JUHANNUSTA ODOTELLESSA?

Kuva Syötteeltä Kellarilammelta, jossa on kulkureitti nuotiopaikalle pyörätuoleja käyttäville. 

Viileät ilmat ja sateet eivät ole estäneet pyöräilyä, kyse on pääasiassa siitä, että oppii pukeutumaan oikein. Lauantaille  suunnittelemani pyörälenkki tosin supistui iltaiseen pikkupyrähdykseen, kun kettingin kiristys venyi päivän mittaiseksi pyörähuollon opetteluksi. Aikaisemmissa pyörissä kettinkiä ei ole tarvinnut kiristellä, johtuen takavaihtajaan kuuluvasta laaja-alaisesta kiristinosasta. Tässä pyörässä ketjunkiristintä ei ole, vaikka sellainenkin olisi voinut olla olemassa. Harkinnanarvoinen asia. Ketju siis kiristetään siirtämällä takapyörää taaksepäin. Samalla kiristyy myös vaihtajien vaijerit ja ohjeen mukaan niissä saisi olla vain kahden millimetrin löysyys. Se on pian käytetty, joten vaijereissa pitäisi olla säätövaraa vähintään yhden ketjulenkin mittaisesti. Säätövarat oli käytetty, joten otin yhden ketjulenkin pois. Se oli kuitenkin liikaa ja laitoin palan takaisin ja aloin tutkia vaihtajan vaijereiden vaihtoa tai jatkamista. Tein joka vaiheessa kaikki mahdolliset virheet ja koitin välillä ottaa vanhan pyöränikin käyttöön, mutta en saanut sitäkään ajokuntoon, osia puuttui. Viimein illaksi sain pyörän ajettavaksi, lisäksi taas oppia ketjun katkaisuun ja jatkamiseen ja hieman muutakin.

Viikon ajot jäivät noin 360 km:iin, kun jäi yksi ajopäivä pois. Tein kuitenkin kahtena päivänä hapottavan harjoitukseni joten se tuskainen urakkani edistyy. Sunnuntaina ajoin 3* 7 minuuttia, keskisykkeet 166 – 168. Vielä olisi 7 hapottavaa harjoitusta jäljellä. Tilasin varaosat Rohloff:in napaan ja vaihtajaan, Bikestacion, Finland. Sain hyvän palvelun, kiitoksia siitä.( http://www.bikestation.fi/).  Olen opetellut uuden navigaattorini käyttöä ja lukuisia muita pieniä asioita, jotka pitäisi hoitaa ennen matkaani.  Ystäväni Janne J. aikoi ajaa minut pakettiautollaan Helsinkiin matkaan lähtiessäni, joten se asia on järjestyksessä. Päätin viikolla, että en ala pakkaamaan pyörää pahvilaatikkoon, vaan otan pyörälaukkuni mukaan. Jos postimaksu Ancoragesta on kohtuullinen, laitan sen takaisin, ellei ole, jääköön sinne. Tuntui sen pahvilaatikon väylääminen  molemmissa päissä niin hankalalta.

Niin, juhannus on tulossa. Minulle sillä ei ole enää vuosiin ollut isompaa merkitystä, tarve juoda pää täyteen on pysytellyt poissa.  Osalle ihmisistä juhannus on leppoisaa yhdessäolon aikaa perheen ja ehkä ystävien kesken. Kun katsoo avoimesti tilannetta, käsittämättömän monelle se on tilaisuus juoda itsensä tolkuttomaan humalaan. Siispä on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat ahdistuneita, huolissaan ja pelkäävät läheistensä puolesta ja jopa läheisiään lähestyvän kesäjuhlan vuoksi tai sen aikana käytettävän alkoholin vuoksi. Sitten on se toinen  ryhmä ihmisiä, jotka aiheuttavat huolta ja pelkoa läheisilleen. Jos aatto menee ilman onnettomuuksia, niin loppu juhannuksesta kuluukin sitten krapulaa parannellessa. Siis aatto tolkuttomassa humalassa ja loppuaika enemmän tai vähemmän sairaana. Muutama koittaa saada alkaneen putken poikki seuraavana arkena katkolla (sirkkelissä, niin kuin joku sanoi).

Jos haluaa, voi tehdä testin. Kuunnella selvin päin alkoholia ottavien juttelua. Omat havaintoni näissä tilanteissa on ollut, että siinä 4:n – 5:n paukun jälkeen jutut alkavat olla sellaisia, että ei niitä selvin päin täysijärkinen jaksa kuunnella jos ei ole pakko. Onko tällaisen tilan tavoittelu todella tarpeen? Minulta meni kyllä aika pitkä aika asian havaitsemiseen, toivoisin, että kaikki eivät olisi yhtä pöljiä.  Lisäksi on se asia, että hyvin monessa paikassa kasvavat lapset joutuvat katselemaan tätä usein vähä-alyistä ja pelottavaakin ”juhlintaa”. Vaikka malli onkin pelottavaa, jostakin kummallisesta syystä se imetään omaksi käyttäytymismalliksi aikuisena. Tällä tavoin humalahakuinen juomakulttuuri siirtyy sukupolvien yli. ”Isien pahat teot kostetaan lapsille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen”. Siirrämme sen sosiaalisena perimänä.

Minä toivotan mahdollisimman monelle raitista tai ainakin vähäalkoholista juhannusta, jossa alaikäisten ei tarvitsisi katsella omien vanhempiensa kohellusta. Se on pelottavaa, ihan aikuisten oikeesti.