 |
| Upea jalankulku/pyörätie kiemurteli aivan meren tuntumassa kilometrikaupalla. Huomasin vasta paluumatkalla, että pyörille oli 10 km:n nopeusrajoitus 60E:n sakon uhalla. |
Levottoman yön ja aamupalan jälkeen kasailin pyörän
rauhassa. Sain sen toimivaan kuntoon, vaikka isoin eruhammaspyörä olikin hieman
vääntynyt ja ketjusuoja rikki. Majapaikkani on Barcelonan eteläpuolella,
Castelldefels:issä. Apartomentosin edessä on meri ja hiekkarantaa molempiin
suuntiin pitkälle. Ajoin Barceloonaan päin upeaa jalankulku/pyöräilybulevardia
4 km, ranta olisi jatkunut siitäkin eteenpäin. Minä käännyin Castelldefilds:in keskustan
suuntaan.
Paisi pyörän testausta, oli minulla pari pientä
hankintaakin. Vesipullot unohtuivat Suomeen, täällä sain maksaa niistä 11 Euroa
kappale. Ei auttanut, vaikka tiedän kallis-sanan Espanjaksi kahdella tavalla,
maksaa piti. Toinen hankinta oli kartta. Sen löysin huoltoasemalta. Jouduinkin
seillä tiukoille Espanjani kanssa, myyjä oli tosi puhelias ja kyseli vaikka
mitä. Kun pääsin ulos ja tein lähtöä, tuli perääni miehensä kanssa ja alkoivat
vielä yhdessä hiillostamaan. Miehellä oli aikomus tulla Suomeen pyöräilemään ja
hän kyseli parasta ajankohtaa tuloonsa . Kolmas hankintani oli CIM-kortti
puhelimeen. Totuin edellisellä pitkällä matkallani paikallisiin CIM-kortteihin
ja väliamerikassa niiden hankinta olikin aika helppoa. (no, miten sen nyt
ottaa). Nyt oli taasen kohtalaisen hasteellista. Huoltoasemalla olisivat
myyneet aikaa. Olisi pitänyt olla vain sopiva kortti. Minut neuvottiin olikohan
se joku logoteria tai sinne päin, joka tapauksessa siellä oli myös
nettikahvila. Lähes tunnin taistelun jälkeen minulla oli kortti ja ohje soittaa
myöhemmin operaattorille. Meinasin
luovuttaa, sen sijaan menin kahville ja löysin puhelinmyyntiliikkeen. Selitin
ongelmani ja 10 minuutin jälkeen minulla oli CIM-kortti ja yhteys nettiin!
Selittelen usein ihan tavallisia asioita, ajatuksenani
on, että niistä voisi jollekulle olla hyötyä. Tämäkin reisuni, ennakkoarviolta
vain 1000-2000 km, on sellainen, että valtaosa ihmisistä pystyisi sen
toteuttamaan. Tähän ei tarvita mitään erityistaitoja. Tavallinen pyörä jossa on
teline etulaukuille, pyörälaukut ja hieman aikaa. Matkaahan voi taittaa
voimavarojensa mukaan, ei ole pakko ajaa pidemmälle kuin kulloinkin jaksaa. Elämä
on ainutkertainen ja siksi minä ajattelen nykyään, että koitan elää sitä
parhaan kykyni mukaan antamatta pelon tai laiskuuden (usein henkisen
laiskuuden) estää tekemisiäni. Maailma on kaunis ja ystävällinen sana, hymy,
teko,... kaunistavat sitä lisää. Anthony de Mello kertoo kirjassa ”Havahtuminen”,
että useimmat meistä elävät elömäänsä unessa. Tänään koitan ainakin hetkittäin
olla hereillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti