SYÖTTEEN PYÖRÄILYREITTEJÄ, “AHTIN MAANTIEREITTI 1”

Tulitauossa voi täydentää huvenneita energiavarastoja.

Linkki karttaan; "ahtin reitti 1"

http://goo.gl/maps/mIdRx

Olen tässä ajellut hyvin monia erilaisia reittejä Syötteen ympäristössä. Nyt tuli mieleen, että jos kirjailisin niitä vähän ylös, jospa niistä kertyisi sellainen reittiehdotusrypäs, jota joku muukin voisi käyttää.

Kun Syötteen alueella tulee puhetta pyöräilystä, niin lähes poikkeuksetta esiin tulee alueen ymmärtääkseni hyvät maastopyöräilyreitit. Kuitenkin suurin osa ihmisistä, jotka ajavat pyörällä, eivät aja maastopyörällä vaan tavallisella pyörällä ja mieluiten maanteitä tai oikeastaan kaikkein mieluiten pyöräteitä. Maailmalla on myös suosituilla pyöräilyalueilla tehty ajoradalle yhtenäisellä keltaisella viivalla erotetut kaistat pyöriä varten. Toivoisikin, että pääteillä valkoisen viivan erottama reunakaista olisi edes sen puoli metriä leveä, siinä on jo huomattavasti turvellisemman tuntoinen ajaa kuin paikoissa, joissa reunakaista on vain 10 cm. Nykyisin reunakaistan seudulle on louhittu hirveät täristyskuopat, joissa pyörällä ajaminen on kertakaikkiaan mahdotonta. Niimpä reunakaistan ollessa kapea, pakotetaan tärinäkuopilla pyöräilijä ajamaan keskempänä tietä.

No, niihin pyöräilyreitteihin. Tässä ensimmäinen, joka on aika pitkä (Lyhyempiäkin on tulossa). Olen valinnut lähtöpisteeksi Eteläisen Pytkynharjun tienristeyksen. Reitti lähtee Ranuan suuntaan Rytinkisalmen tielle. Matka Syötteen risteyksestä Rytinkisalmelle on loivasti mäkistä, Syötteen tiellä mennään kahteen kertaan Naamankajoen yli ja Rytinkisalmentiellä Pärjänjoen yli. Alkumatkasta on myös Kellarilammin taulopaikka, jossa voi käydä vaikka uimassa, jos siltä tuntuu. Makalla on myös useampi järvi, joten kaunista maisemaa riittää. Rytinkisalmen kyläkaupassa voi käydä kahvilla ja täydentää eväsvalikoimaansa.

Rytinkisalmesta Pärjänsuolle tie seurailee Livojoen lähimaastossa, toisinaan joki näkyykin teille. Pärjänsuolta käännytään Kuusamontietä kohti, nyt hyvin tasaista maastoa ja ohitetaan pari turbetuotantoaluettakin ennen kuusamon tielle saapumista. Tällä kohtaa Kuusamontiellä on kohtalaisen hyvät reunaklaistat sen matkaa, että käännytään takaisin Rytinkisalmen tielle. Välillä on Tulitauko, ruokapaikka Kajaanintien risteyksessä. Loppumatka Rytinkisalmen tietä on taas aika mäkistä mutta maisemiakin riittää.

Kokomaispituutta reitillä 106 km

Kokonaisnousu 505 m

Energiakulutus (testimatkalla) 3350 kcal

ELÄMÄNTAPAMUUTOS ON MAHDOLLINEN

Kuva matkaltani Sierra Nevadaan. 

Jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu. Jos ylipainosi on lisääntynyt, niin todennäköisesti se jatkaa lisääntymistään. Jos alkoholikäyttösi on kasvanut, todennäköisesti se jatkaa kasvuaan. Jos kuntosi on mennyt huonompaan suuntaan, niin todennäköisesti se menee siihen suuntaan edelleenkin. Jos riskisi sairastua sokeritautiin on kasvanut, niin todennäköisesti se jatkaa kasvuaan edelleenkin. Yleensä on niin, että mitkään kosmeettiset toimenpiteet eivät tuo ratkaisua.

Minun kohdallani tervejärkisyys on ollut hukassa, kun olen aikoinaan toistanut samoja toimenpiteitä ja odottanut eri lopputulosta. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan, onko tilanne jonkin asian suhteen näin. Jos painonhallintaan on kokeillut toistuvasti diettejä ja lopputuloksena on aina painon palaaminen dieetin jälkeen lähtöpisteeseen niin kyseessä on juuri saman asian toistaminen eri lopputuloksen odotuksella. Diettien ongelmana on vielä käsittääkseni se, että dieetin aikan lihasmassaa katoaa ja kun paino taas nousee, niin se nousee nimenomaan rasvana, jolloin lopputiloksena on lihasmassan väheneminen. Painonhallinnan kannalta juuri väärä suunta.

Katsoin kaupan kassalla sairaaloisen lihavaa naista ostoiksineen. Ostokset selittivät ainakin yhdeltä osalta lihavuuden syitä. Katsoin kaupan pihalla ylilihavaa (metabolinen oireyhtymä) miestä, skootterin kyytiin tällättiin kasseja jotka sisälsivät paljon olutta. Siina ainakin kaksi syytä metaboliseen oireyhtymään; olut ja skootteri. (Polkupyörä ilman muuta skootterin sijasta). Teemme joka päivä valintoja jotka vaikuttavat elämänlaatuumme jopa käsittämättömällä tavalla. Tupakointi, ylensyönti, viina ja liikkumattomuus, siinä lyhyt lista pitkälle listalle sairauksia ja huonoa elämänlaatua. Useimmilla meillä on ollut tai on paheillemme jokin hyvä selitys. Jos kuitenkin tosiaan olisimme itsellemme rehellisiä ja ajattelisimme, että haluammeko hautaan 20 vuotta aikaisemmin kuin jos huolehtisimme itsestämme? Haluammeko todella sokeritaudin, maksakirroosin, syövän, dementtian.....

Eihän meistä kukaan halua. Jotenkin vain huijaamme itseämme ja kieltäydymme ajattelemasta ikäviä asioita. Jos kuitenkin pysähtyisit tänään miettimään, onko osaltasi kaikki kohdallaan? Mikä sitten avuksi, jos entiset menetelmät eivät ole toimineet?

Aina on niitä ihmisiä, jotka ovat muuttaneet elämänsä, elintapansa. Otetaan mallia heistä, miten se heillä oli mahdollista. Olen huomannut, että ihmiset yleensä kertovat mielellään muutoksestaan, jos heiltä sitä kysyy. Niin minä tein reilut 10 vuotta sitten alkoholin suhteen ja hetken päästä myöskin tupakin suhteen. Kuuntelin niitä ihmisiä, jotka olivat ratkaisseet saman ongelman. Minun kohdallani elinikäiset lupaukset eivät ole toimineet koskaan. En ole luvannut kenellekkään olla juomatta tahi tupakoimatta. Miksi kasaisin itselleni paineita. Sen sijaan ajattelen joka aamu, miten aion kunkin päivän viettää. Tänään käyn lenkillä, tänään en polta tupakkia, tänään en juo alkoholia. Kun suunta on sama kunakin aamuna, jonkin ajan päästä alkaa huomata, että tuloksia alkaa syntyä.

Rakkauden kaksoiskäskyn toinen osa kuuluu; “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Olen ajatellut yksinkertaisessa mielessäni, että itseni rakastaminen tarkoittaa itsestäni huolehtimista. Millaista rakkautta voisin osoittaa toisia ihmisiä kohtaan, jos kohtelen itseäni huonosti? Eikö meidän ensimmäinen tehtävämme olisi siis keskittyä huolehtimaan ensiksi itsestämme js sitten kun se “työkalu” on kunnossa, opetella rakastamaan ja palvelemaan lähimmäisiämme.

PYÖRÄILYKUNNON KEHITYS

Matkalta Sierra Nevadassa!

Joku saattaisi ajatella, että minulla on jokin erityinen urheilutausta, kun teen pitkiä pyörämatkoja. Ei todellakaan ole, ja se onkin se sanoma, minkä haluan välittää asiasta kiinnostuneille. Hieman yli 9 vuotta sitten lopetin tupakin polton pääasiallisena syynä erittäin huono kunto. Tuon jälkeen liikuna lisääntyi ja sen lisääntymisen seurauksena sitten myös aloin vähitellen todella nauttimaan liikunnasta. Senkin olen kertonut ja kerron varmaankin vielä useasti (jos jotakin yleensä kirjoittelen), että pääkoppani kaipaa liikuntaa enemmän kuin kehoni. Rauhaton mieleni rauhoittuu pyörän päällä pitkillä lenkeilläni. Ts. Jos tämä muutos on mahdollista minulle, se on mahdollista hyvin monelle muullekkin!

Talviaikainen liikuntani on kuntosali 2 kertaa viikossa ja hiihtäminen. Hiihtämisellä pidän aerobisen kuntoni yllä, lajikohtainen pyöräilykunto taantuu joka talvi. Valmentajani Juha sanoo, että lihasten pitää “hermottua”, ts tottua siihen lajikohtaiseen liikuntaan. Kun pyöräilyn keväällä aloittaa, menee joitakin aikoja, ennen kuin syntyy tunne, että keho taas on oppinut uudestaan pyöräilyn. Toki kehitys alkaa heti, kun pyörän selkään hyppää ja toki on niin, että rima taitaa nousta sitä mukaa kun kunto nousee. Tulee aina joskus mieleen se kun ajelin noita Syötteen mäkiä ensi kerran. Pulssi 160, pienimmällä vaihteella litra hikeä vuodattaen sankarin viitta hartioilla mäen päälle! Nyt vauhti on reilusti korkeampi ja pulssi huomattavasti alhaisempi, ellei sitten tarkoitukseni ole yrittää korkeaa pulssia.

Joskus aikaisemmassa elämässäni minulla oli sellainen harhakäsitys, että kuntoilua on se, kun käy käveleskelemässä puoli tuntia rauhalliseen tahtiin jossakin kotimökin lähimaastossa. Tyyliin “koiran ulkoilutus”, vaikka olen kyllä joskus nähnyt koiran ulkoiluttajankin juoksevan, harvemmin kyllä. Nyt ajattelen, että suorityskyky ei nouse ilman ponnistelua. Minun matkoillani tuo suorituskyky on ensiksikkin kestävyys, joka syntyy vain pitkäkestoisella suorituksella ja sitten jyrkissä mäissä raaskaan pyörän (n. 70 kg) kanssa tarvitaan voimaakin. Noita aitoja jyrkän mäen kokemuksia on lähes mahdoton saada muutoin kuin lastaamalla pyörä täyteen ja ajamalla niitä jyrkkiä mäkiä !

Olen ollut pyöräni kanssa Malagan seudulla jo useampaan otteeseen, ensiksikkin ensimmäinen matkani päättyi sinne, toinen alkoi. Lisäksi olen käynyt siellä pari kertaa aikaisemmin lyhyellä reissulla, tämä oli kolmas kerta ja toinen kerta Sierra Nevadan vuoristossa. Pidän paikasta todella, vuoristo on kaunista, hyvin kaunista ja sen pikkuteiltä löytyy paljon jyrkempiä nousukulmia kuin pääteiltä. Ajattelen, että Espanja pääteillä nousukulmat ovat luokkaa 12% jyrkimmillään, vuoriston pikkuteillä lähennellään varmaankin 20%:a. Siellä lihakset saavat todellista harjoitusta mäkien nousemisesta.

Olen kokeillut joskus ajaa kuntosalien pyörillä, mutta se ei ole minun lajini. Minä kerta kaikkiaan pitkästyn. Tuolla maastossa, niinkuin nytkin Sierra Nevadassa, päivät kuluvat kuin siivillä, elämä ON! Uskon, että tämänkertainenkin matkani auttoi keräämään sitä kuntopääomaa, joka varmaan on tarpeen tulevalla matkallani (jos sille pääsen terveenä lähtemään). Harvoin on sellainen tunne, että nyt on kaikki viimeisen päälle kunnossa, mutta koitankin opetella toimimaan niillä resursseilla, mitä minulla kulloinkin on ja jos voin tehdä jotakin sen hyväksi, että ne resusrssit paranisivat, niin olosuhteiden puitteissa sen teen. Täytyy vain suorittaa asioiden priorisointia ja on myös asioita, jotka ajavat jopa pyöräilyn yli. Yksi niistä on raittius !

PYÖRÄNKULJETUSTA LENTOKONEESSA!

Kuva on rannikolta Malagasta pohjoiseen.

Lyhyt mutta tärkeäksi osoittautunut harjoittelumatkani uudella pyörälläni Espanjaan on takanani. Normaalisti olisin kirjoittanut reissustani koko matkani ajan, nyt kuitenkin hävitin minikannettavani laturin heti alkumatkasta ja niin homma jäi tekemättä. Kertoilen näin jälkikäteen hieman kokemuksistani.

Ensinnäkin lennot olivat tällä kertaa harvinaisen vaikeat. Ostin ensiksi Finnairilta lennot pyörien lanssa Oulusta malagaan ja Malagasta Madridin kautta takaisin. Finnair perui kuitenkin Malaga-Madridi-välin pian oston jälkeen. Kun matka junalla tuntui vaikealta (kysyin asiasta Renfeltä), niin ostin toiselta lentoyhtiöltä kyseisen välin. Pian tämän jälkeen myös tämä lento peruttiin ja jouduin ostamaan sen uudestaan taas eri yhtiöltä. Lopuksi finnair nperui vielä lennon Oulu-Helsinki-väliltä ja sen jouduin muuttamaan toiseen aikaan. Että pientä häslinkiä.

Varasin kaikkiin matkoihin pyörät tietenkin mukaan. Luulin jopa maksaneenikin ne. Oulun lentoasemalla kuitenkin selvisi, että maksua pyöristä ei ollut peritty (niin ainakin vakuutettiin) Maksoin 60E lisähintaa per suunta, siis 120 Euroa pyörästä. Samoin kävi välistä Malaga Mardir, nyt lisähinta oli vain tältä lyhyeltä väliltä 75E. Kun aikaisemmin hinnat ovat olleet 35 – 40 euroa, tuntuivat maksut aika korkeilta.

Pyörä pakataan kohtalaisen pieneksi purettuna kuljetuspussiinsa. Sen paino saa olla lentoyhtiöstä riippuen 32-35 kg. Minulla pyörälaukku painoi 30 kg tällä kertaa. Lähtöselvityksen jälkeen pyörä viedään erikoismatkatavarahihnalle, josta se huolehditaan koneeseen. Jotain pientä siellä saattaa rikkoutua, yllättävän hyvin ne ovat tähän mennessä matkasta selvinneet. Kohteessa taas pyörät tulevat toisinaan samaa hihnaa muiden matkatavaroiden kanssa, toisinaan niitä saa hieman haeskella. Nyt esimerkiksi Madridissa oli kyltti, että kyseisen kaltainen erikoismatkartavara ilmestyy matkatavarahihnojen 16 ja 17 väliin. Niin ilmestyikin.

Miksi sitten kuskaan omaa pyörää, kun maailmalla on pyörävuokraamoita vaikka kuinka paljon ? Ensiksikkin, valtaosassa näkemiäni vuokraamoita pyörät ovat surkeita. Soveltuvat lyhyeen ajeluun, mutta jos matkaa on pitkästi, ei ajonautinnosta voi paljon puhua. Tiedän, että on olemassa myös vuokraamoita, joista saa korkealuokkaisia pyöriä, mutta niistä pitäisi kyllä olla etukäteen selvillä. Tässä tapauksessa tämäkään ei olisi auttanut. Kun matkaa tekee siten, että pyörälaukut ovat mukana, ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin oma pyörä, joka soveltuu hommaan. Lisäksi nyt halusin nimenomaan testata uutta pyörääni täydessä lastissa todellisissa olosuhteissa ja siksi oma pyörä matkalla oli ainut vaihtoehto.

Sellainen oppi asiassa oli tietenkin, että kannattaisi nähdä vaivaa, että saisi sellaiset lennot, että matkatavara olisi bookattu kumpaankin suuntaan perille asti. Jatkan matkastani tuonnempana.

ESPANJASSA TESTAAMASSA UUTTA MATKAPYÖRÄÄ

Juomatauolla !

Saavuin Malagaan 8.5 myöhään yöllä. Oli hieman vaikeuksia saada taksia, ne kun välttelivät polkupyörän kuljetusta. Kun viimein kuljettaja löytyi, lastaushässäkässä jätin tankolaukkuni kärryyn. Huomasin asian vasta hotelilla. Minulla oli tankolaukussa mm. kaksi puhelinta ja navigaattori. Olin lähes varma, että se on mennyttä, ajatin taksin kuitenkin takaisin asemalle. Asema oli hiljentynyt, mutta pääsin kuitenkin sisään ja pienen etsiskelyn jälkeen erääseen toimistoon, jonka pöydällä laukkuni oli avoimena, mutta kaikki tavarat tallella. Ihmeiden aika ei ole ohi, kiitoksia rehelliselle Espanjalaiselle.

Pyörä oli tullut ehjänä perille, ainoastaan yksi heijastin oli palasina. Pyörän kasaukseen meini taasen kahden tunnin paikkeilla, mikä oli reilusti pidempi kuin edellisten pyörieni kokoamisaika. Sain kasuauksen juuri valmiiksi siihen mennessä, kun huone piti luovuttaa. Ajo tuntui heti alkun aika huteralta. Saattaa tuntua hullulta, että minulla on ihanteellisimmissa mahdollisissa olosuhteissa kaikki kamat mukana, ts kaikki laukut täynnä aivan kuin olisin lähdössä kuukausien matkalle. Nyt tuntuu kuitenkin hyvältä, että asia on juuri niin. Vain tällä tavoin saan sen kokemuksen, jota tulin hakemaan.

Kaiken kaikkiaan kahden päivän ajon jälkeen asiat tuntuvat pääpiirteissään hyvältä.  Pyörä toimii, laukut ovat hyvät ja  välityksetkin tuntuvat kutakuinkin oikealta.   Pyörän etupää kuitenkin meinaa alkaa heijaamaan. Aikaisempien kokemusteni mukaan saisin sen ehkä vähenemään, jos vähentäisin etulaukkujen painoa.  Minulla on kuitenkin yksi asia toisin kuin edellisissä pyörissä.  Selviytymispakkaus, 30 litran vedenpitävä säkki, jossa on teltta, makuupussi, makuualusta  ja tyyny, on nyt kiinnitetty ohjaustangon kannatinputkeen, kun  se on aikaisemmin ollut rungossa.  Selviytymispakkaus on ollut toimivasti kiinnitettynä jo reilut 30000 km, en aio alkaa kokeilemaan sitä nyt mihinkään muuhun paikkaan.  Pitää alkaa modifioimaan uusi kiinnityspaikka kunhan pääsen kotiin.

En muistanutkaan, että tällä välillä on tunneleita, on niitä. Tänään saavuimme Castel de Ferro:oon, pieni kylä Malagasta  pohjoiseen. Tunneleissa tarvitsee valoja, nyt käytin otsalamppua ja kypärän takatuikkuja. Pyörän napadynamon valot kaipaisivat pikaliittimet, johdot tuli katkaistua jo ensi kertaa pyörää purkaessa.

Heinäkuun lopulla matkaan lähtevä  tarvikemäärä täytyy käydä todella vielä täikamman kanssa lävitse. Pyörään ei todellakaan mahdu mitään turhaa ja kun täytyy varautua hyvin monenlaisiin olosuhteisiin, matkaan varautuminen on todella vaativaa. Nyt pitäisi testata ainakin kertaalleen monipolttoainekeittimen toiminta, että tiedän, miten sitä käytetään.  Tarvii vain ostaa joltakin huoltoasemalta 0,65 l:n pulloon dieseliä tai jotakin.

Nyt elämä ainakin hymyilee, ei ole mitään säätämistä mihinkään suuntaan. Mäet tuntuvat mäiltä sekä ylös- että alaspäin mentäessä; niinhän sen kuuluu ollakin.  

MATKAKUUMETTA?

Kuva on Syötteeltä, Erkki Riihiahon ottama.

Olen lähdössä ensi viikolla kymmenen päivän harjoitus/lomamatkalle Malagaan tai oikeastaan Sierra Nevadan seudulle ystäväni kanssa. Matkalla on tilaisuus testata pyörää vuoristossa ja muutoinkin. Harjoitella sen kuljettamista lentokoneella, purkua ja kasausta. Testata varusteita muutoinkin. Varusustautuminen matkaan tuntuu olevan aina yhtä työlästä riippumatta kuinka monta kertaa sen on tehnyt.

Kävin Partioaitassa hankkimassa mm pari sellaista laitetta, joita minulla ei aikaisemmilla reissuillani ole ollut. Toinen niistä oli monipolttoainekeitin. Sinolia ei ensinkään löydy maailmalta ja reissuillani on ollut tosi vaikea löytää sopivaa nestekaasusäiliötä. Tähän monipolttoainekeittimeen käy melkein mikä tahansa palava neste, bensa, diesel, kerosiini.... Tätä keitintä ajattelin kokeilla tällä matkallani. Toinen vekotin, jonka hankin oli vedensuodatin. Laite, jonka pitäisi poistaa vedestä alkueläimet, bakteerit, kemikaaleja ja kaikenlaista muutakin. Viruksia ei kuulema poista. Laitteella pitäisi ohjeen mukaan pystyä tekemään 2000 l puhdasta vettä.

Partioaitassa oli käymässä Australialainen matkalainen, Benji, joka oli ollut matkalla vuodesta 2006 kaukoidän ja siperian kautta viimein Suomeen. Hänen sivunsa löytyy osoitteesta; www.earthodyssey.net . Pikainen vilkaisu näytti siltä, että matka on sisältänyt todella vaikeita olosuhteita. Vaikka kuvamateriaali näyttää todella kiehtovalta, ei matka soveltuisi minulle ääreisverenkierto-ongelmieni takia. Muutoinkin hänen matkantakotyylinsä poikkeaa omastani, hän on taivaltanut suunnilleen saman matkan vuodessa kuin minä kuukaudessa. Ts, kyseessä on enemmänkin elämäntapa. Kaikkea hyvää Benji:lle ! Seuraan hänen matkaansa jatkossa.

Minun matkani oli tänään 80 km Syötteen seudulla, aika koleassa säässä. Energiaa tuulisessa säässä kului 2800 kcal ja olutpurkkeja kertyi tiepuolesta noin 30 kpl. Kokeilin myöskin uutta vaatekertaa. Ystäväni Erkki Riihiaho, monitoimimiies ja Pudasjärvi-Lahden toimittaja otti muutaman kuva. Minäkin räpsäsin pari ennen kuin riisuin ja lähdin lämmittelemään saunaan.