MATKAAN LÄHTÖ.

Kuvassa Janne saattelemassa minua kentälle. Lämpimät kiitokset ystäväni!

Viimeinen viikko Suomessa on ollut hieman sekava. Olen hoitanut asioitani ja siinä välissä koittanut tavata läheisiäni ja vielä hoitaa pakkaamisen loppuun. Kaiken keskellä olen yrittänyt ajaakin hieman, että liikkumaton tauko ei muodostuisi kovin pitkäksi. Maanantaiaamuna kävin viimeisen kerran (pyörällä) kuntosalilla ja sain ohjeita henkilökohtaiselta valmentajaltani, Juha Rankiselta matkaani ajatellen. Tämän matkan ongelma ei etukäteen arvioiden ole se, kuinka ajan ensimmäiset 10000 km. Siitähän minulla on jo kokemus. Tuntemattomalle alueelle siirrytään sen jälkeen ja siitä Juha koittaa huolehtia. Olen kuitenkin nöyrä sen suhteen, että huolimatta aikaisemmista reissuistani, mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Koitan kuitenkin käyttää hyväksi sen tiedon, mitä minulla ja Juhalla on ja tehdä voitavani sen hyväksi, että kykenisin suoriutumaan ”maratonistani”.

Ajoin lauantaina pakkausteni kanssa Ouluun ja maanantaina ystäväni toi minut Oulaisiin, josta Janne puolestaan eilen tänne Vantaalle. Meillä oli hyvin antoisa matka, keskustelimme mm. omasta ja muidenkin hyvinvoinnista. Janne on minulle erinomainen keskustelukumppani mm pyörämatkani teeman ”päihteettömän elämäntavan suhteen”.  Hän ammattinsa puolesta tekee jatkuvasti viimeisiä palveluksia myös monille päihteiden väärinkäyttäjille ja ymmärtää syvästi, että alkoholin väärinkäyttö on yhteiskuntamme suurin terveydellinen ongelma.  Hän näkee myös jatkuvasti, että toivottoman juopon kuollessa vaikka iskiessään päänsä tolkuttomassa humalassa tiskipöydänkulmaan, kuolinsyyksi ei tule alkoholi vaan aivoverenvuoto. Siis, jos emme halua nähdä ongelmaa omassa elämässämme, emme sitä näe ja yhtä lailla yhteiskunta kieltäytyy katsomasta tosiasioita silmiin. Tähän peittelyyn osallistuu valtaosa meistä yhteiskunnan jäsenistä tavalla tai toisella.

Takaisin matkaani. Pyörän ja pyörälaukkujen buukkaus onnistui kivuttomasti. Pyörä maksoi 39E lisää, edullinen hinta edellisen matkani kokemuksiin verrattuna. Malaga-Madrid-väli mm maksoi 75E.

 Koneen lähtöaika on tänään 15:30 ja perillä pitäisi aikataulun mukaan olla 16:20, joten lentoaika on 50 minuuttia!!! Selityksenä lienee se, että kello on Anchoragessa 11 tuntia vähemmän kuin Suomessa. Muutoin kaikki on hyvin, olen hyvällä mielellä, saanut monta ystävällistä matkatoivotusta, olen luultavasti elämäni parhaassa fyysisessä ja henkisessäkin kunnossa. Läheiseni antama pienoisenkeli riippuu kaulassani ja erään toisen ihmisen antama enkeli-ikoni (joka oli liian hauras matkaani) jäi kotiini siunauksin varustettuna. Koen olevani etuoikeutettu, koska saan olla raitis ja minulla on ystäviä ja läheisiä, jotka välittävät minusta. Seuraavan jutun saan toivottavasti kirjoittaa Alaskasta.