10.10.2014 Tortosa, Espanja

Kirkko Mora la Nova:ssa

Noin 100 km:n päivä, sen verran mäkiä, että nousuja kertyi reilun kilometrin verran. Joku saattaa ihmetellä, että mistä minä ne nousut tiedän. Minulla on sellainen sykemittari, että näen siinä ilmanpaineeseen prerustuvan mittauksen perusteella korkeuden ja sen, minkä verran yhteensä olen noussut päivän aikana. Ei ehkä ole aivan tarkka, mutta kyllä se suunnilleen pitää paikkaansa. Lisäksi näen korkeuden hyvinkin tarkkaan navigaattoristani ja samoin kokonaisnousut, mikäli pidän harjoitustoimintaa koko päivän päällä.

Aamupäivä oli nousuvoittoista matkaa aurinkoisessa säässä. Minulle sattui sellainen tappio, että pudotin matkamittarini jossakin vaiheessa. Oli vielä aika kalliskin, kun oli sellainen johdoton malli. Palasin sitä yhden mäen verran taaksepäin haeskelemaan edelliselle pysähdyspaikalle, mutta sen pidemmälle en viitsinyt palata ”vastavirtaan”. Alkumatkasta tiepuolessa oli aika paljon viiniviljelmiä ja loppumaatkasta Rio Ebren varrella hedelmäpuita. Rehevää ja kaunista jokilaaksoa.

Viini on pääosin korjattu, mutta löytyy vielä korjaamatontakin satoa.

Minä olen kiinnittänyt omaan hyvinvointiini huimiota aivan toisella tavalla sen jälkeen kun alkoholin käyttö jäi elämästäni. Erityisesti kolmesta hyvinvointitekijästä; ravinto, lepo ja liikunta olen ravintoon ja liikuntaan kiinnittänyt huomiota. Tiedän aikaisempaan nähden hyvin mitä suuhuni laitan ja minulla on kokemuksia siitä miten liikunta vaikuttaa kehooni ja mieleeni. Kesällä lisäilin viikottaiseen pyöräilymäärääni ainakin yhden pidemmän lenkin ja niinpä teinkin heinäkuussa minulle tähän asti pisimmän lenkin, 305 km. Pyörä kulki ja tuntui hyvältä. Nyt syyskuussa olosuhteista johtuen minun 300 – 400 km viikkopyöräilyni tipahti puoleen eikä kovin pitkiä lenkkejä tullut. (terkoitan reilusti yli 100 km:n lenkkejä). Taisi olla peräti 4 viikkoa tilanne näin. Tunnen sen nyt nahoissani, kestävyyskuntoni on taantunut.  Toinen päivä ja takapuoli puuttuu ja muutenkin meno oli illasta vähän nihkeää. Eilen kulutus oli 3800 kcal ja tänään 4200 kcal, siis ihan kohtalainen mutta ei nyt mitenkään mahdoton. Mutta kuten sanoin, minä tunnen jo kehoni toimintaa. Oletan, että en ole kovin virkeä parina seuraavanakaan päivänä. Kun meno alkaa tuntua raskaalta, pysähdyn ja lepään päivän ja mikäli en ole ihan väärässä, niin sitten pitäisi jo kulkea selvästi paremmin. Tietenkin jos saisi pyöräillä kuusi viikkoa, niin silloin vasta varsinainen kestävyyskunto alkaisi tulla esiin.

 

Rio Ebre on joki, jossa on vettä. Ei niin ravallista, ainakaan lähellä rannikkoa täällä.

Miksi kerron tätä? Ihmiskeho on sellainen, että se tarvitsee jatkuvaa liikuntaa pysyäkseen kunnossa. Esimerkiksi kipsiin laitetun raajan lihakset alkavat surkastua jo kolmen vuorokauden jälkeen. Sanoisinkin, että liikunnan väliin ei pitäisi jättää koskaan kolmea päivää pidempää aikaa kuin vain pakon edessä. Niin se vain on. Kyllä se keho liikkuu, jos sitä käskyttää. Oman liikkumattomuuteni syynä on aikoinaan ollut henkinen laiskuus.