Tässä syy, miksi minusta on mukava pyöräillä ulkomailla, siellä on pelkkiä alamäkiä!
Laitoinpa
aika ison otsikon. Toki kaikkiin matkoihin pitää valmistautua,
vaikka mökkireissuun viikonloppuna. Viikon tai kahden lomareissu
ulkomaille vaatii jo huomattavasti enemmän valmisteluja. Jos matka
jatkuu kuukausia, kuten viime kesäinen matkani Alanyasta Syötteelle,
yli 3 kuukautta, tarvitaan jo paljon enemmän valmistautumista. Ja
kun teen matkani yksin ja polkupyörällä, tuo se toki
lisämausteensa valmistautumiseen.
Voisin
jakaa valmistautumisen neljään eri osaan; henkinen, fyysinen,
materiaalinen ja muu valmistautuminen. En meinaa tälläkään kertaa
kirjoittaa romaania, niin kerron nyt hieman henkisestä
valmentautumisesta. Katsotaan muita asioita tuonnempana.
Jos
yksinolo ei ole tuttua, jo viikonloppu mökillä ilman seuraa saattaa
olla vaikeaa. Minä ehdin totutella yksinoloon sekä mökilläni,
että lapissa patikointiretkillä. Muistan niistä retkistä, että
alkuun 4 – 5 päivää oli tarpeeksi, sitten vähitellen aika
jatkui, viimeisin oli 10 päivän paikkeilla. Kuitenkin tällaisella
matkalla tilanne on koko lailla toisenlainen.
Yksi
ero lomareissuun nähden on, että en ole tutussa turvallisessa
hotellissa, vaan paikka vaihtuu koko ajan. Toisaalta patikointiin
nähden on erona taas se, että tapaan kuitenkin joka päivä
ihmisiä. Monissa maissa vieläpä paljon seurallisempia kuin
Suomessa. Joka tapauksessa sen yksinäisyyden kanssa on tultava
toimeen. Minulla on aikaisemmin olut jossakin vaiheessa siinä noin
kahden kuukauden jälkeen sellainen lievä masennuskausi, tyyliin,
“onkohan tässä mitään järkeä”. Osasin odottaa sitä viime
reissullakin, se kyllä tuli, mutta varsin lievänä ja
lyhytaikaisena.
Huomasin
oikeastaan vasta viime reissulla, että jos olisin matkannut jonkun
kaverin kanssa, kyseessä olisi ollut aivan erilainen matka. Tällöin
olisin tavallaan kuljettanut Suomea mukanani. Riippumatta siitä,
mikä totuus olisi, niin kuvitelma toisen ihmisen luomasta turvasta
olisi ilmeinen. Nyt minun on löydettävä se turva jostakin muualta.
Sillä toinen asia, joka on ehdottoman ilmeinen, on taistelu pelkoa
vastaan.
Huomasin
oikeastaan jälkikäteen, että pyrin torjumaan pelkoa ensi
reissullani jopa ylivarustautumalla. Minulla oli voimakas kokemus
ajaessani Ranskan rivieralla toisella reissullani. Ihmettelin, että
miten on niin “kevyt” polkea. Sitten havaitsin, että se johtui
siitä, että en enään juurikaan pelännyt, sillä kertaa. Niin,
kyllä se henkinen matka itseensä on vähintään yhtä suuri kuin
matka maiden ja maisemien halki. Tyrkyttämättä minkäänlaista
uskontoa kenellekkään kerron, että kun ei ole ketään toista
ihmistä, kenehen turvata, olen sitä turvaa hakenut oman
käsituykseni mukaiselta Jumalalta. Se on minulla toiminut.
Joskus
saatta tulla sellainen tunne, jo ennen matkaan lähtöä, että onko
tässä mitään järkeä. Siihen minulla on oma systeemini, joka on
toiminut hyvin. Tällaisena päivänä ajattelen esimerkiksi näin;
Minä olen ollut sitä mieltä, että lähden tälle matkalle 6
kuukautta. Jos minä nyt yhden päivän ajattelen toisin, sillä ei
ole kovin paljon painoarvoa, toimin ennakkosuunnitelmani mukaan
epäilyksistäni huolimatta. Jos mieleni olisi matkan vastainen
kuukauden tai useamman kuukauden, silloin sillä alkaisi jo olla
painoarvoa ja minun täytyisi otta se huomioon. Ts en anna
tilapäisten tunneailahtelujeni vaikutta toimintaan. Tunteet tulee ja
menee, minulla masennus ja ahdistus, alakulo, hyvinkin herkästi.
Tämä
matkasuunnitelmani poikkeaa kaikista edellisistä sen vuoksi, että
teemani Päihteettömästä elämäntavasta antaa minulle keskeisen
motivaation tekemiseeni. Matkasta kiinnostuneet, blogini ja
Facebook-sivujen seuraajat antavat vahvan tunteen siitä, että en
ole tässä toihussa enään yksin.
Here
is the reason why I like to bicycle abroad: they only have down
hills!!
That
was a bit of a big title there. Of
course one has to prepare for all sorts of trips, for example a small
weekend trip. One or two weeks abroad needs already much more
arrangements and if the trip takes moths, like my latest from Alanya
to Syöte (over 3 months), one needs even more preparations.
Travelling alone and by bicycle brings a little challenge to
preparations.
I
could separate preparing in four different parts: spiritual,
physical, material and others. I’m not going to write a novel about
it so I’ll just tell a little bit about spiritual training and get
to the rest later.
If
being alone is not familiar to you, even a weekend alone in summer
cottage could be difficult. I have time to get used on being alone
both on my cottage and hiking in Lapland. I remember from my hiking
trips, that at first 4 - 5 days was enough and then latest trip was
about 10 days. However my cycling trips differ from hiking.
One
difference compared to holiday is that
I’m not in a known, safe hotel, but the place changes all the time.
On the other hand compared to hiking, I meet people every day. And in
many countries people are more social than in Finland. In any case
one has to get along with loneliness. On earlier trips after about 2
moths travelling I have had a small depression period: “what’s
the sense on doing this?”. I noticed it also last time and it came,
luckily it was mild and short.
I
noticed on my last trip that if I had a
travelling companion, it would have been a totally different type on
trip, because I would have carried “Finland” with me all the
time. Regardless of the truth my fantasy on safety created by another
person would have been obvious. Now I had to find the safety from
somewhere else, because the other absolutely obvious thing is the
fight against fear
Afterwords
I noticed that I tried to fight against my fear by over
accessorizing. On my second trip at French Riviera I had a very
powerful experience noticing how “light” my pedaling felt. Then I
discovered that my fear was gone, for some time. So, the spiritual
journey to one self is just as big as the journey across countries
and views. Without trying to persuade anyone about religion, I have
sought for safety from my God, the way I understand Him, when there
has been no human to lean on to. It has worked for me.
Sometimes
one gets a feeling already before the trip that is there any sense on
going? For that I have my own system that has worked well. If I get
those kinds on thoughts I start thinking: for the last 6 months my
opinion has been, that I’m going on this trip. If now on one day my
opinion is different, it doesn’t have very much weight on it, and
I’ll keep on working by my preliminary plan. If I had a different
opinion for one or two months, it might be important to reconsider.
This means that I won’t allow temporary feelings affect my life.
Feelings come and they go, depression, anxiety, melancholy especially
very easily.
This
trip differs from earlier ones because of my theme Promoting sobriety
gives me motivation to carry out the trip. People who are interested
and following my Facebook pages or blog give me a strong feeling of
not being alone anymore!
English version: Marika Kamps
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti