Kohtaanko
karhuja matkalla ?
ole vaarallisia karhuja vaan vaarattomia aaseja.
Matkaan
valmistautumiseen kuuluu näköjään kaikenlaisia asioita. Eläinten
suhteen en sitä kyllä aIkaisemmin ole tehnyt, vaikka tien päällä
niitä kyllä olen useinkin miettinyt. Olen tavannut
pyöräreissuillani monenlaisia eläimiä. Kotimaisemissani poro on
yleinen ja hirvenkään kohtaaminen ei ole kovin harvinaista.
Euroopassa ehkä siili on yleisempiä auton alle jääneitä eläimiä,
koirat ja kissat tulevat seuraavana.
Mitä
eläviin eläimiin tulee, kovin monista ei ole tarvinnut olla
huolissaan. Eivät lampaat, vuohet eivätkä aasit ole aiheuttaneet
päänvaivaa. Ei myöskään kissat, hevoset, eikä lehmät.
Villisika näyttää läheltä ohi kiitäessään kyllä hieman
uhkaavalta. Keski-Euroopassa on myös siroja kauriita, vai ovatkohan
saksanhirviä, mitä lienee. Etelä-Euroopassa on myös aika isoja
käärmeitä. Muistan kerran miettineeni, että mitä teen, jos
meinaan ajaa käärmeen päälle. Ajattelin nostavani jalat äkkiä
ylös. Kuinka ollakkaan, sellainen tapaus käveli vastaan melkein
heti. Koitin nostaa jalkojani, jotka olivat lukkopolkimissa kiinni,
enkä kiireissäni huomannut vääntää niitä irti. Käärme yritti
purra, onneksi onnistumatta ja sain jatkaa matkaani sillä kertaa
säikähdyksellä.
Venetsiaa
lähestyessäni mietin mehiläisiä ja ajattelin, että jos sellainen
lentäisi suuhun ja pistäisi kurkkuun, niin ehkä tukehtuisin. Niin
siinä kävi, että mehiläinen lensi suuhun ja pisti onneksi vain
huulen sisäpuolelle. Komea huuli oli vähän aikaa. Kuitenkin
kaikkein eniten vaivaa minulla on ollut irtokoirista. Erityisesti
Kreikassa ja Albaniassa oli niitä paljon. Joku matkapyöräilijä
jopa vältti Albaniaan menemistä niiden takia. Yksittäisinä ne
ovat usei arkoja mutta laumassa vähintäänkin hermostuttavia. Kun
kuolaava haukkuva torahampainen koiralauma ravaa paljaiden kinttujen
vieressä, asia ei tunnu kovin mukavalta.
Nyt
toiselle mantereelle lähdettäessä tulee mieleen uusi eläinryhmä,
karhut. Olen kuullut, että Alaskassa, Kanadassa ja
Pohjois-Ameriikassa on runsaasti karhuja jotka käyttäytyvät
kaiketi eri tavalla kuin karhut Suomessa. Olen pohtinut niitä,
ennenkaikkea jos leiriydyn tien varteen. Miten käyttäytyä niiden
kanssa. Sain Saksalaiselta pyöräilijältä (Philipp
Kneip)
linkin
Alaskan osavaltion luonnonvarain osastolle;
http://dnr.alaska.gov/parks/safety/bears.htm
Sivulta
löytyy ohjeita, miten säilyttää ja käsitellä ruokaa ja miten
toimia karhun kohdatessaan. Täytyy sanoa, että hieman nuo ohjeet
aiheuttavat levottomuutta puserossa, mutta tuskin niin paljon, että
sen vuoksi matkaan lähtö jäisi tekemättä.
If
a bear is charging almost
all charges are "bluff charges". DO NOT RUN! Olympic
sprinters cannot outrun a bear and running may trigger an instinctive
reaction to "chase". Do not try to climb a tree unless it
is literally right next to you and you can quickly get at least 30
feet up. STAND YOUR GROUND. Wave your arms and speak in a loud low
voice. Many times charging bears have come within a few feet of a
person and then veered off at the last second.
“Jos
karhu hyökkää; melkein kaikki hyökkäykset ovat “valehyökkäyksiä.
ÄLÄ JUOKSE! Olynpiajuoksijakaan ei pusty juoksemaan karhua
nopeammin ja pakoon juokseminen voi laukaista “takaa-ajo”-reaktion.
Älä yritä kiivetä puuhun ellei se ole kirjaimellisesti sinun
vieressäsi ja voisit kiivetä sinne nopeasti ainakin 10 metrin
korkeuteen. PYSY PAIKALLASI. Heiluta käsiäsi ja puhu kovalla
matalalla äänellä. Monta kertaa hyökkäävä karhu tulee aivan
viereesi ja sitten viime hetkessä muuttaa suuntaansa.”
Siinä
yksi ohjeista. Pitää lueskella ne sillä tavalla, että muistaa
sitten jos aika ohjeiden soveltamiseen tulee. Äkkiä ajatellen
tuntuu hieman hermoja kysyvältä seisoa paikallaan hyökkäävän
karhun lähestyessä moisella tavalla.
Getting ready for my
next trip includes a lot of things. Earlier
I never had to prepare myself for animals, although I’ve seen a lot
of animals on my cycling trips. In Finland the most common animal is
reindeer and even seeing a moose is not very unusual. In the middle
Europe hedgehogs, cats and dogs are often seen dead, driven over by
car. What comes to living creatures, I never had to worry about them.
I never had problems with sheep, goats, donkeys, cats, horses or
cows. A wild boar seems a little threatning, when passing by fast. In
middle Europe one can find also some kind of petite deers, maybe red
deers? And in southern parts of Europe there were big snakes. Once I
remember thinking about what to do, if I accidentally drove over one
of those snakes. I thought I should get my feet up as quicly as
possible and only a moments later I was in this situation. Only to
find out, that my feet were in lock pedals and when scared forgot to
twist them loose. The snake tried to bite but luckily missed my leg
and I could carry on with a fright.
When approaching
Venice, bees came to mind: if one of them would fly to my mouth and
stick me in there, I might suffocate? And of course so happened, only
the bee would stick me inside of my lip and I had a swallon lip for a
while. The main part of animal problems on
my trip I had with dogs, especially in Greece and Albany there were a
lot of them. I heard some cyclist say, that he wouldn’t go to
Albany because of those dogs. When alone, they are shy but in herd
they are at least unnerving. A drooling and barking herd of dogs with
their fangs, running near by my bare feet doesn’t feel very cozy.
Now
that I’m heading to another continent, I have a new problem:
bears. I’ve heard that in Alaska, Canada and North-America there
are a lot af bears and they seem to have different habbits than their
cousins living in Finland. My main concern is about camping by the
road, how to behave? A German cyclist (Philip Kneip) gave me a link
to Alaska Department of Natural Resources:
http://dnr.alaska.gov/parks/safety/bears.htm
In this page one can
find guidelines how to store and handle
food or how to act when facing a bear. Honestly, I have to say that
those guidelines caused a little agitation, but not enough for me to
change my opinion about this trip.
“If
a bear is charging
almost
all charges are "bluff charges". DO NOT RUN! Olympic
sprinters cannot outrun a bear and running may trigger an instinctive
reaction to "chase". Do not try to climb a tree unless it
is literally right next to you and you can quickly get at least 30
feet up. STAND YOUR GROUND. Wave your arms and speak in a loud low
voice. Many times charging bears have come within a few feet of a
person and then veered off at the last second.”
Above one of the
instructions given. I have to read them a few times so I’ll
remeber if the time comes. Suddenly thinking of just staying at one
spot when a bear is attacking you seems to be nerve breaking!
English version: Marika Kamps
English version: Marika Kamps
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti