 |
| Tältä viikolta Syötteeltä. Upea ilma ajella ja samoin upeat olosuhteet. Tervetuloa! |
Minulta on kyselty mitä aion tehdä
tammikuussa kesken jääneen matkani suhteen. Aioin tehdä päätöksen
asiasta toukokuun loppuun mennessä. Nyt ollaan jo kesäkuun
puolella, joten aika ilmoittaa ajatukseni lienee täyttynyt.
Alaskasta Argentiinaan päihteettämän
elämän tavan puolesta matkani alkoi viime elokuun alusta, tai
oikeastaan lentoni Suomesta lähti jo heinäkuun puolella. Matka
keskeytyi ajettuani 15000 km vajaan kuuden kuukauden aikana, Costa
Rica:aan. Syynä matkani väkivaltaiseen keskeytykseen oli läheisen
ihmisen kuolema. Ihan aluksi koko matkani ei ollut enään
mielessäni. Kuitenkin muutaman viikon päästä se alkoi palailla
mieleen ja unelmani loppuunsaattaminen putkahteli tuon tuostakin
ajatuksiin. Aioin tehdä lopullisen päätökseni vasta toukokuun
lopussa, mutta minulla kyllä oli jo sellainen tunne, että kyllä se
on vietävä loppuun.
Jatkoin kaiken aikaa harjoitteluani
tavoitteena palauttaa menettämääni lihasmassaa ja lihasvoimaa.
Kunnon puolesta kaikki on ok. Olen selkeästi paremmassa kunnossa
kuin matkani keskeyttämisen aikaan. Osa ystävistäni on ollut sitä
mieltä, että mene, osa taas päinvastaista. Päätös on kuitenkin
tehtävä itse. Itse siellä olisi poljettava ja itse vastattava
kaikista muista seurauksista. Lähdin viime viikolla Syötteelle
yksin ajatuksena tehdä lopullinen päätös. Ajattelin, että olen
siellä ja sitten ilmoitan, että lähden elokuussa ajamaan. Otin
kuitenkin mennessäni sellaisen asenteen, että koitan pitää
mieleni avoimena ja tyytyä sitten siihen lopputulemaan, mitä tulee.
Kuinka ollakkaan, päätös
ei sitten ollutkaan itsestään selvä. Ajelin pitkä reissun käyden
sitä kuuluisaa jaakobin painia milloin ollen lähdössä ja milloin
en. Yksikään päätös aikaisemmin ei ole ollut lainkaan näin
vaikea. Ja se vaikeus sisältyi minun itsekkyyteeni. Tilanne on
tällä kertaa se, että koen minua tarvittavan täällä. Tunnen,
että voin olla jotenkin hyödyksi täällä. Olisin toki voinut
lähteä taas matkaan, huolettomasti vain itsestäni huolehtien niin
kuin aikaisemmin. Mutta nyt se vain kerta kaikkiaan ei mennyt läpi.
Itseni voisin uhrata, mutta nyt en halua uhrata muita ihmisiä omien
haaveitteni alttarille. Olen kahdella edellisellä matkallani
polkenut päihdeteeman nimellä 25000 km. En oikeastaan usko, että
asia paljon muuttuisi jos polkisin 10-12000 km lisää.
Niin, päätin olla nyt
lähtemättä. Mutta annan tämän blogin olla tässä. En aio tehdä
tätä matkahaaveestani luopumista vielä lopullisesti enkä
itselleni liian helpoksi. Jätän sellaisen option, että voisin
tulevaisuudessa kun olosuhteet hieman muuttuvat palata asiaan. Tämä
tarkoittaa, että pyrin pitämään kuntoni sellaisena, että se sen
puolesta olisi mahdollista.
Blogistani yksi lisäasia.
Kirjoittelin matkani aikan ns. lepopäiväjjuttuja, joista voisi olla
hyötyä jollekulle omaa alkoholinkäyttöään miettivälle
ihmiselle. Ajattelin, että voisin keräillä ne yhden sivuston alle.
Pitäisi vain keksiä sivustolle sellainen nimi, että joku sellainen
ihminen, joka yön hiljaisina tunteina laittaa hakukoneeseen jonki
asiaa koskevan hakusanan, eksyisi sivustolle. Tyyliin: ”Juonko
liikaa”.... Olisiko ehdotuksia?
Hyvää kesää kaikille
lukijoilleni..
