6.10.14 BARCELONA

Tämänkertainen reissumuonani on todella yksinkertaista; Mysliä ja kiisseliä, yksinkertaista ja helppoa kuljettaa kun pakkaan ne vedenpitäviin pusseihini (Partioaitan karttapuseeja, olen ne hyväksi todennut). 

Minulla oli varattuna menolippu Oulu – Helsinki – Barcelona täksi päiväksi. Koska en malttanut olla pyöräilemättä jätin polkupyöräni purkamisen matkustruskuntoon aika viime tippaan. Kävin vielä eilen aamupäivällä pienellä lenkillä ja ilta oli velvollisuukksien hoitamista. Niinpä kovin paljon väljyyttä ei pakkaamiseen ollut. Pyörä pitää purkaa aika pieneksi että se mahtuu kuljetuslaukkuun; renkat pois, lokasuojat pois, taakkatelineet pois, polkimet pois, istiun pois ja ohjaustanko pois runkoon nippusiteillä kiinnitettynä. Niin ja etuteline ja takahammaspyörä irti... Kaikki sujui hyvin ja ajattelin että tämähän käy nyt tämän Tunturin kanssa paljon helpommin kuin Syötteellä lepäilevän matkapyöräni kanssa. Mutta sitten tuli ohjaustangon irroituksen vuoro ja siihen tökkäsi. Taistelin sen kanssa tunnin, mutta se ei inahtanutkaan.

Hädissäni soitin Pyöräliike Laihiaisen Karille sunnuntaista huolimatta ja sain sovittua treffeistä liikkeen eteen.  Sieltä hänet tapasinkin ja sitten alkoi taistelu. Lopulta meidän ei auttanut kuinb rälläköidä kannatinputki poikki ja sitten ruuvipenkin ja metrisen putken kanssa hitaasti kitkuttamalla saimme putken irti. Alumiini ja teräs! Tarvii vaseliinia väliin!!. Karilta löytyi sopiva kannatinputki ja jonkin ajan päästämeillä oli toimiva ohjaustanko, niin uskon.

Kiitoksia Karille, näin toimii oikea pyörähuolto silloin kun  apua tarvitaan. Olisi ollut aikamoinen pettymys, jos en olisi saanut pyörääni mukaan. Minulla on ajatuksena ajella tässä sellainen ”lohdutusmatka” Fuengirolaan. Matkatavaraa ei ole niin paljon kuin viimeksi, ei edes telttaa. Sen paikalle keulaan aion survoa pyörän kuljetuslaukun, se maksaa toista sataa, enkä raaski heittää sitä hukkaan. Ja tarvitsenhan minä sitä toivoakseni paluumatkalla.  Muuta neljä laukkua myöskään eivät ole kovin täynnä, mutta en usko, että löytäisin mistään vuokrapyörää, jonka kanssa voisin matkani tehdä. Tulin tähän Barcelonan lähelle, (Castelldefels), kolme yötä tässä. Ehdin kasata pyörän ja totutella hieman olooni täällä ennen matkaan lähtöä.  

Tätä blogia kirjoitan vanhalla pikku-PC:lläni. Poikani Tomi viritti sen uuteen uskoon, oli vaihtanut kovalevyn, tuplannut muistin, asentanut käyttöjärjestelmän uusiksi ja tämä pelittää nyt tosi hyvin. Meinasin jo heittää sen kierrätykseen, mutta eipä tarvinnut, kiitos Tomille. Huomenna koitan löytää puhelinmyyjän ja ostaa paikallisen CIM-kortin, niin saisi netin toimimaan missä vaan. Katsotaan, onnistuuko, keskiameriikassa kyllä onnistui. Kieleni vaihdoin heti Espanjaan ja koitan sen siinä pitää. Mukavaa kun saa taas käytännössä hyödyntää lukuisten harjoitustuntieni tuloksia. En olisi jossakin vaiheessa uskonut, että kielen oliskelustakin voin nauttia. Niin, ja nauttia elämästä ilman päihteitä. Huomatkaapa, että minun kuvissani ei alkoholituotteet näyttele pääosaa. Ja silti elämä maistuu.

Lentomatkasta vielä sen verran, että olin maksanut kaksi matkatavaraa ruumaan, sinne ne meni eikä pyörästä mennyt minkään sortin lisämaksua. Taisivat tehdä jonkin sortin virheen, kerran näinkin päin. Yleensö minä olen ollut maksavana osapuolena.