SYDÄMEN SYKETTÄ – HEART RATE

Laiton kesää ajatellen vanhan kuvan Balkkanilta.

Täytyy taas kerran muistuttaa, että olen amatööriksikkin amatööri. Siksi en yritä opettaa ketään blogissani tai fasebook-kirjoituksissani, ainoastaan kertoa kokemuksistani. Jos mielipiteitäni sattuu lipsahtamaan joukkoon, ne voi huoleti jättää omaan arvoonsa.

Hankin sykemittarin vajaa viisi vuotta sitten, kun aloitin elämässäni ensimmäisen kerran kuntosaliharjoittelun. Juuri saamani kunto-ohjaajani, Juha Rankinen opasti sellaisen hankkimaan. Kertoi siitä olevan hyötyä. Miksipä olisin ottanut kunto-ohjaajan ellen sitten kuuntelisi hänen neuvojaan. Perehdyin hieman sykemittarin käyttöön ja niihin sykealueisiin, joista puhutaan. Niitä on viisi, joista toinen alue on peruskuntoasolla, syke välillä 114-133, kolmas, aerobinen taso, 133 – 152 , neljäs taso 152 – 172 ja viides taso 172 – 190. Tuo maksimitaso on yksilöllinen ja riippuvainen myös iästä. Keskimäärin sanotaan, että ihmisen maksimisyke on 220 miinus ikä, minulla se siis olisi 220 – 62, eli 158 kertaa sekunnissa.

Kun ensi kertaa kokeilin sykemittarin saatuani maksimisykettä merikosken voimalaitoksen alakanavan mäessä, pääsin muistaakseni 154:ään. Sittemmin tuo huippusyke on noussut, ollen pari vuotta sitten korkeimmillaan 189. Nyt olen viime aikoina kokeillut nykäistä kerran viikossa minuutin pätkän tiukkaan ja tänään sellaisella nykäyksellä pääsin 178:aan. Maksimisykkeen saa korkeimmilleen jos pitää päivän tai parin lepopäivää tai jos liikkuu sitten vähäisen ja hyvin kevyttä palauttavaa liikuntaa, siis jotain ykköstasolla sykemittarin mukaan. Toiveena olisi vielä päästä yli 180:n. (Lupasin Juhalle kahvit, jos pääsen).

Minun harjoitteluni on koko talven muodostunut matalatasoisesta peruskuntoharjoittelusta pääosin. Keskisyke pitkillä lenkeillä siinä 120 – 125. Tämä tosin pitää minulla sisällään juomatauot puolen tunnin välein, joten todellinen keskisyke on hieman korkeampi. Nyt on sitten ollut myös hieman korkeampitasoista lenkkiä, jossa on menty aerobisen tason yläreunassa, siinä 140 – 150 välillä parikin tuntia. Pelkäänpä, että valmentajani teettää minulla vielä jakson, jossa mennään jaksoja nelostasolla, tällaisen jakson olen tehnyt joka vuosi. Katsoin tuossa vanhaa harjoituspäiväkirjaa ja siinä oli aloitettu kolmella 8:n minuutin sarjalla ja päätettu jakson lopuksi kolmeen 15 minuutin sarjaan. Korkein keskisyke jakolla oli 172, keskimäärin taisi olla siinä 166:n paikkeilla. Täytyy sanoa, että ne ovat olleet kovaa rääkkiä, hirvittää taas edessä oleva koitos. Niillä on kuitenkin ollut iso vaikutus suorituskykyyn joten sen vuoksi homman on valmis tekemään.

Käytän sykemittaria paljon. Kun se on jatkuvasti päällä, sitä ja siten myöskin omaa kehoaan alkaa oppimaan lukemaan yhä paremmin. Vaikka en kilpaile ketään enkä mitään vastaa, silti oman kehityksen seuraaminen on mielenkiintoista. Varsinkin alkuaikoina, kun aloitin harjoitteluni, kehitys oli heikosta lähtötasosta johtuen yllättävänkin nopeaa.

Näyttää siltä, että jos aikoo harjoitella jotensakkin kunnolla, olisi hyvä olla hyvä epämukavuuden sietokyky. Kunnioitan nykyisin oikeita urheilijoita, ne tulikset eivät todellakaan synny helpolla. Kun tällainen amatööriksikkin amatööri joutuu panostamaan aika paljon monellakin tavalla niin kuinka sitten sellainen, joka pyrkii kilpailemaan maailman kärki-ihmisten joukossa.