Elämän valttikortit!

Meille jokaiselle on kynttilä varattuna. Voimme valinnoillamme vaikuttaa siihen, milloin se sytytetään.

Luin äskettäin tutkimusta elintapojen vaikutuksesta eliniänodotukseen. Tutkimuksessa oli huomioitu neljä elintapaseikkaa; alkoholinkäyttö, liikunta, ravinto ja tupakointi. Tutkimuksen viesti oli arvattava ja selvä. Verrattaessa väestöryhmiä keskenään, positiivisilla elintavoilla elävällä ryhmällä eliniänodote oli 10 vuotta pidempi kuin negatiivisilla. Ts sanoen, jos juon runsaasti, poltan , liikun vähän ja syön epäterveellisesti, minulla olisi 53 vuotiaana keskimäärin sama eliniänodote kuin 63 vuotiaalla, joka käyttää alkoholia hyvin vähän tai ei lainkaa, liikkuu paljon, ei polta ja syö terveellisesti.

Minun viimeisetä ryypystäni on yli 11 vuotta. Kun pohdin aikaa ennen ja jälkeen raitistumistani, nuo neljä asiaa näkyvät hyvin selvästi. Runsas alkoholinkäyttö ei ole yksi ongelma, se on kokonaineen ongelmavyyhti. Minun kohdallani siihen liittyi olematon liikunta, tupakointi ja epäterveellinen ruokailu. Toki tuohon alkoholin tuomaan ongelmavyyhtiin sisältyi pajon muutakin. Kaikki elämän ongelmat eivät suinkaan häviä pelkästään raitistumalla. Eivät ne taida hävitä millään konstilla? Mutta noiden neljän seikan osalta kohdallani kävi näin; Kun alkoholi jäi, aloin liikkumaan. Oma hyvinvointini ja terveyteni alkoi kiinnostamaan. Kävin lääkärissä, hammaslääkärissä, fysioterapiassa, hierojalla.... Alon opetella kuuntelemaan mitä ihmisillä oli sanottavaa, sellaisia asioita, joita itse en tiennyt tai osannut ilman apua. Noin kahdeksan kuukauden raittiuden jälkeen tupakkayskän köhiminenkin tuli niin epämieluisaksi, että otin itseltäni luvan polttaa pois.

Tähän tupakin polton lopettamiseen liittyy hauska episodi, jonka haluan kertoaa. Olin ollut 6 viikkoa polttamatta kun menin käymään niskaongelmieni takia osteopaatilla. Kerroin hänelle, kuten olin kertonut jo monelle muullekkin, että koitan lopettaa tupakoinnin. Kuitenkin, jos tupakoinnin lopettaminen vaarantaa raittiuteni, minä alan pottamaan uudelleen. Osteopaatti kuunteli juttuani ja sanoi sitten, että hänestä kuulostaa siltä kuin minä petaisin tupakoinnin uudelleen aloittamista jo etukäteen. Kysyin että niinkö? Kun sitten mietin asiaa, tulin siihen tulokkseen, että niinhän se oli. Olin etukäteen puhunut kaikille jo ns. ”hyväksyttävän motiivin” tupakoinnin uudelleen aloittamiseen, melkein sankarillisen. Minä ”uhrautuisn” suuremman asian vuoksi! Tapaus kuvaa hyvin aloholistista ajattelutapaa, itsepetosta ennen kaikkea. En muista, miten niskani hoitui, tupakointiongelmani jäi kuitenkin sinne enkä enään asiasta jauhanut sontaa.

Niin nuo neljä asiaa; alkoholi, liikkumattomuus, tupakointi ja epäterveellinen ravinto. Ne olivat minulla kytköksissä toisiinsa ja niin ne näyttävät olevan kytköksissä monella muullakin. Kun viina jäi, koko käsi muuttui. ”Elämän valttikortit” muuttuivat kädessä huonosta kädestä hyväksi. Minä ajattelin usein ennen, että minä olisin muuten ihan hyvä ”jätkä”, mutta kun minulle oli jaettu huonot kortit, joilla pelata tätä elämän peliä. Ei tullut sitten koskaan mieleen, että mitenköhän ne huonot kortit jaettiin minulle koko ajan. Ei niitä todellisuudessa kukaan jakanut, minä itse ne valitsin, valitsemalla ensiksi alkoholin jolla yritin ratkaista ongelmani ja tosiasiassa sain niitä ongelmia sen alkoholin mukana roppa kaupalla lisää.

Joku voisi sanoa, että ei raittius taakaa pitkää elämää. Ei toki, elämä on epävarma projekti. Mutta viittaamani tutkimus oli laaja ja faktaa. Jos alkoholistin keski-ikä on 48 vuotta, toki joku heistä elää 78 vuotiaaksi. Mutta täytyy muistaa, että sitten täytyy olla niitä, jotka eivät saavuta edes tuota 48 vuoden ikää. Ja toinen asia on terveydestä puhuttaessa elämän latu. Olen sanonut lukuisia kertoja, että haikkokuntoinen, joka aloittaa riittäävän kuntoliikunnan, saa palkintonsa nopeasti. Hyvä ystäväni aloitti vastikään pyöräilyn ja jo muutaman viikon jälkeen hän on todelle innoissaan niistä muutoksista, joita kehossa ja elämässä on tapahtunut. Asiaa on ilo seurata, nautin kun hän nauttii.

Elämän valttikortit ovat kirjaimellisesti elämän valttikortteja; ne tuovat lisää elämää. Aikaa opetella elämään ihmisenä ihmisten joukossa. Elämän valttikortit, päihteettömyys, savuttomuus, liikunta ja terveellinen ravinto.

Mustikan poimintaa ja vähän muutakin.

Tyrnävän perunalakeudet kukassa

Tiedän, että osa matkani seuraajista ei lue Facebookia, niinpä päivitän välillä tätä blogiani. Kovin ihmeellistä kerrottavaa ei ole, on matkani väkivaltaisen keskeytymisni jälkeen ollut kirjoittamishalut kateissa. Jotekin kuitenkin.

Lupasin edellisessä päivityksessäni yrittää pitää pyöräilykuntoni yllä jotta sen vuoksi voisin päättää kesken jääneen matkani. Sitä toimintaa olen tehnyt. Minulla on kuluneen puolen vuoden aikana jäänyt yksi kuntosalitreeni väliin, korvasin sen pyörälenkillä. Kuntosalilla päättyi juuri kestävyyspainotteinen jakso. Pitkiä sarjoja. Tähän jaksoon sisältyi kaksi henkilökohtaista ennätystäni. Pakarakoneessa 105 kg 15 sarjana (aikaisempi 8 sarjana) ja jalkaprässissä 400 kg 15 sarjana (aikaisempi 8 sarjana).

Toinen henkilökohtainen ennätys oli vajaa 2 viikkoa sitten, kun ajoin Tupoksesta lähes Jyväskylään, 305 km, tuolla vanhemmalla matkapyörälläni kahden laukun kanssa kohtalaiseen vastatuuleen. Kerron näistä ennätyksistäni sen vuoksi että kovin usein kuulen ihmisten laittaneen rukkasensa naulaan ikään vedoten jo minua pajon nuorempana. Minun kaikki urheilulliset ennätykseni ovat yli 60 vuoden iässä saavutettuja.

Italialainen Claudia Oululaisen pyöräharrastajan kanssa Kempeleessä. Turvallista matkaa!

FB-ystäväni ja innokas pyöräilijä Antti Pukari kyseli matka-aikeistan äskettäin. Jos minä olisin täysin unohtanut matkani jatkomahdollisuuden, olisin vaihtanut FB-sivujeni nimen. Joten kyllä sekin siellä jossakin aivokopassa on. Tälle syksylle tarkoitus on kuitenkin tehdä jonkinlainen lohdutusmatka Espanjaan, ehkä 2-3 viikkoa? Saisin samalla harjoitella Espanjan kieltä, olen sitä edelleen opiskellut päivittäin lähes aina kun olen pyörän selässä tai yksin autolla liikkeellä.

Pyörän selässä olen viihtynyt 300 – 600 km viikossa. 100 – 150 km:n lenkit eivät tunnu tällä hetkellä kummoisilta. Rankisen kuntosalitreeni on tehnyt tehtävänsä ja lihaskunto on palautunut. Olen ajellut Oulaisissa, Limingassa ja täällä Sayötteellä. Keksin keväällä mainion teeman matkoilleni. Aloin kuvaamaan kirkkoja. On ollut todella muka va suunnitella uusia kuvausmatkoja aina seuraavaan kohteeseen. Nyt kuvattuja kirkkoja on jo reilusti yli 40 ja uskon ylittäväni 50 siten, että ei tarvitse vielä yöpyä reissulla. Saa nähdä, kuinka monta kirkkoa saan ennen lumien tuloa kuvattua. Suosittelen!

Marja-aika kun on, niin viime päivinä olen ottanut myös marjanpoimintakoneen mukaan ja ystäväni pakastimeen Tupoksessa on jo kestynyt jonkinmoinen määrä mustikoita. Eilen oli kyllä niin kuuma, että pelkäsin saavani lämpöhalvauksen metsässä kyykkiessäni hien valuessa. Huomenna tarkoitus olisi käydä kuvaamassa Posion kirkko ja tarkistaa, onko tällä seudulla yhtään mustikoita.