 |
| Juomatauolla ! |
Saavuin Malagaan 8.5 myöhään yöllä. Oli hieman vaikeuksia
saada taksia, ne kun välttelivät polkupyörän kuljetusta. Kun viimein kuljettaja
löytyi, lastaushässäkässä jätin tankolaukkuni kärryyn. Huomasin asian vasta
hotelilla. Minulla oli tankolaukussa mm. kaksi puhelinta ja navigaattori. Olin
lähes varma, että se on mennyttä, ajatin taksin kuitenkin takaisin asemalle.
Asema oli hiljentynyt, mutta pääsin kuitenkin sisään ja pienen etsiskelyn
jälkeen erääseen toimistoon, jonka pöydällä laukkuni oli avoimena, mutta kaikki
tavarat tallella. Ihmeiden aika ei ole ohi, kiitoksia rehelliselle
Espanjalaiselle.
Pyörä oli tullut ehjänä perille, ainoastaan yksi
heijastin oli palasina. Pyörän kasaukseen meini taasen kahden tunnin
paikkeilla, mikä oli reilusti pidempi kuin edellisten pyörieni kokoamisaika.
Sain kasuauksen juuri valmiiksi siihen mennessä, kun huone piti luovuttaa. Ajo
tuntui heti alkun aika huteralta. Saattaa tuntua hullulta, että minulla on
ihanteellisimmissa mahdollisissa olosuhteissa kaikki kamat mukana, ts kaikki
laukut täynnä aivan kuin olisin lähdössä kuukausien matkalle. Nyt tuntuu
kuitenkin hyvältä, että asia on juuri niin. Vain tällä tavoin saan sen
kokemuksen, jota tulin hakemaan.
Kaiken kaikkiaan kahden päivän ajon jälkeen asiat
tuntuvat pääpiirteissään hyvältä. Pyörä
toimii, laukut ovat hyvät ja
välityksetkin tuntuvat kutakuinkin oikealta. Pyörän etupää kuitenkin meinaa alkaa
heijaamaan. Aikaisempien kokemusteni mukaan saisin sen ehkä vähenemään, jos
vähentäisin etulaukkujen painoa. Minulla
on kuitenkin yksi asia toisin kuin edellisissä pyörissä. Selviytymispakkaus, 30 litran vedenpitävä
säkki, jossa on teltta, makuupussi, makuualusta
ja tyyny, on nyt kiinnitetty ohjaustangon kannatinputkeen, kun se on aikaisemmin ollut rungossa. Selviytymispakkaus on ollut toimivasti
kiinnitettynä jo reilut 30000 km, en aio alkaa kokeilemaan sitä nyt mihinkään
muuhun paikkaan. Pitää alkaa
modifioimaan uusi kiinnityspaikka kunhan pääsen kotiin.
En muistanutkaan, että tällä välillä on tunneleita, on
niitä. Tänään saavuimme Castel de Ferro:oon, pieni kylä Malagasta pohjoiseen. Tunneleissa tarvitsee valoja, nyt
käytin otsalamppua ja kypärän takatuikkuja. Pyörän napadynamon valot
kaipaisivat pikaliittimet, johdot tuli katkaistua jo ensi kertaa pyörää
purkaessa.
Heinäkuun lopulla matkaan lähtevä tarvikemäärä täytyy käydä todella vielä
täikamman kanssa lävitse. Pyörään ei todellakaan mahdu mitään turhaa ja kun
täytyy varautua hyvin monenlaisiin olosuhteisiin, matkaan varautuminen on
todella vaativaa. Nyt pitäisi testata ainakin kertaalleen
monipolttoainekeittimen toiminta, että tiedän, miten sitä käytetään. Tarvii vain ostaa joltakin huoltoasemalta 0,65
l:n pulloon dieseliä tai jotakin.
Nyt elämä ainakin hymyilee, ei ole mitään säätämistä
mihinkään suuntaan. Mäet tuntuvat mäiltä sekä ylös- että alaspäin mentäessä;
niinhän sen kuuluu ollakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti