“MUUTA” MATKAAN VALMISTAUTUMISTA / “OTHER” PREPARATIONS FOR THE TRIP

Pohdin viime blogissani valmistautimisen henkistä puolta. Nyt ajattelin kertoa vähän siitä muusta valmistautumisesta.

Matkan teema on minulle tärkeä ja näen aika paljon vaivaa, että toisin sitä esille. En ole siinä varmaankaan kovin taitava, teen kuitenkin sen, minkä voin ja osaan. Kirjoittelen teemaan liittyen ajoittain, koitan kuitenkin olla rasittamalla sillä mahdollisia lukijoitani liikaa.

Olin varaamassa sunnuntaina lentolippuja Anchorageen. Matka jäi kuitenkin varaamatta. Kun lento oli muutoin selvä, minut ohjattiin ESTA:n sivuille. USA:han matkustavien täytyy täyttää ennakkoon matkustuslupahakemus ja siihen liittyy mm. Passin tiedot. Minun passini on vanhenemassa vuoden sisällä ja olin ajatellut hakea uuden vasta lähempänä matkaa. Nyt havaitsin, että minun on tehtävä se ennen kuin varaan lennon. Minulla ei voi olla eri passinumeroa lupajakemuksessa ja sitten matkalla. Käyn jättämässä uuden passihakemuksen tällä viikolla. Näin aika paljon vaivaa sen lennon kanssa, saa nähdä kuinka kalliiksi tämä viivästys tulee?

Kesää odotellessa kaunis kukkaketo Ukrainasta!

Passin lailla myös luottokorttini on vanhenemassa reissun aikana ja täytyy tilata sekin uusi. Samoin joudun sopimaan joitakin järjestelyjä, jos rahani loppuvat matkalla. En pidä turvallisuussyistä tililläni suuria summia (mistäpä minulla niitä edes olisi). Olen vaihtanut kaikki laskuni, mitkä olen voinut , E-laskuihin. Täytyy sopia jonkun kanssa, että skannaa sellaiset asiakirjat minulle, jotka minun pitäisi nähdä reissun aikan. En nyt oikeastaan tiedä, tuleeko sellaisia.

Olen aikaisemmin ladannut kartat navigaattoriini netistä. Nyt aion tilalla ne muistikortilla, olen vain venytellyt tilausta ajatuksella, että olisi sitten mahdollisimman tuoreet kartat mukana. Nyt kyllä ajattelin kysyä Carmini:lta, onko kohdealueelle tulossa tällä välin päivityksiä ja tilata karttamuistipalikan. Karttatiedostot ovat niin suuria, että vaaditaan hyvä internetyhteys sen lataamiseen verkon kautta. Vähän on tarvittu muitakin niksejä (koneen ei saa mennä lepotilaan latauksen aikana).

Minulla on jonkin verran vapaaehtoistöitä. Päivyrissä on merkintöjä tällekkin viikolle 4 kpl muiden merkintöjen lisäksi. Kun / jos matkaan lähtö koittaa, kaikkien merkintöjen pitää hävitä. Jonku muun on hoidettava sitten ne työt, joiden tekemisestä minä olen saanut nauttia.

Tämä majapaikkani täällä Syötteellä jää yksin. No, ei aivan yksin, minulla on hyvät naapurit ja yksi heistä on mahdollisen hälytyksen jälkeen muutamassa minuutissa paikalla. Jotain sentään aion tehdä tekniikan suhteen säästääkseni sähkölaskuissa. Ehkä pudottaa lämpöä aikaisempaa alemmaksi ja ilmastointiin ajattelin laittaa hieman muutosta, että saan sen ajoittain päälle, ts että se ei ole koko aikaa puhaltamassa lämmintä ilmaa ulos.

Edellistä matkaani suunnitellessani luin ulkoministeriön matkustustiedoitteet useimmista maista. Sen ajattelin tehdä nytkin. En tiedä tällä hetkellä edes, että onko viisumi johonkin maahan tarpeen. Se kyllä selvinnee tässä lähiviikkojen aikaan. Olen lisäksi sen verran katsellut reittiä, että tiedän mm laivayhteyden Panamasta Columbiaan, jopa aikataulut.

Espanjaa olen opiskellut sinnikkäästi, vaikka se on minulle vaikeaa. Päätin kuitenkin, että kun sen aloitin, niin kyllähän minä nyt yhden talven sitä opiskelen. Tänäänkin kuuntelin tekstejä kuulokkeistani ainakin 2 tuntia hiihdellessäni.

Teinpä muutoin mitä tahansa, fyysinen valmentautuminen jatkuu koko ajan suunnitelmien mukaan. Jos minulla jokin hyvä ominaisuus ylipäätään on, niin tekemistäni suunnitelmista kiinnipitäminen. Se on oikeastaan aika helppoa, kun en ole esimerkiksi harjoitusten laistamisessa enään vuosiin hyväksynyt laiskuutta tekosyyksi, pitäisi löytää jokin parempi syy.

Monta asiaa ehtii käydä mielessä, ehkä liiankin monta. Myös se, että jos en palaa reissulta. En sitä kovin paljon pohdi, sen verran kuitenkin, että ei voi sanoa että en olisi ajatellut koko asiaa.

“OTHER” PREPARATIONS FOR THE TRIP

I pondered on my last blog about spiritual preparations for my trip. Now I thought I tell a little bit about other things.

The theme for my trip is very important and I make a lot of effort to bring it up. Probably I’m not very skilled with it, but I do what I can writing about it from time to time and try not to burden readers too much.

On Sunday I was about to make reservations for flying tickets to Ancourage, but couldn’t do it. The flight was clear but later I was guided to ESTAs page and I noticed that when travelling to USA one has to fill a travel authorization application with e.g. information from passport. My passport is getting out of date and I thought I’d pick up a new one later. However I noticed that I have to do it before booking the flight because there can’t be a different passport number on my application and in my passport when travelling. I have to leave my new passport application this week. I used a lot of time with booking the flight and let’s see how much this waiting will cost me?

Here is a beautiful flower field from Ukraine while waiting for summer!

Like my passport my credit card is getting out of date and I have to apply for a new one. I also have to make some arrangements in case I run out of money on my trip for some reason. For safety I don’t have lagre amounts on money on my bank account, not that I have so much of it. All my bills come electronic and I have to make an agreement with someone to scan and send documents that I need to see via e-mail. Only I don’t know if there will be any.

Earlier I have loaded maps to my navigator from internet now I was about to order them in memory card. I’ve waited to get the newest maps. I was about to ask from Garmin, if they do any updates on map areas and then order for a map memory block. Map files are so big that it takes a good and fast internet access to load them successfully via internet, sometimes even other tricks (computer is not allowed to go to “sleep”-mode while loading)

I have some voluntary work on my agenda e.g. 4 notes this week among others. If / when my trip starts all has to be gone and someone else has to take care of the work that I have enjoyed.

My cottage in Syöte will be left alone. Well, not quite, I have some good neighbors and in case of emergency one of them will be here in just few minutes. After all I’m going to do something about saving in electricity bills. Maybe drop the temperature lower and adjust the ventilation so, it won’t blow warm air outside all the time. When preparing my last trip I read almost all State Department’s documents concerning travelling on different countries. And that I was going to do now also, I don’t have a clue if I need a visa somewhere. That I’ll find out in few next weeks. Additionally I have checked my route including the seaway from Panama to Columbia.

I have studied Spain persistently even though it’s hard for me. I decided that since I’ve started studying I’ll manage it over one winter. Even today I listened Spanish at least 2 hours when skiing.

Whatever else the physical training continues all the time like planned. If I have any good qualities, sticking to plans is one of them. In the end it’s quite easy because for years I haven’t accepted laziness for a reason not to exercise, one has to have a much beter reason for that.

There are a lot of things going through my mind sometimes maybe too many, including what if I never come back? I don’t think of it very often, but I can’t say it hasn’t crossed my mind.

English version: Marika Kamps

 

MITEN VALMISTAUDUN MATKAANI? / HOW TO PREPARE FOR THE TRIP?

Tässä syy, miksi minusta on mukava pyöräillä ulkomailla, siellä on pelkkiä alamäkiä!

Laitoinpa aika ison otsikon. Toki kaikkiin matkoihin pitää valmistautua, vaikka mökkireissuun viikonloppuna. Viikon tai kahden lomareissu ulkomaille vaatii jo huomattavasti enemmän valmisteluja. Jos matka jatkuu kuukausia, kuten viime kesäinen matkani Alanyasta Syötteelle, yli 3 kuukautta, tarvitaan jo paljon enemmän valmistautumista. Ja kun teen matkani yksin ja polkupyörällä, tuo se toki lisämausteensa valmistautumiseen.

Voisin jakaa valmistautumisen neljään eri osaan; henkinen, fyysinen, materiaalinen ja muu valmistautuminen. En meinaa tälläkään kertaa kirjoittaa romaania, niin kerron nyt hieman henkisestä valmentautumisesta. Katsotaan muita asioita tuonnempana.

Jos yksinolo ei ole tuttua, jo viikonloppu mökillä ilman seuraa saattaa olla vaikeaa. Minä ehdin totutella yksinoloon sekä mökilläni, että lapissa patikointiretkillä. Muistan niistä retkistä, että alkuun 4 – 5 päivää oli tarpeeksi, sitten vähitellen aika jatkui, viimeisin oli 10 päivän paikkeilla. Kuitenkin tällaisella matkalla tilanne on koko lailla toisenlainen.

Yksi ero lomareissuun nähden on, että en ole tutussa turvallisessa hotellissa, vaan paikka vaihtuu koko ajan. Toisaalta patikointiin nähden on erona taas se, että tapaan kuitenkin joka päivä ihmisiä. Monissa maissa vieläpä paljon seurallisempia kuin Suomessa. Joka tapauksessa sen yksinäisyyden kanssa on tultava toimeen. Minulla on aikaisemmin olut jossakin vaiheessa siinä noin kahden kuukauden jälkeen sellainen lievä masennuskausi, tyyliin, “onkohan tässä mitään järkeä”. Osasin odottaa sitä viime reissullakin, se kyllä tuli, mutta varsin lievänä ja lyhytaikaisena.

Huomasin oikeastaan vasta viime reissulla, että jos olisin matkannut jonkun kaverin kanssa, kyseessä olisi ollut aivan erilainen matka. Tällöin olisin tavallaan kuljettanut Suomea mukanani. Riippumatta siitä, mikä totuus olisi, niin kuvitelma toisen ihmisen luomasta turvasta olisi ilmeinen. Nyt minun on löydettävä se turva jostakin muualta. Sillä toinen asia, joka on ehdottoman ilmeinen, on taistelu pelkoa vastaan.

Huomasin oikeastaan jälkikäteen, että pyrin torjumaan pelkoa ensi reissullani jopa ylivarustautumalla. Minulla oli voimakas kokemus ajaessani Ranskan rivieralla toisella reissullani. Ihmettelin, että miten on niin “kevyt” polkea. Sitten havaitsin, että se johtui siitä, että en enään juurikaan pelännyt, sillä kertaa. Niin, kyllä se henkinen matka itseensä on vähintään yhtä suuri kuin matka maiden ja maisemien halki. Tyrkyttämättä minkäänlaista uskontoa kenellekkään kerron, että kun ei ole ketään toista ihmistä, kenehen turvata, olen sitä turvaa hakenut oman käsituykseni mukaiselta Jumalalta. Se on minulla toiminut.

Joskus saatta tulla sellainen tunne, jo ennen matkaan lähtöä, että onko tässä mitään järkeä. Siihen minulla on oma systeemini, joka on toiminut hyvin. Tällaisena päivänä ajattelen esimerkiksi näin; Minä olen ollut sitä mieltä, että lähden tälle matkalle 6 kuukautta. Jos minä nyt yhden päivän ajattelen toisin, sillä ei ole kovin paljon painoarvoa, toimin ennakkosuunnitelmani mukaan epäilyksistäni huolimatta. Jos mieleni olisi matkan vastainen kuukauden tai useamman kuukauden, silloin sillä alkaisi jo olla painoarvoa ja minun täytyisi otta se huomioon. Ts en anna tilapäisten tunneailahtelujeni vaikutta toimintaan. Tunteet tulee ja menee, minulla masennus ja ahdistus, alakulo, hyvinkin herkästi.

Tämä matkasuunnitelmani poikkeaa kaikista edellisistä sen vuoksi, että teemani Päihteettömästä elämäntavasta antaa minulle keskeisen motivaation tekemiseeni. Matkasta kiinnostuneet, blogini ja Facebook-sivujen seuraajat antavat vahvan tunteen siitä, että en ole tässä toihussa enään yksin.

HOW TO PREPARE FOR THE TRIP?

Here is the reason why I like to bicycle abroad: they only have down hills!!

That was a bit of a big title there. Of course one has to prepare for all sorts of trips, for example a small weekend trip. One or two weeks abroad needs already much more arrangements and if the trip takes moths, like my latest from Alanya to Syöte (over 3 months), one needs even more preparations. Travelling alone and by bicycle brings a little challenge to preparations.

I could separate preparing in four different parts: spiritual, physical, material and others. I’m not going to write a novel about it so I’ll just tell a little bit about spiritual training and get to the rest later.

If being alone is not familiar to you, even a weekend alone in summer cottage could be difficult. I have time to get used on being alone both on my cottage and hiking in Lapland. I remember from my hiking trips, that at first 4 - 5 days was enough and then latest trip was about 10 days. However my cycling trips differ from hiking.

One difference compared to holiday is that I’m not in a known, safe hotel, but the place changes all the time. On the other hand compared to hiking, I meet people every day. And in many countries people are more social than in Finland. In any case one has to get along with loneliness. On earlier trips after about 2 moths travelling I have had a small depression period: “what’s the sense on doing this?”. I noticed it also last time and it came, luckily it was mild and short.

I noticed on my last trip that if I had a travelling companion, it would have been a totally different type on trip, because I would have carried “Finland” with me all the time. Regardless of the truth my fantasy on safety created by another person would have been obvious. Now I had to find the safety from somewhere else, because the other absolutely obvious thing is the fight against fear

Afterwords I noticed that I tried to fight against my fear by over accessorizing. On my second trip at French Riviera I had a very powerful experience noticing how “light” my pedaling felt. Then I discovered that my fear was gone, for some time. So, the spiritual journey to one self is just as big as the journey across countries and views. Without trying to persuade anyone about religion, I have sought for safety from my God, the way I understand Him, when there has been no human to lean on to. It has worked for me.

Sometimes one gets a feeling already before the trip that is there any sense on going? For that I have my own system that has worked well. If I get those kinds on thoughts I start thinking: for the last 6 months my opinion has been, that I’m going on this trip. If now on one day my opinion is different, it doesn’t have very much weight on it, and I’ll keep on working by my preliminary plan. If I had a different opinion for one or two months, it might be important to reconsider. This means that I won’t allow temporary feelings affect my life. Feelings come and they go, depression, anxiety, melancholy especially very easily.

This trip differs from earlier ones because of my theme Promoting sobriety gives me motivation to carry out the trip. People who are interested and following my Facebook pages or blog give me a strong feeling of not being alone anymore! 

English version: Marika Kamps

Mitä Blogeissani kirjoitan ? / What to write in my blog?

                          Kuva on ensimmäisen matkani päätepisteestä, Gibraltarilta, 7000 

                         km   takana  ja  tyytyväisenä  saavutuksesta, jota olin tavoitellut.

              

Otsikossa on kysymysmerkki, kuulisin miellläni ehdotuksia asiasta. Voisin jatkossa yrittää suunnata aiheitani ja blogini sisältöä siihen suuntaan, mistä olette kiinnostuneita.

Olen kirjoittanut muistiinpanoja yhteensä yli vuoden ajalta. Ensimmäisen matkani aikana kaiki muistiinpanoni olivat vain päivittäisiä kirjoituksia ruutuvihkoon. Kirjoitin tuolloin joka päivä ehkä puolisen tuntia. Minulla ei tuolloin ollut kameraakaan mukana, otin vain muutaman kuvan koko matkalla kännykkäni kameralla. Toisella matkallani Fuengirolasta Roomaan lähetin muutamia kirjoituksia blogiini käyttäen kännykkääni ja ilmaisia langattomia verkkoja hotelleissa. Olin ottanut kännykästä pois kaikki muut mahdollisuudet mennä verkkoon (yhden kovan laskun jälkeen), mutta ilokseni havaitsin hotellien ilmaisten verkkojen käyttömahdollisuuden. Kännykän V-lan tuli käyttöön. Kännykkä ei kuitenkaan ole kovin mieluinen proosan kirjoittamisväline. Tällöin kirjoitin vielä joka päivä juttuni ruutuvihkoihin.

Seuraavalle matlkalleni hankin miniläppärin, joka mahtui reppuun ja myös kameran. Nyt aloin kirjoittaa päivittäin blogia nettiin ja myös lisäämään jonkin päivän aikana ottamani kuvan. Juttujen sisältö vähän muuttui, ei kovin paljon. Hotelleista löytyy lähes joka paikasta langaton verkko ja jos ei löytyny, laitoin blogitekstin sitten jälkikäteen kun löytyi. Sama systeemi jatkui saman miniläppärin kanssa myös viime reissullani Alanyasta Syötteelle.

Blogieni sisältö on ollut jonkinlainen kompromissi. Se on sisältänyt pyöräilyyn ja liikkumiseen liittyvää tietoa, alkumatkasta usein varsin yksityiskohtaistakin. Samoin säähän ja pyöräilyolosuhteisiin liittyvää tietoa. Sitten olen kertonut matkkastani, paikoista ja olosuhteista. Ihmisistä ja maisemista, toisinaan myös siitä miltä puseroni sisällä tuntuu. Tiedän, että sellainen, joka itse harrastaa pyöräilyä, olisi halunnut ehkä tarkempaa informaatiota pyöräilyyn liittyvistä asioista. Sellaiselle, jota itse pyöräily ei niin paljon kiinnosta, se kuitenkin mahtaisi olla puisevaa luettavaa. Olisiko sisältöön ehdotuksia ? Laittakaa viestiä joko facebookin kautta tai kommenttina tähän blogiin!.

Laitan tähän pätkän tekstiä ruuruvihkostani;

“9.12.09 ALGECIRAS – GIGRALTAR Matka ei ollut pitkä, koko päivänä taisi kertyä 36 km. Sen verran kuitenkin, että mittarin lukema pyörähti yli 7000 km:n Oulusta lähtöni jälkeen, juuri ja juuri. Rajalla oli mutkitteleva autojono ja ensimmäisen kerran koko matkani aikana minulta kysyttiin passia. Tosin henkilötodistus kelpasi tälläkin kertaa. Lähdin polkemaan ahtaita katuja etsien reittiä ylöspäin. Yhdessä kohtaa palasin vielä taaksekkin päin, vielä oikein jyrkän kohdan. Kävin kääntymässä ilmaisesti varuskunnan parkkipaikalla ja nousin uudelleen samaa reittiä jollekkin välitasanteelle jossa oli kiikareita ja puomit vartijoineen. Yksi kehui, että edessä oli vielä paljon jyrkempää! Pulssi oli ollut 172 siihen noustessani (katsoin jälkikäteen), minusta tuntui että minulle riitti. Niinpä otatin pari kuvaa vartijoilla, istahdin hetken ja palasin alas. Etsin hotellin ja lepäilin lopun päivää”

Siinä oli kertomus lähes 3-vuotisen tavoitteeni täyttymisestä.

torstai 7. helmikuuta 2013

What to write in my blog?

Photo is from the endpoint of my first trip, Gibraltar. After cycling 7000 km, I’m very happy to achieve my goal.

The title is written with question mark, because I’d like to hear suggestions of what to write. That way I could choose my subjects by what interest you.

I have written notes for over a period of a year. During my first trip all of my notes were just daily thoughts written in small notebook. I wrote perhaps a half an hour every day. I didn’t have camera with me, so I just took a few photos with my cell phone. On my second trip from Fuengirola to Rome I sent some of my notes to my blog via cell phone using free wireless networks in hotels. After one big bill, I had blocked all access to internet from my phone, but later on found the marvelous world on free wireless internet. Then again, cell phone is not very comfortable for writing stories and I still wrote in my notebook every day.

For my next trip I got myself a camera and a mini laptop that I could fit in my backpack. Now I started writing blog in the net every day and also added photos taken during the day. The content of stories changed a little, not much. Almost in every hotel I could find wireless internet and if not, I would add my text later, from next hotel. I used the same system with my mini laptop also in my latest trip: from Alanya to Syöte.

The content of my blogs has been some kind of a compromise. There has been information about bicycling and exercise, sometimes even quite detailed. There has also been information about the weather and cycling conditions. Then I’ve told about my travelling, places, conditions, people and scenery, even sometimes about the feelings I get. I know that people who are interested in bicycling would have liked to have more detailed information about cycling itself, but for those who are not devoted for the subject it would have been very boring. So, does anyone have suggestions of what I should write about? Please, comment via Facebook or this blog!

Here is short piece on my notes:

“9.12.09 ALGECIRAS – GIGRALTAR: The trip has not been very long I think about 36 km during today. But it was enough to switch the odometer over 7000 km since leaving Oulu. There was a zigzag line of cars by the boarder and for the first time someone asked for my passport. They settled for my ID card also this time. I started pedaling narrow streets trying to find a way up. On one very steep point, I had to turn back. Then I got into a parking place, apparently some garrison area, and got up the streets again to some sort of platform with guards and binoculars. One the guards vaunted that it would get even steeper when getting up ahead. My pulse was 172 (checked it afterwards) and I felt I hadenough for the day. So, I asked the guards to take a few photos of me, sat down for a while and got back down. Then got myself a hotel room and rested the rest of the day.

That was a story about my almost 3 year’s dream come true!

English version: Marika Kamps

Kohtaanko karhuja matkalla ?

                             Tässä yksi esimerkki kohtaamistani eläimistä. Nämä eivät toki 
                             ole vaarallisia   karhuja vaan vaarattomia aaseja. 

Matkaan valmistautumiseen kuuluu näköjään kaikenlaisia asioita. Eläinten suhteen en sitä kyllä aIkaisemmin ole tehnyt, vaikka tien päällä niitä kyllä olen useinkin miettinyt. Olen tavannut pyöräreissuillani monenlaisia eläimiä. Kotimaisemissani poro on yleinen ja hirvenkään kohtaaminen ei ole kovin harvinaista. Euroopassa ehkä siili on yleisempiä auton alle jääneitä eläimiä, koirat ja kissat tulevat seuraavana.

Mitä eläviin eläimiin tulee, kovin monista ei ole tarvinnut olla huolissaan. Eivät lampaat, vuohet eivätkä aasit ole aiheuttaneet päänvaivaa. Ei myöskään kissat, hevoset, eikä lehmät. Villisika näyttää läheltä ohi kiitäessään kyllä hieman uhkaavalta. Keski-Euroopassa on myös siroja kauriita, vai ovatkohan saksanhirviä, mitä lienee. Etelä-Euroopassa on myös aika isoja käärmeitä. Muistan kerran miettineeni, että mitä teen, jos meinaan ajaa käärmeen päälle. Ajattelin nostavani jalat äkkiä ylös. Kuinka ollakkaan, sellainen tapaus käveli vastaan melkein heti. Koitin nostaa jalkojani, jotka olivat lukkopolkimissa kiinni, enkä kiireissäni huomannut vääntää niitä irti. Käärme yritti purra, onneksi onnistumatta ja sain jatkaa matkaani sillä kertaa säikähdyksellä.

Venetsiaa lähestyessäni mietin mehiläisiä ja ajattelin, että jos sellainen lentäisi suuhun ja pistäisi kurkkuun, niin ehkä tukehtuisin. Niin siinä kävi, että mehiläinen lensi suuhun ja pisti onneksi vain huulen sisäpuolelle. Komea huuli oli vähän aikaa. Kuitenkin kaikkein eniten vaivaa minulla on ollut irtokoirista. Erityisesti Kreikassa ja Albaniassa oli niitä paljon. Joku matkapyöräilijä jopa vältti Albaniaan menemistä niiden takia. Yksittäisinä ne ovat usei arkoja mutta laumassa vähintäänkin hermostuttavia. Kun kuolaava haukkuva torahampainen koiralauma ravaa paljaiden kinttujen vieressä, asia ei tunnu kovin mukavalta.

Nyt toiselle mantereelle lähdettäessä tulee mieleen uusi eläinryhmä, karhut. Olen kuullut, että Alaskassa, Kanadassa ja Pohjois-Ameriikassa on runsaasti karhuja jotka käyttäytyvät kaiketi eri tavalla kuin karhut Suomessa. Olen pohtinut niitä, ennenkaikkea jos leiriydyn tien varteen. Miten käyttäytyä niiden kanssa. Sain Saksalaiselta pyöräilijältä (Philipp Kneip) linkin Alaskan osavaltion luonnonvarain osastolle; http://dnr.alaska.gov/parks/safety/bears.htm

Sivulta löytyy ohjeita, miten säilyttää ja käsitellä ruokaa ja miten toimia karhun kohdatessaan. Täytyy sanoa, että hieman nuo ohjeet aiheuttavat levottomuutta puserossa, mutta tuskin niin paljon, että sen vuoksi matkaan lähtö jäisi tekemättä.

If a bear is charging almost all charges are "bluff charges". DO NOT RUN! Olympic sprinters cannot outrun a bear and running may trigger an instinctive reaction to "chase". Do not try to climb a tree unless it is literally right next to you and you can quickly get at least 30 feet up. STAND YOUR GROUND. Wave your arms and speak in a loud low voice. Many times charging bears have come within a few feet of a person and then veered off at the last second.

“Jos karhu hyökkää; melkein kaikki hyökkäykset ovat “valehyökkäyksiä. ÄLÄ JUOKSE! Olynpiajuoksijakaan ei pusty juoksemaan karhua nopeammin ja pakoon juokseminen voi laukaista “takaa-ajo”-reaktion. Älä yritä kiivetä puuhun ellei se ole kirjaimellisesti sinun vieressäsi ja voisit kiivetä sinne nopeasti ainakin 10 metrin korkeuteen. PYSY PAIKALLASI. Heiluta käsiäsi ja puhu kovalla matalalla äänellä. Monta kertaa hyökkäävä karhu tulee aivan viereesi ja sitten viime hetkessä muuttaa suuntaansa.”

Siinä yksi ohjeista. Pitää lueskella ne sillä tavalla, että muistaa sitten jos aika ohjeiden soveltamiseen tulee. Äkkiä ajatellen tuntuu hieman hermoja kysyvältä seisoa paikallaan hyökkäävän karhun lähestyessä moisella tavalla.

Getting ready for my next trip includes a lot of things. Earlier I never had to prepare myself for animals, although I’ve seen a lot of animals on my cycling trips. In Finland the most common animal is reindeer and even seeing a moose is not very unusual. In the middle Europe hedgehogs, cats and dogs are often seen dead, driven over by car. What comes to living creatures, I never had to worry about them. I never had problems with sheep, goats, donkeys, cats, horses or cows. A wild boar seems a little threatning, when passing by fast. In middle Europe one can find also some kind of petite deers, maybe red deers? And in southern parts of Europe there were big snakes. Once I remember thinking about what to do, if I accidentally drove over one of those snakes. I thought I should get my feet up as quicly as possible and only a moments later I was in this situation. Only to find out, that my feet were in lock pedals and when scared forgot to twist them loose. The snake tried to bite but luckily missed my leg and I could carry on with a fright.

When approaching Venice, bees came to mind: if one of them would fly to my mouth and stick me in there, I might suffocate? And of course so happened, only the bee would stick me inside of my lip and I had a swallon lip for a while. The main part of animal problems on my trip I had with dogs, especially in Greece and Albany there were a lot of them. I heard some cyclist say, that he wouldn’t go to Albany because of those dogs. When alone, they are shy but in herd they are at least unnerving. A drooling and barking herd of dogs with their fangs, running near by my bare feet doesn’t feel very cozy.

Now that I’m heading to another continent, I have a new problem: bears. I’ve heard that in Alaska, Canada and North-America there are a lot af bears and they seem to have different habbits than their cousins living in Finland. My main concern is about camping by the road, how to behave? A German cyclist (Philip Kneip) gave me a link to Alaska Department of Natural Resources: http://dnr.alaska.gov/parks/safety/bears.htm

In this page one can find guidelines how to store and handle food or how to act when facing a bear. Honestly, I have to say that those guidelines caused a little agitation, but not enough for me to change my opinion about this trip.

“If a bear is charging almost all charges are "bluff charges". DO NOT RUN! Olympic sprinters cannot outrun a bear and running may trigger an instinctive reaction to "chase". Do not try to climb a tree unless it is literally right next to you and you can quickly get at least 30 feet up. STAND YOUR GROUND. Wave your arms and speak in a loud low voice. Many times charging bears have come within a few feet of a person and then veered off at the last second.”

Above one of the instructions given. I have to read them a few times so I’ll remeber if the time comes. Suddenly thinking of just staying at one spot when a bear is attacking you seems to be nerve breaking! 

English version: Marika Kamps