”TAISTELU JÄRJEN VALOSTA”

Otsokko on aika raflaava mutta ei ehkä kuitenkaan niin kaukaa haettu. Tämä ajatus tuli mieleeni eilen ajellessani reilun 50 km:n lenkkiä Haapavedellä. Olen vajaan 2 kuukauden aikana opiskellut ajellessani noin 80 tuntia saksaa ja olen huonosta kielipäästäni huolimatta päässyt jo hyvään alkuun. Tätä ennen oleen jo useita vuosia opiskellut ajelessani Espanjaa.

Isäni denemtoitui ennen kuolemaansa.Hän saavutti kyllä 86 vuoden iän, mutta viimeiset vuodet eli dementiansa takia palvelutalossa tunnistamatta edes omia lapsiaan. Olen ollut jo pitkään kiinnostunut kaikesta terveyteen ja hyvinvointiin liittyvästä. Katselin vastikään parikin dokumenttia dementiasta, sen kehittymisestä ja hoidosta. Ensimmäiset merkit dementiasta alkavat jopa 25 vutta ennen kuin ulkoisia merkkejä aivotoiminnan rappeutumisesta aletaan havaita. Tuoreen dokumentin mukaan liikunta on toistaiseksi paras yleisesti käytettävissä oleva lääke taudin etenemisen hidastamiseksi ja tutkimusten mukaan jopa oireiden vähentämiseksi. Laajan japanilaisen tutkimuksen mukaan aktiivisen liikunnan aloittaneiden dementiaan sairastuneiden oireet helpottivat vuoden aktiivisen liikunnan aloittamisen jälkeen. Samoin aivojen kuormittaminen liikunnan aikana teki aivotoiminnalle hyvää!

Levähdyspaikka Matkanivalla

Ole jo muutaman vuoden harastanut kielten opiskelua pyöräillessäni. Tietämättäni olen ottanut käyttöön tutkitusti tehokkaan menetelmän opiskella ja harrastaa ennaltaehkäisevää toimintaa aivojen rappeutumisesta ajatellen. Liikunnan aikeinen aineenvaihdunnan ja verenkierron elpyminen edesauttaa aivosolujen uusiutumista. Toisaalta sillä liikunnalla on myös muunlaisia aivojen toimintaan myönteisiä vaikutuksia. Aerobinen liikunta parantaa todella voimakkaasti veren rasvojen koostumuusta. Siis kolesterolia. Esimerkiski verrattuna joihinkin levitteisiin tai punariisiin tai kauraan, vaikutukset minun käsitykseni mukaan ovat reippaasti suuremmat. Uskoisin, että veren hyvät rasvapitoisuudet ovat omiaan pitämään aivojen verisuonet auki ja siten verenkierron keskushermostossa hyvänä.

Tulee mieleen vielä yksi merkittävä tekijä mikä liikunnasta on aivotoiminnan eduksi. Liikunnan on todettu olevan erittäin hyvä ”lääke” masennukseen. Masennus tutkitusti tuhoaa aivosoluja ja on keskushermostolle vahingollista. Itse ajattelen, että masennus voi olla jopa seurausta vähäisestä tai olemattomasta liikunnasta. Pidän liikuntaa ihmisen elimistön kannalta välttämättömänä. Luusto, lihaksisto, ruoansulatusjärjestelmämme, imunesteiden kierto ym tarvitsee oikein toimiakseen liikuntaa. Mutta on ainakin oman kokemukseni mukaan niin, että mielikin tarvitsee sitä ja sen puute aiheuttaa keskushermoston toiminnan häiriöitä, masennusta ja ahdistusta. Myös oma kokemukseni on, että henkinen olotilani paranee liikinnan yhteydessä, varsinkin pitkäkestoisen liikinnan yhteydessä. Mantelitumake säilyy surkastumatta!

Summa summarium, minulle liikunta on fyysisen kunnon ylläpitämisen lisäksi taistelua järjen valon säilymistä. Mieluista taistelua!!!!