TOIMINNAN MAHDOLLISUUDEN YLLÄPITÄMINEN!

 

Kärppien mainoksessa  oli Golden Gate, kai se voi olla minunkin blogitekstissä?

Meinasin kirjoittaa että liikkumisen option ylläpitäminen, mutta vaihdoin Suomalaisempaan sanontaan. Minullahan on nyt sellainen tilanne, että takana on yli 15000 km:n pyörämatka, joten voinee hyvällä syyllä arvella, että vähintäänkin kohtalainen liikuntakyky on tällä hetkellä tallella. Fyyseinen ja minulla myöskin henkinen kunto tai tila ei säily jouten ollen. Jos meinaan säilyttää sen mahdollisuuden, että voisin halutessani lähteä jonkinlaiselle matkalle, minun on tehtävä jotakin.

Minä teinkin. Marssin kuntosalille heti ensimmäisellä mahdollisella hetkellä ja pyysin valmentajaani, Juha Rankista auttamaan lihaskuntoni palauttamisessa. Parin totuttelukerran jälkeen ensimmäinen jalkatreeni saikin jalkani melkein toimintakyvyttömään kiputilaan. Seuraavava treeni olikin jo huomattavasti helpompi. Se on merkillistä, miten lihaskunto laskee vaikka aeroobista liikuntaa tulee kuinka paljon tahansa. Tämä on ollut tiedossani jo jonkin aikaa. Tarvitsen siis molempia liikuntamuotoja, sekä aeroobista (siis pyöräilyä, hiihtoa, lenkkeilyä....) ja kuntosaliharjoituksia. Koitan siis toimia tällä hetkellä niin, että minula olisi kuntoni puolesta mahdollisuus lähteä liikkeelle pidemmällekkin matkalle, jos sellainen tilanne eteen tulee.

Miksi kerron tästä? Minulla meni ensimmäiselle matkalleni valmistautumiseen 2,5 vuotta. Liikuin johdonmukaisesti ja säännöllisesti saavuttaakseni sellaisen option, että voisin ajaa Oulusta Gibraltarille polkupyörällä. Lunastin tuon option 7000 km:n matkalla loppuvuodesta 2009. Minun lähtökohtani oli epäterveet elämäntavat aikaisemmin (olin tuolloin ollut raittiina viitisen vuotta) ja heikko kunto. Ajattelen siis, että jos tämä oli mahdollista minulle, se on mahdollista hyvin suurelle joukolle ihmisiä. Eli kannustan teitä lukijoitani asettamaan omat tavoitteenne ja tekemään töitä sen päämäärän eteen. Terveisiin elintapoihin kuuluu hyvä ravinto, riittävä liikunta ja riittävä lepo. Ihmisen, joka ei rakasta itseään sen vertaa, että pitäisi huolta itsestään, on ehkä vaikea rakastaa muitakaan. Ts pidetään ensiksi huolta itsestä niin on kykyä ja voimavaroja rakastaa ja huolehtia lähimmäisistä.

Kävin ennen pitkää matkaani viime kesänä kehonkoostumusmittauksessa (Kunnon aparaatti, IB720). Minua kiinnosti tietää, mitä lihasmassalleni tapahtuu. Tuolloin, 6.5.2013 lihasmassani oli 37 kg ja rasvaprosentti 12,9. Nyt reilu kolme viikkoa matkani päättymisen jälkeen lihasmassani oli 35 kg ja rasvaprosentti 13,6. Paino oli laskenut täsmälleen 2 kg mittaushetkellä (se on tällä välillä jo vähän noussut) joten painon lasku kohdistuu kokonaan lihasmassaan. Sitten huomasin mielenkiintoisen tiedon. Huolimatta aika hoikasta kehostani, (painoindeksi 24,4 ja 23,4) niin viime kesän mittauksessa visceraalisen rasvan viitearvo oli 104,3 ja nyt 44.8! Ensinnäkin minua hämmästytti tuon haitalliseksi sanotun vatsaontelossa olevan rasvan määrä edellisellä mittauskerralla ja toiseksi se, että se oli vähentynyt noin radikaalisti. Koitin analysoida syömisiäni ja tulin seuraavaan päätelmään, jonka todenpitävyyden koitan tarkistaa. Syön pääsääntöisesti mielstäni terveellisesti, paljon kasviksia, proteiinipitoista ruokaa, vähän punaista lihaa ja vähän eläinrasvoja. Ruokavaliossani on kalaa runsaasti ja myös kanaa runsaasti. Mutta minulla on ollut kaksi pahetta kotimaassa! Hillomunkit ja sitten olen syönyt kotona ollessani jäätelön lähes joka päivä. Nyt saa hilomunkit jäädä ja jäätelöä ehkä kerran viikossa. Katsotaan, onnistuuko se. Käyn puolen vuoden päästä uudelleen mittauksessa ja kerron, mitä kuuluu tuolloin paitsi lihasmassalle myös visceraaliselle rasvalle.

Minulta on kyselty jatkanko matkaani. Vastaan että en tiedä. Sen option kuitenkin ylläpidän niin kuin kerroin ja jos jatkan, niin sen aika on elokuussa. Paluuni ensimmäisinä päivinä asia ei käynytkään mielessäni, nyt se on käynyt. Jotain sellaista mitä olin pitkään suunnitellut jäi kesken. Jos hulluus ei muulla tavoin ratkea eikä minua tarvita enemmän täällä kuin siellä, niin … Toivoisin joka tapauksessa, että te lukijoistani, jotka kannatatte ajatustani päihteettömästä elämäntavasta edistäisitte blogiani, sillä aioin siihen vielä kirjoittaa ja ehkä sen saama vastakaiku vaikuttaa myös osaltaan jatkopäätökseenikin.

Nyt suuntaan pyörälenkille. Olen vähitellen saanut pyöräilyn uudelleen käyntiin ja tehnyt hieman haastavissa olosuhteissa noin 30 km:n lenkkejä. Koitan tehdä niitä näillä keleillä noin 4-5 viikossa. 

Mietteitä viikko ”kotona”.

Ajoin n. +32 C:n lämpötilassa Costa Ricassa 18.1. 2014. Suunnittelin ruokailua ja pohdiskelin mahdollisesti matkaani Panamasta Columbian puolelle. Laivamatkan järjestämistä. Vanhin lapseni, tyttäremme Teija lähetti viestin FB:n viestinä. Minun omat puhelinkorttini eivät olleet toimineet pitkään aikaan. Viestissä hän pyysi minua soittamaan viipymättä. Sydänalassa tuntui pahalta. Ajattelin heti, että jotakin hyvin vakavaa oli tapahtunut. Ensimmäinen ajatus oli, että jommalle kummalle pojistani oli sattunut jotakin vakavaa ja seuraava ajatus siitä, kuinka pahoillaan heidän äitinsä olisi asiasta.

Minulta meni hieman aikaa, että katsoin tyttäreni puhelinnumeron toisesta puhelimesta ja vähän lisää, että onnistuin löytämään keinon (+)-merkin laittamiseksi numeron eteen älypuhelimellani, jonka käytöön en niin kovin hyvin ollut perehtynyt. Järkyttävä uutinen tavoitti minut ja toivoin sen olevan vain pahaa unta. Lasteni äiti oli löytynyt kuolleena kotiovelta, ilmeisesti sairauskohtauksen saaneena.

Puhelun jälkeen hyväkuntoisesta miehestä oli tullut voimaton. Kun pääsin viimein liikkeelle, ajattelin ajavani iltaan asti kohti Costa Rican pääkaupunkia ja sen lentokenttää ja varaavani sitten illalla lennot kotiin. Pysähdyin kuitenkin vajaan kahden kolometrin päähän syömään ja sen jälkeen totesin, että ei minusta ole ajamaan mihinkään. Otin hotellihuoneen läheisestä majapaikasta ja sainkin päivän mittaan varattua paluumatkan ensimmäiseen minulle mahdolliseen koneeseen. Sitten vielä kaksi raskasta, matkani raskainta, päivää San Jose:een ja pakkaamisen jälkeen lento Miamin ja Dyssendorfin kautta Ouluun.

Minun paikkani on nyt täällä. Tuo ”koti”-sana on lainausmerkeissä. Mökkini Syötteellä on vuokralla, koska en ajatellut tarvitsevani sitä koko talvena ja yhteiseen kotiimme en halua mennä. Niinpä olen ystäväni vieraana ainakin toistaiseksi. Koitan järjestelleä asioita yhdessä lasteni kanssa ja siten tehdä samalla surutyötä. Olen ja olemme saaneet paljon osanottoa ja myötätuntoa ja olen siitä kiitollinen. Omalta osaltani suruun on sekoittunut suru lasteni puolesta ja ensimmäisinä päivinä hyökkäsi myös syyllisyys entisestä elämästä hyvin vahvasti kimppuun. Onneksi se vaihe helpotti ja tervejärkisyys tältä osin alkoi palautumaan. Koitan elää nyt hyväksi koetuin periaattein, päivä kerrallaan, ja toimittaa niitä tehtäviä, jotka tulevat eteen.

Kesken jääneen matkani suhteen minulle on monissa viesteissä kerrottu, että voinhan jatkaa myöhemmin matkani loppuun. Täytyy sanoa, että alkuvaiheessa koko matkani ei ole ollut lainkaan mielessä. Teinkin jossakin vaiheessa analyysiä elämäni tärkeistä asioista ja huomasin, että ei se matkani sijoittunutkaan kovin korkealle listalla. Siinä oli paljon muuta ennen sitä. Toki matkani teema on tärkeä, hyvin tärkeä. Nyt kun aikaa on kulunut lähes kaksi viikkoa on tuo matkakin tullut joskus mieleen. Kaikki minun ajatukseni olivat tähdänneet siihen, että taivallan tämän kevättalven Suomen kesän kynnykselle Eteläameriikan teillä. Ei minulla kertakaikkiaan ollut sellaista ajatusta, että olisin terveenä ja silti palaisin kesken matkani Suomeen. Nyt on sellainen tunne, että minut revittiin väkivalloin pois paikasta, jonne minä kuuluin. Ellei tämä muu tilanne olisi niin totaalisesti huomioni vievä, olisin varmaankin suurissa vaikeuksissa asian kanssa, mutta nyt ajatukseni ovat pääasiassa muissa asioissa. Minä ajattelin koko matkani, että tämä on viimeinen pitkä matkani yksin. Että teen tämän ja sitten en enään lähde kuukausien matkoille maailman ääriin. Nyt se matkani jäi kesken. Mitä teen sen suhteen, en tiedä? Tätä blogiani ajattelin pitää kuitenkin hengissä ainakin kesään asti. Minulla on joitakin ajatuksia, ehkä tarvitsen niihin lukijoidenikin apua.