PYÖRÄN KESTÄVYYDESTÄ

Pyörä odottelee uutta keulaa.  Toivoisin sen olevan ajokunnossa mahdollisimman pian.

Mietiskelin saunassa istuessani niitä ongelmakohtia, joita minulla on aikaisemmilla reissuillani ollut varusteideni kanssa. Toki toisinaan on pitkiä aikoja , että kaikki sujuu ongelmitta, mutta kyllä niitä haasteitakin on matkaan mahtunut.

Ehkä kaikkein eniten minulla on ollut ongelmia jarrujen kanssa. Yleisesti ottaen ensimmäisen matkapyöräni hydrauliset jarrut pelasivat paremmin. Otin toisen pyöräni vaijerijarruilla, koska pelkäsin letkujen rikkoutumista jossakin sellaisella alueella, mistä en löydä huoltoa niille. Alamäet huonoilla teillä ja raskaalla pyörällä kuluttavat jarrupaloja toisinaan hyvinkin nopeasti. Nyt koitan varustautua taas kerran jarrujen osalta niin hyvin kuin osaan.

Renkaa ovat tietenkin useimmin esiintyvä huollon kohde. Paikkaamisia sattuu hyvistä päälyskumeista riippumatta joskus kolmekkin kertaa päivässä. Viime reissulla minulla meni lisäksi paljon päälyrenkaita, raskas lasti pääsyynä. Nyt koitan helpottaa tilannetta leveämmillä renkailla. Minä olen käyttänyt 37 mm:n renkaita, nyt pyrin laittamaan 40 – 42 mm:n renkaat. Niiden pitäisi kestää selvästi enmemmän painoa.

Tavarateline ja etulaukkuteline on aiheuttaneet joka matkalla töitä. Niihin panostan tällä kertaa hankkimalla teräksiset telineet. Lukkopolkimia on mennyt rikki useampia, otan varaosia mukaan. Ketju on katkeillut, siihen työkalu ja jatkopaloja mukaan. Istuin on mennyt rikki, niitä kyllä saa maailmalta, ei ehkä niin hyvää kuin minulla on, mutta toimivan kaiteti. Laakereita on mennyt keskiöstä ja takarenkaasta. Toivotaan, että jos sellaista sattuu, niin löytyy korjaamokin. Pinnoja on katkeillut, vanne vääntynyt parissa auton töytäisyssä. Laukkujen kanssa olen tehnyt myös töitä. Tähän asti olen täydentänyt laukkujani ja ostanut uusia vioittuneiden tilalle. Maailmalla olen liimaillut niitä. Löysin Suomesta erittäin hyvän liimankin, neste-kumia. Ikävä kyllä ne pomivat sen aina pois laukuista lentokentän turvatarkastuksessa, joten sitä ei saa mukaan. Nyt ostan kokonaan uuden laukkusarjan. Mallia en ole vielä päättänyt.

Ajovalot pitäisi olla kunnolliset. Sekä edessä, että takana. Varustan pyörän akkuilla toimivilla valaisimilla ja latailen niitä sitä mukaa, kun niitä kuluu. Lisäksi minulla on tehokas otsalamppu, jonka kiinnitän kypärään. Jos tullaan pimeällä jyrkkää vuoren rinnettä alas, ajovalon on syytä olla kunnollinen. Minulla on ikävä kokemus myös pimeästä vanhasta tunnelista, jossa en ehtinyt pois vastaantulevan autoletkan alta huonojen valojen takia. Oli aika tiukka paikka, seinän viereen jäi minua varten niin kapea väli, että pyörän ajopeili kääntyi kuorma-auton ajettua läheltä, vaikka painauduin tunnelin seinään kiinni niin lähelle kuin pystyin.

Kaikkeen ei voi varautua mutta toki kokemuksesta voi yrittää oppia.

UUSI PYÖRÄ VIHDOIN PERILLÄ !

Mökkini vieressä oleva joki pysyy sulana läpi talven.

Kuvassa on mökkini vieressä oleva joki, joka pysyy sulana läpi talven. Siinä on ollut jokatalvisena vieraana koskikara, joka tänään ohi mennessäni oli jossain näkymättömissä. Sen näkee kyllä lähes joka päivä, riippumatta siitä kuinka kylmää on, se pujahtaa veteen ja jäälle palatessaan tuo tullessaan jonkin perhosen toukan, usein jonkin korren sisällä josta lintu sen taitavasti naputtelee ulos.

Jokisuu on normaalisti sulana laajemmin. Nyt sitä on jäädyttänyt viimeaikojen kovat yöpakkaset, viime viikolla yhtenä yönä -38C ja muinakin -33C:n paikkeilla. Odottelen kuitenkin jokakeväistä kevään merkkiä, joutsenia lähiaikoina. Katselin merkintöjäni ja vuonna 2009 joutsenpari saapui juuri tänä päivänä, 18.3. Vaikka hiihtokelit ovat loistavat, kyllä se kevät sieltä lähestyy vääjäämättömästi.

Uusi matkapyöräni saapui viimein viime viikolla Saksasta. Radon TCS Rohloff, napavaihteinen, 14-vaihteinen pyörä, josta olisi tarkoitus saada luotettava kumppani pitkälle matkalle. Oululainen Pyöräkorjaamo Laihiainen on lupautunut avustamaan muutostöissä, mikä on minulle helpotus. Muutoksia on melko paljon, eikä minulla ole mitään verstasta. Tarkoitus olisi päästä kokeilemaan pyörää Espanjaan toukkuun alkupuolella.

Jos hieman listaan pyörään tehtäviä muutoksia, niin tässä niitä olisi; Etuhaarukka vaihdetaan jäykkään haarukkaan. Ohjaustanko joudutaan ehkä vaihtamaan, niskaongelmani takia minun täytyy saada hyvin pysty ajoasento. Renkaat vaihdetaan leveämpiin, luultavasti myöskin lokasuojat joudutaan vaihtamaan, että renkaat mahtuvat pyörimään. Takatavarateline vaihdetaan Tubuksen teräksiseen telineeseen ja eteen kalustetaan vastaava. Etukiekko vaihdetaan, en halua napadynamoa vaan kolmannen hydrauliikkalevyjarrun. Pyörän alkuperäiset jarrut ovat hydrauliset vannejarrut. Polkimet sellaisiin, joissa toinen puoli on lukkopoljin ja toinen sileä. Istuimen vaidan Stella Italian istuimeen, samanlaiseen, mitä olen käyttänyt aikaisemminkin. Pullotelineitä kolme tai neljä kappaletta. Telttapakkausta varten eteen kehittämäni ratkaisu ja takataakkatelineelle reppua varten samoin. Ajovaloja eteen ja taakse, matkamittari, sivupeili, navigaattoriteline, ohajaintankolaukku, etu- ja takalaukut, huomioviiri, lukko, pummputeline, …..

Minun on opeteltava purkamaan ja kasaamaan pyörä ja katsottava, että tähän löytyy tarvittavat työkalut. Espanjan matka on tosi hyvään aikaan sopiva testimatka, kaikin puolin. Sain passini viime viikolla ja ostin saman tien matkani Anchorage:een. Lähtö on nyt, jos Luoja suo, 31.7.2013. Välillä tuntuu, että kaikenlaisia asioita on niin paljon tehtävnä ennen sitä, että miten kaikki oikein ehtii tehdäkkään. Kaiken aikaa tuo liikkumenen vie ison osan viikosta. Tänään mm kävin hieman yli 5 tunnin hiihtolenkillä. Ja lisäksi minulla on vielä aika paljon kaikenlaista vapaaehtoistyötä, jotka toki haluankin tehdä niin hyvin kuin osaan. Hiihtokausi on joka tapauksessa lähestymässä loppuaan. Toki täällä Syötteellä on tällä hetkellä huippuhyvät hiihto-olosuhteet, loistavat ladut ja ilmat tähän aikaan keväästä parhaimmillaan. Mieli vaan polttelee pyörän selkään ja kunhan tiet sulavat, niin sinne myös nousen.

MIKSI PYÖRÄILEN ? /WHY I CYCLE TO

Pyörä on kuljettanut minut moniin kauniisiin paokkoihin sekä kotimaassa että maailmalla.

Poikani Timo kysyi minulta tuon kysymyksen. Ajattelin, että siihen ei voi vastata kahdella sanalla. Oikeastaan minun täytyy erottaa kaksi asiaa toisistaan; pyöräily kotiympäristössä ja pyöräily maailmalla. Tämä ensimmäinen on varmaankin lähempänä useimpia muita ihmisiä, niin pohdin sitä tässä.

Kun aloitin liikkumiseni vähitellen vuonna 2003, niveliini koski pelkkä kävely, puhumattakaan siitä että hölkkäsin. Kesällä 2003 minulla vaurioitui toisen polveni kierukka ja polvi oli kolmisen kuukautta hyvin tuskainen. Huomasin, että pyöräily sujui kävelyä helpommin, ei koskenut polveen, niinpä osti itselleni ensimmäisen vaihdepyörän ja aloitin liikkumaan lyhyitä matkoja kaupungissa. Siis tärkeä syy siihen, että juuri pyörä, oli se, että pyöräily ei rasittanut niveliäni niin kuin kävely tai hölkkääminen.

Alkuaikojen pyöräilyni oli pääasiassa hyötyliikuntaa. Ts ajoin lähes joka paikkaan mihin päivittäin piti mennä, polkupyörällä. Matkat kaupungissa on suhteellisen lyhyitä ja useimmiten pyörä on jopa nopeampi tapa liikkua kaupungissa kuin auto, varsinkin ruuhka-aikana. Ei rasitu hermot eikä ole sellaista parkkipaikkojen etsimistä, vaikka niiden suhteen Oulussakin olisi toivomisen varaa, siis pyörien paikoitusalueiden suhteen. Kun pyörällä liikkumiseen tottuu kaupungissa, ajatus autolla lähtemiseen alkaa tuntua sitä vastenmielisemmältä, mitä enemmän on pyörällä ajanut. Nykyään käytän kesäaoikana autoa vain pakottavissa tilanteissa, pyörä on ehdottomasti mieluisempi kulkuneuvo. Tärkeää osaa siinä ajokokemuksen miellyttävyydessä näyttelee oikea vaatetus, jonka oppii ajan kanssa varsinkin, jos asiaan hieman panostaa.

Liikuntamuotona pyörä on loistava. Kun pyörän on hankkinut, se seisoo ulko-oven vieressä valmiina odottamassa. Vaatteet päälle ja liikuntakokemus alkaa heti kun astuit ovesta ulos ja hyppäät satulaan. Ei salivuorojen varaamisia, ei kuntosalimaksuja, ei pitkiä ajomatkoja edestakaisin liikuntapaikoille ei edestakaisia vaatteidenvaihtoja jossain liikuntahallissa jne. Lisäksi liikunta tulee hyvinkin usein oheistuotteena, työmatkalla, matkalla kauppaan, kirjastoon, muuhun harrastukseen jne. Jos matka sinne on liian lyhyt, niin ajan niin salliessa voi lisäillä meno- tai paluumatkan pituutta halújensa ja kuntonsa mukaan. Useimmiten muissa liikuntamuodoissa viikottainen aerobinen ta peruskuntotasoinen liikunta-aika jää kovin lyhyeksi. Kun pyöräilyn ottaa osaksi jokapäiväistä elämää, niitä liikuntatunteja kertyy helposti 10-kunta viikossa ja silloin sillä liikunnalla on varmasti merkitystä kunnon ja hyvin voinnin suhteen. Kuntosali ei tutkitusti korvaa missään tapauksessa aerobista liikuntaa. Tutkitusti kuntosalilla ei ole juuri lainkaan vaikutusta hengitys- ja verenkiertoelinten toiminnan paranemiseen. (Paitsi, jos kuntosalissa on todella aerobista liikuntaa). Toki lihaskunnon kohotukseen kuntosalikin on hyvä, ne eivät siis ole toisiaan poissulkevia.

Voisihan sitä pyörää polkea tietenkin sisätiloissa. Minä en sitä jaksa tehdä oikeastaan lainkaan. Ulkona ajaessa maisema vaihtyy raikkaassa ulkoilmassa, matkalla on aina jokin tavoite, siitä saatu nautinto on aivan toista luokkaa. Lenkille lähtö samaakin reittiä on joka kerta erilainen kokemus johtuen säästä, vuoden-. Ja vuorokaudenajasta ja ihmisistä ympärillä. Minulla toisinaan myös eläimistä, Syötteellä kohtaa tiellä usein poroja, toisinaan hirven, jäniksiä, kettuja,.... .

Koin työurani lopussa näin jälkikäteen arvioiden vakavan työuupumuksen. Olen pitkään sanonut, että pääni tarvitsee polkupyöräilyä enemmän kuin kehoni. Pitkäkestoinen liikunta pyörän selässä helpottaa niinä aokoina, kun taipumukseni masennukseen ja ahdistukseen meinaa latistaa elämäniloni ja toimintakykyni. Voin suositella. Minulle pyöräilystä on muodostunut tapa, voisko sanoa elämäntapa. Tavat syntyvät toistolla, joka haluaa liikuntaa harrastuksekseen, voi kokeilla asiaa. Kun alkuun lähtee vaikka kolme kertaa viikossa lenkille, joka viikko tuntuipa miltä hyvänsä. Veikkaanpa, että kun tätä on toistanut puolisen vuuotta, niin siitä on alkanut muodostua tapa, johon ei tarvitse pakottaa itseään, sen hyvät vaikutukset tuntee kehossaan ja mielessään ja liikkeelle lähtö on etuoikeus, ei velvollisuus. Liikunta on kehon omaa mielialalääkettä, ei tarvita apteekkia, vielä vähemmän viinakauppaa.

Näin talvella joudun jalkaterieni heikon verenkierron takia korvaamaan pyöräilyä hiihtämisellä, joka on mielestäni toiseksi paras vaihtoehto.