Joulu Suomessa!

Tämän kirkkon kuva on otettu 22.12.2013 Felipe Carillo Puertossa, Mexicossa.

Tämä päivä onkin sopiva tällaiseen blogipäivitykseen. Auringonnousu Kempeleessä tänään 10:27. Auringonlasku tänään 14:06. Päivän pituus on 3 h 39 min. On siis talvipäivänseisaus. Minä juhlistin päivää käymällä pyörälläni salilla jossa Juhalla (Juha Rankinen) oli minulle hieman ohjelmoitua tekemistä. Sain aikaan pitkästä aikaa maitohappoja sen verran, että piti käydä jossakin välissä oksentamassa. Hyvää se silti varmaan teki ja eilisen illan pyärälenkkikin tuntui siltä, että on siellä jaloisa jonkin verran voimaa. Olen ajellut nyt noin 200 km viikossa vanhalla matkapyörälläni. Lunta on sen verran, että voisi jo jotenkin hiihtää, hieman lisää ei olisi pahitteeksi.

Kirkko Bacalarissa, lähellä Belize:n rajaa 23.12.2013

Viime vuonna tähän aikaan olin Mexicon puolella, Felipe Carillo Puerto:ssa. (Lämpötila tänään näkyi olevan siellä +29C.)  Jouluaattona jo Belizen puolella. Takana oli tuolloin lähes kolmen viikon pysähdys Cancunin alueella ja kiertely siellä eri puolella Maya-kohteita ystäväni kanssa. Ystäväni oli matkustanut takaisin Suomeen ja minä lähdin jatkamaan matkaani koko matkani ehdttomasti alkuloisimmissa tunteissa. Yksinäinen Joulu vieraalla maalla. Läheiset ihmiset kaukana ja loppumatka tuntui silloin toivottoman pitkältä. Tosiasiassa ainoa johon tuolloin voin turvata oli se Jumalani, joka löytyy kaaikkialta, jos Häntä vain etsii. En tuolloin tietenkään tiennyt että matkani päättyisi traagisella tavalla muutaman viikon päästä.

Miksi tuota muistelen? Toki muistiini palaa jatkuvasti asoita matkoiltani ja se onkin suuri rikkaus elämässäni. Mutta syy nimenomaan tähän asiaan on se, että tuon yksinäisyyden suhteen tilanteeni on nyt toinen. Minulle on tulossa Jouluaattona kymmenkunta ihmistä joiden kanssa saan jakaa Joulun tunnelmaa. Olen siitä hyvin kiitollinen. Jouluna puhutaan rakkaudesta. Olen pohtinut jo pidempään rakkaus-asiaa koittaakseni ymmärtää sitä. Pieniä aavistuksia sen ymmärtämisestä on alkanut näkyä. Ensinnäkin sellainen asia, kuin että rakastaa on verbi, se ilmaisee tekemistä. Sitä ei pidä sekoittaa rakkauden tunteeseen. Jos minulla on rakkauden tunne, ei siitä ole mitään iloa muille kuin ehkä itselleni. Jos kykenen osoittamaan rakkauttani rakkauden teoilla, silloin rakastan. Läheiseni rakastavat minua tulemalla luokseni ilokseni, kiitos siitä. Koitan opetella vastarakastamaan.

 

Tällä pojalla oli hymy herkässä. Sitä elämäniloa toivon muillekkin lähimmäisilleni.

Jouluna puhutaan paljon kauniita sanoja, yksinäisistä ja vanhuksista. Onneksi on myös paljon ihmisiä jotka tekevät myös tekoja sanojen lisäksi. Tosin kuitenkin monen kohdalla käy niin, että juuri aattoillan joutuu olemaan yksinään, koska ne joilla on läheisiä, ovat läheistensä seurassa. Itseäni vähän vaivaa, koska olisin halunnut olla aattoiltana yksinäisten palveluksessa, mutta valitsin minäkin aatton läheisteni seurassa. Minä koitan korjata asiaa olemalla uudenvuoden aaton palvelutehtävissä.

Ensi vuoden alkuun minulla olisi tarkoitus käynnistää Limingassa (Liminkalaisille pääasiassa) kokeilumielessä elämäntapamuutosryhmä Limingan seurakunnan vapaaehtoistyönä. Toivon löytäväni kyllin monta halukasta mieshenkilöä ryhmään, joka kestäisi koko kevään. Olen pohtinut asiaa jo pitkään tuolla tien päällä polkiessani ja uskoisin, että minulla olisi melkoisesti kokemusta siirrettäväksi muidenkin käyttöön. Laskeskelin tässä, että olen itse ollut huippuvalmentajan opissa noin kahdeksan vuotta, siis jo melko monta tuntia. Lisäksi olen olen liikkunut viimeisen kymmenen vuoden aikana karkeasti arvioiden 10 000 tunnin luokkaa. Tänään totesin ystävälleni Juha Rankiselle, että hänen opeillaan olen ajanut pitkiä lenkkejä ulkomaillakin reilusti yli 40 000 km ilman että olisi ollut yhtään rasitusvammaa, joka olisi estänyt päiväksikään liikkumisen. Tätä kokemusta olisin halukas ilmaiseksi jakamaan yhdessä henkisen valmennuksen kanssa.

TALVIPYÖRÄILYÄ

Tämä kuva on viime lauavtailta Limingan Vanhan ajan Joulu-tapahtumasta, jossa myös Joulupukki vieraili. Tässä hän katselee Limingan pappilan parvekkeelta.

Espanjan lämpö ja valo on vaihtunut Pohjois-Suomen kylmyyteen ja tällä haavaa pimeyteen. Minun tämän vuoden mylläkkäni jatui siten, että myin Syötteen majapaikkani ja olen tässä menneen kuukauden aikana kiikuttanyt vähäisen maallisen omaisuuteni poikani kanssa Syötteeltä Kempeleeseen. Nähtäväksi jää, miten pitkäksi aikaa, nyt kuitenkin täällä aika tutuissa maisemissa lähellä minulle tärkeitä ihmisiä.

Muuttohommat veivät sen verran aikaaa, että parin viikon ajan liikkuminen jäi hyvin vähälle. Kuntosalille sentään pääsin ystäväni Juhan kanssa kipeyttämään lihaksiani lähes heti paluuni jälkeen. Tuon kaksiviikkoisen tauon jälken myös pyöräily käynnistyi ja on nyt kuitenkin kohtuullisella tasolla. Tänään ajelin hieman reippaat 50 km josta osan matkaa aivan pimeässä koska lähdin reissuun ennen kahdeksaa aamulla. Tavoittelen tällä hetkellä noin 5000 – 6000 kcal:n viikkokulutusta, mikä vastaa 10-12 tunnin tehollista liikuntaa peruskunnon luontitasolla. Minä ajattelen, että kaikessa ulkona liikkumisesa on oleellista oikea pukeutuminen. Säiden muuttuessa sitä toiki saa aina hieman harjoitella, mutta mitä useamman kerran sitä lähtee liikkeelle, sitä helpompaa se on. Oikeilla varusteilla lähes kaikki säät ovat kelvollisia liikkumiseen. Lisäksi kun käyttää pyörälukkua hyväksi, voi varusteita säätää matkankin aikana sopivaksi.

Tämännäköistä tänään paluumatkallani Kempeleessä. Nyt olisi jo enemmän lunta.

Mieleni tulevaisuuden suhteen on aika avoin. Mietin kuitenkin palattuani jonkinlaista tavoitetta liikkumiselleni yksinkertaisesti sen taki, että se on jotenkin mukavampaa niin. Vaikka tietenkin tärkein tavoite on, että voin kaiken aikaa paremmin, kun liikun. Mutta jokin tavoite kuitenkin. Niinpä pohdin coach:illeni Juha Rankiselle, että ajoin viime kesänä yhden pitkän päivän aikana tuolla raskaalla retkipyörälläni parin laukun kanssa (tarkkaan ottaen kolmen, jos tankolaukkukin lasketaan mukaan) hieman yli 300 km. Jospa koittaisin ajaa 350 tai jos sittenkin 400 km yhdellä kerralla. Pelottaa kirjoittaa tätä ylös, koska on se todella pitkä matka. Sitten hoksasin, että jos vaihtaisin pyörän sellaiseen keveään maantiepyörään? Ei kelvannut Juhalle, ei ole tulos vertailukelpoinen. Pitää ajaa samalla raskaalla vanhuksella kuin mitä ajoin viime kesänäkin. No, sillä sitten. Että sellainen tavoite.

Nyt kuitenkin mennään rauhassa kohti Joulua. Joulumieltä toivon itselleni ja niille jotka tätä lukevat. Joulumielen syntyyn on varmaankin eri tapoja. Haluaisin kuitenkin muistuttaa yhdestä. Jouluajan kiireenkään keskellä ei kannata unohtaa liikuntaa. Se on paitsi keholle, myös mielelle paras yleislääke mitä on olemassa. Ajattelen, että yhtä tärkeää kuin syöminen tai nukkuminen. Jos ajatuksena on että ei ole aikaa, niin silloin kyseessä on priorisointiongelma. Onhan syömiseenkin aikaa ja nukkumiseen …