torstai 7. helmikuuta 2013

Mitä Blogeissani kirjoitan ? / What to write in my blog?


                          Kuva on ensimmäisen matkani päätepisteestä, Gibraltarilta, 7000 
                         km   takana  ja  tyytyväisenä  saavutuksesta, jota olin tavoitellut.
              
Otsikossa on kysymysmerkki, kuulisin miellläni ehdotuksia asiasta. Voisin jatkossa yrittää suunnata aiheitani ja blogini sisältöä siihen suuntaan, mistä olette kiinnostuneita.

Olen kirjoittanut muistiinpanoja yhteensä yli vuoden ajalta. Ensimmäisen matkani aikana kaiki muistiinpanoni olivat vain päivittäisiä kirjoituksia ruutuvihkoon. Kirjoitin tuolloin joka päivä ehkä puolisen tuntia. Minulla ei tuolloin ollut kameraakaan mukana, otin vain muutaman kuvan koko matkalla kännykkäni kameralla. Toisella matkallani Fuengirolasta Roomaan lähetin muutamia kirjoituksia blogiini käyttäen kännykkääni ja ilmaisia langattomia verkkoja hotelleissa. Olin ottanut kännykästä pois kaikki muut mahdollisuudet mennä verkkoon (yhden kovan laskun jälkeen), mutta ilokseni havaitsin hotellien ilmaisten verkkojen käyttömahdollisuuden. Kännykän V-lan tuli käyttöön. Kännykkä ei kuitenkaan ole kovin mieluinen proosan kirjoittamisväline. Tällöin kirjoitin vielä joka päivä juttuni ruutuvihkoihin.
Seuraavalle matlkalleni hankin miniläppärin, joka mahtui reppuun ja myös kameran. Nyt aloin kirjoittaa päivittäin blogia nettiin ja myös lisäämään jonkin päivän aikana ottamani kuvan. Juttujen sisältö vähän muuttui, ei kovin paljon. Hotelleista löytyy lähes joka paikasta langaton verkko ja jos ei löytyny, laitoin blogitekstin sitten jälkikäteen kun löytyi. Sama systeemi jatkui saman miniläppärin kanssa myös viime reissullani Alanyasta Syötteelle.
Blogieni sisältö on ollut jonkinlainen kompromissi. Se on sisältänyt pyöräilyyn ja liikkumiseen liittyvää tietoa, alkumatkasta usein varsin yksityiskohtaistakin. Samoin säähän ja pyöräilyolosuhteisiin liittyvää tietoa. Sitten olen kertonut matkkastani, paikoista ja olosuhteista. Ihmisistä ja maisemista, toisinaan myös siitä miltä puseroni sisällä tuntuu. Tiedän, että sellainen, joka itse harrastaa pyöräilyä, olisi halunnut ehkä tarkempaa informaatiota pyöräilyyn liittyvistä asioista. Sellaiselle, jota itse pyöräily ei niin paljon kiinnosta, se kuitenkin mahtaisi olla puisevaa luettavaa. Olisiko sisältöön ehdotuksia ? Laittakaa viestiä joko facebookin kautta tai kommenttina tähän blogiin!.
Laitan tähän pätkän tekstiä ruuruvihkostani;
9.12.09 ALGECIRAS – GIGRALTAR Matka ei ollut pitkä, koko päivänä taisi kertyä 36 km. Sen verran kuitenkin, että mittarin lukema pyörähti yli 7000 km:n Oulusta lähtöni jälkeen, juuri ja juuri. Rajalla oli mutkitteleva autojono ja ensimmäisen kerran koko matkani aikana minulta kysyttiin passia. Tosin henkilötodistus kelpasi tälläkin kertaa. Lähdin polkemaan ahtaita katuja etsien reittiä ylöspäin. Yhdessä kohtaa palasin vielä taaksekkin päin, vielä oikein jyrkän kohdan. Kävin kääntymässä ilmaisesti varuskunnan parkkipaikalla ja nousin uudelleen samaa reittiä jollekkin välitasanteelle jossa oli kiikareita ja puomit vartijoineen. Yksi kehui, että edessä oli vielä paljon jyrkempää! Pulssi oli ollut 172 siihen noustessani (katsoin jälkikäteen), minusta tuntui että minulle riitti. Niinpä otatin pari kuvaa vartijoilla, istahdin hetken ja palasin alas. Etsin hotellin ja lepäilin lopun päivää”
Siinä oli kertomus lähes 3-vuotisen tavoitteeni täyttymisestä.



torstai 7. helmikuuta 2013
What to write in my blog?



Photo is from the endpoint of my first trip, Gibraltar. After cycling 7000 km, I’m very happy to achieve my goal.
The title is written with question mark, because I’d like to hear suggestions of what to write. That way I could choose my subjects by what interest you.


I have written notes for over a period of a year. During my first trip all of my notes were just daily thoughts written in small notebook. I wrote perhaps a half an hour every day. I didn’t have camera with me, so I just took a few photos with my cell phone. On my second trip from Fuengirola to Rome I sent some of my notes to my blog via cell phone using free wireless networks in hotels. After one big bill, I had blocked all access to internet from my phone, but later on found the marvelous world on free wireless internet. Then again, cell phone is not very comfortable for writing stories and I still wrote in my notebook every day.
For my next trip I got myself a camera and a mini laptop that I could fit in my backpack. Now I started writing blog in the net every day and also added photos taken during the day. The content of stories changed a little, not much. Almost in every hotel I could find wireless internet and if not, I would add my text later, from next hotel. I used the same system with my mini laptop also in my latest trip: from Alanya to Syöte.
The content of my blogs has been some kind of a compromise. There has been information about bicycling and exercise, sometimes even quite detailed. There has also been information about the weather and cycling conditions. Then I’ve told about my travelling, places, conditions, people and scenery, even sometimes about the feelings I get. I know that people who are interested in bicycling would have liked to have more detailed information about cycling itself, but for those who are not devoted for the subject it would have been very boring. So, does anyone have suggestions of what I should write about? Please, comment via Facebook or this blog!
Here is short piece on my notes:
9.12.09 ALGECIRAS – GIGRALTAR: The trip has not been very long I think about 36 km during today. But it was enough to switch the odometer over 7000 km since leaving Oulu. There was a zigzag line of cars by the boarder and for the first time someone asked for my passport. They settled for my ID card also this time. I started pedaling narrow streets trying to find a way up. On one very steep point, I had to turn back. Then I got into a parking place, apparently some garrison area, and got up the streets again to some sort of platform with guards and binoculars. One the guards vaunted that it would get even steeper when getting up ahead. My pulse was 172 (checked it afterwards) and I felt I hadenough for the day. So, I asked the guards to take a few photos of me, sat down for a while and got back down. Then got myself a hotel room and rested the rest of the day.
That was a story about my almost 3 year’s dream come true!

English version: Marika Kamps



Ei kommentteja: