varsinkin, jos rakentaa oman rytminsä tietoisesti ja harkiten. Poimii siihen mm. liikuntaa, ravintoon ja lepoon liittyviä hyviä rakennuspalikoita. Säännöllinen rytmi tuo turvaa ja levollisuutta. Se auttaa säilyttämään hyvät tavat ja tottumukset. Vatsa toimii melkein minuutin tarkkuudella, unikin saattaa tulla kun sen aika on ja nälän sekä kylläisyyden tunteet vaihtelevat säännöllisten ruokailuaikojen puitteissa.

 Oikeaan elämään kuitenkin kuuluu myös kaikkea sitä, mitä yllä mainitsin. Silloin rytmi joko pyrkii katoamaan tai katoaa pakosta. Jos flunssa yllättää liikunta katoaa pakosta. On varmaan monia muitakin tapahtumia, jolloin näin käy. Aina ne muutos- tai saumakohdat elämässä eivät kuitenkaan välttämättä vaadi esimerkiksi liikunnan suhteen katkoa, kunhan vain asian tiedostaa. Työmatkalle voi ottaa lenkkivarusteet mukaa tai valita hotellin jossa on kuntosali. Lomamatkalla voi varata aikaa liikunnalle ihan kunnolla ja saa palatessaan huomata, että loma aidosti piristi kun on liikkunut pelkän makoilun tai mikä pahemaa , alkoholin kittaamisen sijasta. Toki esimerkiksi lomalla ruokailu varmasti muuttuu, mutta siihenkin voi suhtautua tietoisesti ja valita terveellisempiä vaihtoehtoja. Usein varsinkin miehillä avioero sotkee elämänrytmin todella pahasti. Emotiaalinen kriisi saattaa eristää sosiaalisista suhteista, ruokailu ryöpsähtää aivan retuperälle ja tilalle tulee alkoholi ja liikkumattomuus. Parisuhteen kariutuminen on varmasti monille todellinen kriisi, mutta kaikki tuo vain pahentaa tilannetta. Se rytmi olisi tässäkin yksi tekijä joka helpottaisi elämää, ahdistusta, masennusta.

Minun itsesuojeluvaistoni kehottaa palauttamaan muutosvaiheiden tai saumakohtien jälkeen rytmin niin nopeasti kuin mahdollista. Tai jos vanha rytmi ei ole mahdollista niin sitten täytyy luoda uusi. Tärkeintä on, että minä luon sen rytmin itse tietoisena enkä anna sen muodostua sattumanvaraisesti ja harkitsemattomasti. Sillä silloin minä kellun kuin paska laineilla, sattumanvaraisesti ja tuulen vietävänä.

Kirjoitan omasta kokemuksestani. Ehkä se ei päde kaikkiin, mene ja tiedä. Olen keskustellut parin kovia kokeneen ystäväni kanssa jotka tuntuvat päätynen samankaltaisiin ajatuksiin. Elämästäni toki löytyy kovin paljon asioita, joista kenenkään ei kannata ottaa oppia. Joku viisas sanoi lisäksi, että (David Richo) ei pidä opettaa, jos ei pyydetä petusta. Siispä sanon, että tarjoilen kokemuksia yrittämättä opettaa (Ainakin välillä yritän sitä).

Irlanti 20.9.2019

 

Tämäntapaisia rakennelmia löytyy  tien vierestä silloin tällöin.

Kotiinpaluupäivä. Olen nyt ollit matkalla kaksi viikkoa ja siitä pyörän selässä 11 päivää. Lähtö viivästyi päivällä kun pyörä oli kateissa ja yhden lepopäivän vietin. Oli oikeastaan pakko viettää. Kestävyyskuntoni ei ollut sellaisella tasolla, että olisin jaksanut ajaa koko ajan. Toisaalta jälkimmäinen 6. päivän ajo sujui jo ihan hyvin, eli kyllä se kestävyyskuntokin sieltä palailee. Tähän pätee usein viljelemäni lause, että ”kuntoa ei voi varastoida”.

 

Pikku jokia virtaa joka kylän ja kaupungin läpi.

Maisemat olivat kaiketi suunnilleen ennakko-odotusteni mukaisia. Toki varmaan paljon jäi näkemättä. Vaikka pyörän päältä kerkiää näkemään aivan toisella tavalla kuin autosta, kilometrejä kertyy samassa ajassa paljon vähemmän. Tämä on vihreä maa, osin kukkulainen ja pieniä vuoriakin on osalla saaresta. Paljoista sateista johtuen löytyy todella runsaasti runsasvetisiä puroja joten kalastajile olisi varmaankin mukavia kalapaikkoja. Lampaita, hevosia , lehmiä, aaseja, jopa laamoja olen matkalla nähnyt. Ennen kaikkea lampaita. Säät oletin hieman sateisiksi, tosiasiassa yhtään täysyn satetonta päivää ei sattunut ja muutamana päivänä satoi koko päivän. Viimeinen matkapäiväni taivalsin pyöräilyn kannalta lähges mahdottomassa tuulessa. Onneksi matka oli lyhyt.

Linnoja, kirkkoja ja raunioita riittää.

Matkaa kertyi kaikkiaan noin 1000 km, en ole navigaattorini lukemia laskenut yhteen. Tiet ovat vaihtelevia, joissakin paikoissa on leveä reunakaista tai taksi/bussikaista, pääosin kuitenkin siinä liikenteen seassa. Vasemmanpuoleinen liikenne tuo oman suolansa, mutta loppua kohti siihen tuntui tottuvan yllättävän hyvin. Liikennekulttuuri on huono. Pyöräilijöille ja jalankulkijoille ei anneta vapaaehtoisesti tilaa. Koko matkan aikana yhden ainoan kerrab yksi nainen pysäytti auton, kun odotin jalkakäytävän reunalla taukoa liikennevirrassa. Siis löytyy vielä Suomeakin huonompaa käyttäytymista. Eräs pyöräilevä paikallinen pariskunta valittelikin minulle asiasta ja kehoitti varovaisuuteen.

Vaihteeksi kuva hautausmaasta.

Kotiin lähden mielelläni. Minulla on koti, jonne haluan mennä, jonne minua odotetaan ja jossa on paljon tekemistä. Uusi elämäntapamuutosryhmäni aloittaa ensi viikolla ja odotan jännittyneenä niitä uusia kokemuksia, joita ryhmän kanssa varmaankin tulen saamaan. Kotona on syksyisiä puuhia, hieman puolukkaa pitäisi saada vielä laariin, mehiläiset pitäisi saatella talvehtimaan, polttopuita metsästä, hedelmäpuut pitäisi suojata jäniksiltä, että ne eivät söisi niitä niinkuin viime talvena ja lukemattomia muta asioita. Kuntoiluas varten ai tarvitse lähteä ulkomaille, Oulaisissa on hyvät tiet ja montakin kuntosalia. Kun pidän kunnostani huolta niin ehkä toimintakykyni säilyy vielä .........

Dublinissa illalla kun katseli tuliaisia perheen nuorimmalle.

Irlanti 14.- 15.9.2018

Maisemia

Muutama sana matkastani. Muistelin tässä ensimmäistä ulkomaille suuntautunutta pyörämatkaani Oulusta Gibralttarille.  En kirjoitellut silloin blogia vaan ruutuvihkoon muistiinpanojani. Niin tein vielä parilla seuraavallakin matkallani. Alkuvaiheessa minulla oli todella paljon sanottavaa. Tuntemuksistani, kaikista päivän tapahtumista, tapaamistani ihmisistä, terveydentilastani....  Kerroin noihin vihkoihin jopa takapuoleni hiertymista ja siitä miten niitä hoidin.  Nyt kun matkapäiviä on kertynyt satoja, tuntuu kuin kaikki olisi jo sanottu. Vaikka eihän se niin ole. Maailma on edelleen kaunis ja minä pieni sen kaiken keskellä. Käsitykseni siitä kuinka paljon nämä tarinani ihmisiä kiinnostaa vain on muuttunut.  Tosiasiassa nämä kirjoitukseni ovat ennenkaikkea jonkinlainen päiväkirja jota voinen ehkä joskus lukea.

 

Tällaista reittiä olen pitkälti seuraillut.

Eilinen päivä oli  erityisen sateinen.  Vettä tuli taas koko päivä. Liikkeelle lähdin kahdeksalta ja ajelin taasen rannikkoa seuraillen lopulta Easky-nimiseen pikkukylään meren rannalla. BB-paikka sijaitsi kirkasvetisen pikkujoenn vieressä muutaman sata metriä merestä. Omistaja kehui joen olevan kalaisa ja että juuri tällaiset sateiset ilmat olisivat omiaan lohien kalastukseen. Paikka oli muutoinkin erinomainen, hyvä huone, kylpuhuone, hyvä kohtelu ja aamupala. Kaikin puolin erinomainen yöpymispaikka.

 

Talot näyttävät vaurailta ja hyvinhoidetuilta. Tällainen olkikattoinen ei ole tavallinen.

Tänään pääsin liikkeelle vähän myöhemmin, koska aamiainen oli vasta 8:30.  Päivä oli toistaiseksi vähäsateisin, pilvinen ja tuulinen, mutta vettä tuli aika vähän.  Parikymmentä ejettuani säikähdin pamausta ja mietin, että ampuiko minua joku. Syy selvisi heti, takarengas oli räjähtänyt.  Renkaan paikkaus on aina hieman työlästä, kun laukut on purettava. Tutkin päälykumin huolellisesti, enkä vikaa siitä löytänyt. Paikattuani ja pyörän taas lastattuani jatkoin matkaa, 200 m ja taas jysähti. Ei kun uusiksi. Nyt epäilin, että ehkä räjähtely johtui siitä, että päälyrengas oli hieman väljänlainen , että sisäkumi pääsi renkaan ja vanteen välistä pullistumaan. En ole varma. Joka tapauksessa vaihdoin päälykumin, minulla oli yksi sellainen varalta laukussani ns. pakattavaa mallia. Kolmatta kertaa rengas ei räjähtynyt, mutta jouduin kyllä vielä kertaalleen purkamaan laukut, kun uusi rengas oli edellistä suurempi ja hankasi kolhiintuneeseen lokasuojaan.  Niimpä päivämatkani jäi aika lyhyeksi ja majapaikan löysin Westport-nimisestä kaupungista. Tuossa vieressä on täkäläisittäin korkea mäki, 764 m.  Nyt on vatsa täynnä ja sen verran ulkoiltu, että ehkä unikin taas maistuu.

Tämä joki virtaa Ballina-nimisen kaupungin läpi.

13.9.2018 Donegal, Irlanti

Lehmät ovat todella paljon harvinaisempi kuin lampaat täällä.

Olen ajellut nyt viisi päivää saamatta yhtään blogipäivitystä aikaan. Hyvä tekosyy on, että unohdin kaikki adapterini Suomeen, enkä löytänyt täältä tätä aikaisemmin. Ensimmäinen majapaikkani kieltäytyi myymästä minulle ainoaansa. Ei sellaista tässäkään isossa hotellissa ollut, mutta respa kertoi sellaisen ehkä löytyvän apteekista ja niin tosiaan löytyi. Puhelimen latausongelman kyllä ratkaisin jo aikaisemmin, kun ostin paikallisen laturin. Minun jo vanha navigaattori ei tahdo eään pysyä päivää hengissä, mutta onneksi olen hankkinut aika ison akun latausta varten. Se on ollut tarpeen.

Tässä kohtaa rannikko sattui olemaan aika tasaista.

Olen nyt ajellut viisi päivää, noin 100 km/päivä, hieman alle. Viime kesä oli sikäli poikkeuksellinen, että minula oli aika vähän sellaisia koko päivän ajoretkiä ja tiesin odottaa, että kestävyyskuntoni ei ole sillä tasolla, kuin se on monesti aikaisemmin ollut.  Vaikka täällä ei kauhean korkeita vuoria ole, niin ihan tasaista maastoa ei juuri ole. Nousuja päivän mittaan siis riittää ja Belfastin jälkeen tuulikin on ollut vastainen. Eilen iltapäivästä jaloissa alkoi tuntua siltä, että on viisainta pysähtyä päiväksi, jotta matkanteko taas sujuu.  Niimpä varasin majoitukse tänne Donegal:iin kahdeksi yöksi. Tänään yritän tappaa aikaa hieman ympärilleni katsellen, venytellen ja kuunnellen äänikirjoja.

Niinkuin näkyy, otoksistani ei paljon aurinkoa näy.

Matkareitti, joka näkyy blogini sivusta avautiuvassa kartassa (karkeasti) kulki ensin pohjoisrannikkoa Belfastiin ja sitten kääntyilin vähitellen tänne etelärannikolle, jota olen seuraillut välillä aivan meren rannalla, välillä hieman kauempana. Maasto on vaihtelevaa, hyvin vihreää, kosteaa. Korkeimmat mäet nousevat kartalla puolen kilometrin paikkeille (ainakin toistaiseksi) ja tiet pariin sataan metriin. Laitumilla on lähes joka paikassa lampaita, joskus lehmiä, hevosia ja aaseja. Enimäkseen pellot ovat olleet laitumia, mutta toki muutakin viljelyä ajoittain löyytyy. Maisemien suhteen on toki sanottava, että ovathan ne kauniimpia ja monipuolisempia kuin Oulaisissa, mutta kyllä Oulaisten maisemissakin on puolensa.

Pakko laittaa ainakin yksi lammaskuva.

Ajo-olosuhteet sään puolesta ovat olleet tasaiset. Tuulee aika kovasti, kylmästi ja vettä tulee joka päivä, yksi päivä satoi koko ajan kun ajoin ja vielä sen jälkeenkin. Muutoin sää vaihtuu nopeasti. Kun sade loppuu koitan vaihtaa sadekamppeet pois ja toisinaan kun olen saanut hengittävämpää päälle, uusi pilvi on jo päällä. Ts. jatkuvaa vaatteiden kanssa vehtaamista. Vaatepuoli minulla on tällä kertaa mielestäni hyvä. Erityismaininna saapi Goretex-kenkäni. Minulla on ollut aikaisemmin ainakin kolmet kalliit Goretex-talvikengät, eikä mitkään niistä ole pitäneet olman suojia pitkään vettä. Nämä ovat pitäneet.

 

Tämä kuva on Eskoa varten. Hänellä on Oulaisissa Irlannin hevonen ja pyysi tuomaan toisen tullessani. Tämä oli kuitenki hieman arka ja meni aika kauas poseeraamaan kun alion valmistautua kuvaamaan.

Tämän saaren liikennekulttuuri ei saa minulta kovin korkeita pisteitä. Se on minun mielestäni jopa huonompi kuin Suoimessa. Jalankulkijana tuntuu kuin autoilijat yrittäisivät ajaa päälle, kukaan ei ainakaan pysähdy missään antamaan kulkumahdollisuutta vapaaehtoisesti. Samoin pyörän selässä ei voi kuin  uneksia sellaisesta kohtelusta jota esimerkiksi Espanjassa saa. Mutta koittelen ajaa varovasti niin enköhän minä hengissä vielä viikon pysy, jos Luoja suo.   Tarkoitus on ajella vielä pari kolme päivää tätä rannikkoa itään ja sitten saaren poikki ja kohti Dublinia.

Tämä viimeinen kuva on aivan tämänhetkisen majapaikkani läheltä. Pari souteluporukkaa oli illalla harjoittelemassa.

Dublin 6.9.2018

Olen usein kuunnellut teini-ikäisiä nuoria,  jotka ovat niin maailmaa nähneitä ja jo kaikkeen niin kyllästyneitä. Eihän se varmaankaan ole totta mutta ilmeisesti kuuluu ajan käyttäytymisohjesääntöön. Minulle matkat edelleenkin ovat jännittäviä ja odotan hieman pelonsekaisin tuntein että mitenköhän matka pyörän kanssa sujuu. Nyt minulla oli uusi hieno laukkukin, joka rullasi niin keveästi lentoaseman käytävällä. No, huoleni ei ollut aivan turha.  Kone Helsinkiin oli myöhässä ja ehdin viimeisenä Dublinin koneelle. Perillä muu matkatavara löytyi hihnalta heti, mutta pyörää ei näkynyt eikä kuulunut. Ei auttanut kuin tehdä ilmoitus ja toivoa se löytyvän perille mahdollisimman äkkiä.

Dublinin keskustaa

Pyörälaukkua ei aamulla näkynyt, joten päätin käydä tutustumassa hieman Dublin:iin. Ajelin keskustaan bussilla ja ehsin sitä jonkin aikaa katsella ja jopa ostaa kaupunkikierroksen kaksikerroksiseen bussiin, kun laukusta soitettiin. Se olikin ilmestynyt majapaikkaan ennen kuin itse sinne ehdin.  Kasasin pyörän ja laittelin kaikki kuntoon liikkeelle lähtöä varten. Kävin vielä huoltoasemalla opetteleassa renkaiden täyttöä jälleen uudenlaisella vekottimelle. Ostin itselleni karttakirjan josta revin sopivia sivuja suojataskuun matkareitin suubbittelua varten. Tässä vaiheessa kello oli jo puoli kolme joten päätin ajella vain sellaisen testilenkin ja lähteä varsinaisesti vasta huomenna liikkeelle.

Korkea pylväs maamerkkinä Dublinin keskustassa.

Liikeenne täällä on vasemman puoleista. Se on aina  äkikseltään hieman vaarallista ja kaikki risteyspaikat pitäisi muistaa keskittyä oleelliseen. Kaikki kyllä sujuu ihan hyvin silloin kin sitä erikseen ajattelee, mutta jos ajatukset ovatkin jossakin muuhalla niin....  Toivottavasti jaksan keskittyä tämän reissun että vahinkoja ei tapahdu.  Toistaiseksi liikennettä on ollut erittäin paljon, lähes yhtäjaksoinen autojono kumpaankin suuntaan. Hollannin tapaisista pyöräteistä ei tarvitse uneksiakkaan. On vain luotettava, että autot eivät aja päälle kun siellä liikenteen seassa sohlaa.  Parin viikon päästä olen varmaankin paljon viisaampi jos sinne saakka ehjänä selviän. Toivottavasti selviän.

 

Tällainen kirkko löytyy Lusk:ista, Dublinista länteen.

Sovin majapaikan kanssa että pyörälaukkuni ja matkalaukut saavat jäädä tänne siksi aikaa, kun saarta katsellen. Viimeinen yö ennen kotiinpaluuta on taas tässä samassa paikassa. Aikomus on startata huomenna heti aamupalan jälkeen. Aika täällä on kaksi tuntia Suomen aikaa jäljessä ja aamupala on 7;15 alkaen. Tänään heräilin sitä odottelemaan jo ennen viittä kun sisäinen kello on vielä Suomen ajassa.  Ilma oli tänään ilmeisesti viileämpi kuin Oulaisissa, noin 15C päivällä. Sadetta ei ollut ja toivoakseni sitä ei kovin paljon ole jatkossakaan.  Mutta säitä ei voi valita, niihin voi sopeutua.  Muutoin kielitaitoni on aika ruosteessa. Olen opiskellut viime aikoina Saksaa ja sitä ennen Espanjaa. Englannin sanoja täytyy hakea tovin ennen kuin ne taas löytyvät siitä huolimatta että edellisten opetuskielenä on Englanti. Mutta kyllä minä asiani saan toimitettua.

Siinä se kateissa ollut pyöräni on taas matkakunnossa.

Matkavalmisteluja

Torstaina  illalla minun pitäisi olla pyörineni Dublinissa. Kahden viikon matkaan voisi periaatteessa lähteä aika kevyellä varustuksella. Haluan kuitenkin käyttää samoja pyöriä, nytkin 14-vaihteista Rohlofiani, joka teräsrunkoisena on todella raskas. 

Tässä jo melko monta maata nähnyt matkapyöräni, kolmas laatuaan.

Toisaalta, kun käytän samaa pyörää, opin kerta kerralta tuntemaan sen paremmin ja tekemään sille tarpeelliset huoltotyöt. Aika harvoin minun enää tarvitsee pyörähuollon apuun turvautua. Mietin, että otanko mukaan telttailuvälineitä. 

Täässä majoituspakkaukseeni ja sen kuljetusteline, jonka asennan pyörän etuosaan.

Pikainen kartoitus Irlannin majoitusliikkeistä antoi sen käsityksen, että hotellien hintataso on aika korkea. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että majoituspakkaus luo jonkinlaisen turvallisuuden tunteen, koska aina on mahdollista majoittua ulos, jos muuta majoituspaikkaa ei syystä tai toisesta löydy. Miinuspuolena on, että majoituspakkaukseni vaatii kehittämäni etutelineen mukaanottoa ja lisäksi teltta, makuupussi, makuualusta ja tyyny pakattuna vahvaan merimiesputkiloon painaa ja vie tilaa.

Kuljetuslaukkuni tyhjänä

Pyörästä puretaan istuin, taakkateline, lokasuoja(t), etulaukkuteline, polkimet, lamppu, ohjaintanko, jalustin, … . Puran pyörän juuri niillä työkaluilla, jotka otan mukaani varmistaakseni, että myös perillä löytyy oikeat työkalut  purkuun ja kasaukseen. Renkaista lasketaan ilmat pois lentomatkan ajaksi. Voisihan olla, että täyteen pakattu rengas räjähtäisi ruuman alhaisemmassa ilmanpaineessa. Minulla on kolme vanhaa pehmeää pyöränkuljetuslaukkua. 

Pyörä pakattuna

Sen raahaaminen käsin ei ole kovin mukavaa puuhaa. Ja minunn pyöräni ”ongelma” kuljetuksen suhteen on korkea ohjaintangon varsi, pystyn ajo-asentoni takia. Siksi tarvitsen ison kuljetuslaatikon.  Sellaisen nyt hankin,  Evoc XL. Olikin tosi helppo pakata. Pakkauksen jälkeen pelkäsin että painoa on likaa. Kas, laukku itsesessään painaa paljon.

Pyörä matkavalmiina. Paino 31 kg, lentokoneeseen saa ottaa 32 kg painavan laukun eli kaiken pitäisi olla ok.

Matkalle Irlantiin?

Matkalle Irlantiin?

Eläkkeellä ollessani olen usein ihmetellyt, että missä välissä minä olen ehtinyt töissä käydä. Tekemistä kun on jatkuvasti liiankin kanssa. Viimeisen kuukauden aikana mehiläiset ovat työllistäneet aika paljon. Sadonkorjuu, punkintorjunta, talviruokinta ja hieman lisäkalustonkin tekoa. Syömme mustikoita melkein kilon päivässä joten mustikkametsässä on syytä kulkea, jos meinaa samaan tahtiin jatkaa. Elokuun lopussa käynnistyi lisäksi uusi elämäntapamuutosryhmä. Ryhmä tuli taas täyteen ja hyvän ryhmän sainkin. Uskon, että jahka jouluun päästään, meillä on joukko  ihmisiä, joiden hyvinvointi on parantunut ja jos oikein hyvin käy elämäntavat muuttuneet pysyväisluonteisesti astetta parempaan. Bio-psyko-sosiaalinen hyvinvointi, liikkuvuus, tasapaino, voima, kestävyys, lihashuolto, terveellinen ja tasapainoinen ravitsemus…….   Kiitoksia ryhmäläisille jo tässä vaiheessa siitä luottamuksesta jota osoititte osallistumalla tähän ”matkaan”.

Hunajasatoa!

Pyörän selkään tekee välillä mieli. Toki pyöräilenkin lähes joka päivä, mutta tarkoitan nyt  vähän pidempiä matkoja. Viime syksyllä ajelimme vaimoni kanssa (https://drive.google.com/open?id=1i7X15BxPDTefP_dMewp6RHQpBzE&usp=sharing) Oulaisista Pariisiin. Toki lyhensimme matkaa menemällä laivalla Helsingistä Kieliin. Matka oli muuten  mukava ainoastaan säät olivat manner-Euroopan puolelle sateisia. Helmikuussa olin kolme viikkoa Gran Canarialla. Täytyy sanoa, että matka oli minulle pettymys. Säät olivat erittäin tuulisia, aika kylmiä ja lähes joka päivä satoi. Minun teki mieli kiertää saari, mutta tietöiden takia sekään ei onnistunut. Vinttasin siis samoja teitä päivästä toiseen. Ehkä on vain niin, että minä en ole saaripyöräilijä?

Pariisin reissulla sain pyöräilymaalistaani kaksi uutta maata, Hollanti ja Belgia. Nyt siellä on 47 maata. Euroopassa on vielä jokunen käymättä, Sveitsi, Lichtenstein, , Englanti, Irlanti,  Norja ja Islanti. Kaikissa olen käynyt mutta en ole pyöräillyt. Nyt, jos Luoja suo, kaksi noista siirtyy käytyjen listalle; Irlanti ja Englanti. Lennän Dubliniin ensi viikolla ja tarkoitus on kiertää Irlannin saari ja jos oikein tulkitsen niin Pohjois-Irlanti kuuluu Englantiin, joten saarta kiertäessä tullee ajaneeksi vähän matkaa myös Englannin puolella.

Tämä kuva ei ole omani vaan ladattu pixapay:n tiedostoista.

Uusi matka on aina  jännittävä. Olen iloinen, että olen edelleenkin utelias ja innokas näkemään uusia paikkoja ja mikä sen parempaa niiden näkemiseen kuin pyörän selässä. Vaikka kotona olisi paljonkin tehtävää, puolisoni suo minulle sen ilon, että saan edelleenkin katsella maailmaa. Koitan taas kerran saada  kamppeet kasaan ja pyörän laukkuun.  Samoin koitan laittaa blogiini hieman kuvausta miten matkani sujuu.

ELÄMÄNTAPAMUUTOSRYHMÄ SYKSY 2018, OULAINEN

Elämäntapamuutosryhmä Oulainen

Syksy 2018

Aloitan uuden elämäntapamuutosryhmän syksyllä 2018 Oulaisissa, mikäli saan ryhmän täyteen. Ryhmä on muutoin maksuton, mutta edellytän, että jokainen hankkii itselleen kuntosalikortin, jotta voi osallistua lihaskuntoharjoitteluun. Tämän lisäksi saatan esittää korkeintaan 20 euron monistemaksun.

Hyvinvoinnin kolmesta osatekijästä, Bio-Psyko-Sosiaalinen, ryhmä vaikuttaa ensisijaisesti ensimmäiseen. Välillisesti vaikutus liittyy kaikkiin näistä. Ryhmän 12+ 1 kokoontumiskerrassa paneudumme fyysisen kunnon osalta mm.

- lihaskuntoon, liikkuvuuteen, tasapainoon, voimaan ja kestävyyteen

-perehdymme kehonhuoltoon

-terveelliseen ja tasapainoiseen ravintoon

Henkilökohtainen valmennettava Marja-Liisa saapumassa Kuntosali Femorikseen lihaskuntoharjoitukseen. 

Ryhmän jäsenille laaditaan jokaiselle oma kuntosaliohjelma ja opastan sen jokaiselle henkilökohtaisesti. Samoin laadimme yhden tai useampia ruokapäiväkirjoja joita analysoin jokaiselle erikseen.

Ryhmällä on kerran viikossa 1.5 h:n  yhteistapaaminen, johon sisältyy pöydän ääressä tapahtuvaa yhteisopastusta ja jokaiseen kertaan jokin ryhmäliikuntatilassa tapahtuva osio. Lisäksi edellytän, että ryhmäläinen sitoutuu tapaamisen ulkopuolella asteittain lisääntyvään liikuntaan, (mm. 2 kuntosalikäyntiä viikossa) ja paneutumaan ruokailutottumuksiinsa.  Ryhmään osallistuminen näkyy varmasti elämässä ja arjessa.

Elämäntapamuutos?  Jokaisella on oma yksilöllinen elämäntapa ja samoin muutos on yksilöllinen. Siksi tavoitekin on yksilöllinen. Muutin omia elämäntapojani 15 vuotta sitten. Minulla siihen muutokseen sisältyi ennen kaikkea asenteiden ja toimintatapojen muuttaminen ja päätös yrittää opetella uusia. Sillä tiellä olen edelleen. Muita näkyviä muutoksia oli alkoholin ja tupakoinnin jättäminen, ravintopuolen remontointi ja liikunnan aloittaminen ja asteittainen lisääminen. 

Ryhmäläisillä on omat tavoitteensa joiden ei todellakaan tarvitse olla samanlaisia kuin minulla.  Ryhmän ohjelma liittyy kuitenkin  suurelta osin monipuolisen liikunnan ja ruokailutottumusten pariin. Jos olet valmis panostamaan näihin asioihin ja sitoutumaan ryhmän toimintaan, niin tämä ryhmä saattaa olla sinulle sopiva tilaisuus aloittaa pysyvien uusien elämäntapojen opettelu.

 

Liikunta lisää tutkitusti toimintakykyisiä elinvuosia. Muutokset kehossa alkavat näkyä mitattavasti jo muutamassa viikossa. 

Ryhmään sopiva jäsen; Toivon ikähaarukkaa 50-75, mielellään sellaisia, joilla ei olisi ollenkaan tai vain vähän kuntosalikokemusta. Tällöin opastuksestani on eniten hyötyä. Ryhmä ei missään nimessä ole dieettiryhmä! Opettelemme parempia pysyviä ruokailutottumuksia ja tavoitteena on (tarvittaessa) kehon koostumuksen muuttaminen. Niin ja kumpaakin sukupuolta. Liikuntaan, painoon tai johonkin sairauteen liittyvät asiat eivät ole este, pikemminkin suositus.  Jos asia kiinnostaa, mutta epäröit, soita tai lähetä sähköpostia, niin keskustellaan asiasta.

Olen vetänyt muutamia elämäntapamuutosryhmiä, yhden Limingassa ja pari Oulaisissa. Tämän lisäksi minulla on ollut muutamia henkilökohtaisia valmennettavia ja itse asiassa voisin ottaa taas uuden henkilökohtaisen valmennettavan. Viime talven aikana olen lisännyt osaamistani kouluttautumalla. Kävin talven aikana Senior Personal Trainer koulutuksen  http://seniorpersonaltrainer.fi/  ja sain täten lisää työkaluja ohjaamiseeni. Kokemukset aikaisemmista ryhmistä ovat hyviä,  useimpien kohdalta erittäin hyviä.

Ota yhteyttä, soittamalla, FB:n yksityisviestinä tai sähköpostitse.

Elämäntapamuutosryhmän aloitustapaaminen on elokuun loppupuolella, jossa annan valmistelevia tehtäviä. Varsinaisesti ryhmä alkaa syyskuun loppupuolella. Päätän yhteiskokoontumisen viikonpäivän, kunhan keskustelen kanssanne, mikä päivä parhaiten sopii.

Ahti Auno 044 214 1034

ahti.auno@gmail.com

Gran Canarialla

Pyörämatka Gran Kanarialle

Olen käynyt useaan otteeseen Manner-Espanjassa pyöräreissulla.   Vaihtelun vuoksi ja aikataulusyistä päätin tällä kertaa kokeilla Gran Canariaa. Olen suhtautunut saariin hieman epäluuloisesti, kun olen ajatellut, että ne on äkkiä koluttu. Toisaalta  nyt ajattelin, että täällä olisi tähän aikaa vuidesta lämpimämpää kuin esimerkiksi Malagan ympäristössä, jossa viime keväänä olin hieman myöhempään kuin nyt olen täällä.  Mielikuva taisi ainakin tällä kertaa olla väärä. Tarkistin juuri tämän päivän säätiedot ja Las Palmasiin luvattiin maksimissaan 14C ja Malagaan 20C!

Minulla on kuntoni säilyttämiseen vahva motivaatio, suoraastaan erittäin vahva pääosan ajasta. Ja senkin aikaa, kun se motivaatio ei ole niin vahva, käytän tilalla itsekuria.  Ajattelen, että olen jotenkin vaurioittanut hermostoani aikaisemmilla elämäntavoillani ja siksi olen rauhaton ja tarvitsen aina toimintaa.  Toimettomuus on myrkkyä ja siksi haluan säilyttää toimintakykyni niin kauan kuin mahdollista ja teen sen eteen sen mitä minuulla on tehtävissä. Loppu jää sitten Luojan huomaan.  Toisaalta, hyvä kunto lisää mukavuusaluettani jamahdollistaa minulle monia asioita, jotka eivät muutoin olisi mahdollisia. Siispä liikun ja aika paljon siitä pyörällä.  Toki on monta muuta mielenkiinnon kohdetta mutta silti ehdin viime vionna ajella hieman yli 11 000 km.

Tämä paikka, Gran  Canaria näyttää olevan aika suosittu pyöräilykohde. Teillä liikkuu paljon minua nuorempia ja parempikuntoisia pyöräilijöitä. Myös joitakin kutakuinkin ikäisiäni ja silti luultavasti parempikuntoisia pyöräilijöitä. Pitää muistuttaa aina toisinaan itselle, että keskittyisin vain omaan tekemiseeni, jokaisella muulla on oma taustansa ja kuntonsa eikä se kuulu minulle. Paikkana tämä on kyllä ollut ainakin osittain pettymys. Täällä on tosiaan ollut kylmempää kuin olin  odottanut. Mutta se ei oikeastaan ole se pääasia. Pääasia on, että nyt kymmenisen päivää täällä oltuani täällä on ollut joko kova tai erittäin kova tuuli. Osin vaarallisen kova. Tuuli on pyörinyt tuossa 48 km/ h paikkeilla ja sopiva puuska tuolla kapeilla teillä meinaa heittää ukon rotkoon!  Lämpötila on ollut täällä alaalla noin 17C (tänään luvattu 14C) ja tuolla 900 m:n korkeudessa eilen n. 6C ja kun se on kovan tuulen kanssa vettä vihmoen,  se on aika raikasta. Minulla on  kyllä hyvät vaateet ja kun liikun  retkipyörällä laukun kanssa, on mistä vaihtaa. Ts. sen lämnpötilan kanssa kyllä pärjään.  Tiet sisämaahan ovat kohtuullisen jyrkkiä ja nousuja kertyy päivässä helposti yli 1500 m:n, mikä kyllä tuntuu jaloissa.  Minulle 2 km alkaa olla se yläraja.

Tuulen takia olen sitten koittanuty suunnitella matkareittejäni siten, että iltapäivällä ei väsyneenä tarvitseisi ajaa kovin pitkiä matkoja  vastatuuleen. Tämä on luonnollisesti rajoittanut reitinvalintaani. Sisareni tuli osaksi aikaa matkalle ja hän on saanut viettää päivisin aikaa paljon yksinään kun minä olen ollut pyörän selässä. Hän lähtee tällä viikolla takaisin kun itse jään vielä viikoksi. Ajattelin silloin hieman laajentaa reviiriäni ja käydä kiertämässä koko saaren. Kuvittelin siihen menevän 2 – 3 päivää aikaa riippuen reitinvalinnasta.

Sisareni on huolehtinut uimapuolesta. Minä en muistanut ottaa edes uimahousuja mukaan.

Olen nyt ajanut kaksi 4. päivän jaksoa. Takana Suomesa oli useampi kuukausi vain lyhyitä lenkkejä. Kunnon kestävyyskunto lähtee kyllä putoamaan aika pian kun pitkät lenkit jäävät pois. Pitkillä tarkoitan sellaista 6-8 h:n tehollista liikuntaa. Viimeksi ajoimme puolisoni Marikan kanssa syyskuussa Pariisiin, jolloin tuli pidempiä päivämatkoja. Toisaalta olosuhteet olivat lähes koko ajan kevyitä, vuoristoa matkalle ei sattunut.  Kyllä tämä varmasti harjoitusleiristä käy sillä rasitusta kyllä tulee. Sen kyllä olen päättänyt suhteellisen varmasti, että minulle tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta pyörällä täällä. Jollakulla toisella toiseen aikaan ja ehkä toisella saarella täällä (Lanzarote tai Furte Ventura) on ollut aivan toisenlaiset kokemukset. Juttelin yhden mummin kanssa ja sen verran kuin ymmärsin hänen espanjaansa, hänkin selitti, että täällä on tänä talvena ollut poikkeuksellisen tuulista.  Sitten täytyy sanoa vielä yksi asia. Minä olen alkanut kaivata kotiin. Minulla on aikaisemmassa elämässä kuukausien yhtäjaksoisia matkoja takana ja nyt kolme viikkoa alkaa tuntumaan ikuisuudelta. Ilmeisesti minulla on hyvä olla kotona koska näin on. Ehkä on aika alkaa oleptella joitakin toisia tapoja täyttää aerobisen liikunnan tarvettani kuin matkustaa viikokausiksi ulkomaille?