29.8.2013 Lepopäivän mietteitä

Alkuperäisväestön reservaatteja on kartan ja tien viitan mukaan ollut aika paljon. Olisi tehnyt mieli käydä johonkin tutustumassakin, ovat vain useimmiten kaukana pääteistä huonojen yhteyksien takana.

Kyllä Jumala oli viisas säätäessään lepopäivästä.  Yksi päivä viikossa on tosiaan hyvä levätä.  Lepopäivän jälkeen tuntuu usein, että menohaluja on hyvinkin, mutta kun takana on 5 – 6 päivää ajoa, niin edessä häämöttävä lepopäivä tuntuu tosi hyvältä.  Mietin tuossa eilen ajellessani tänne Prince Georgeen, että olisikohan hieman ylikunnon oireita.  Kyllä se matka taittui, 158 km, nousujakin jonkin verran ja vastatuulta. Pulssi vain taas ei paljon tunnu kohoavan.  Asustelee enimmän osan aikaa alle 100:n ja mäissäkin siinä 110 paikkeilla.  Sitten ajattelin, että ystäväni lentää LA:han ja ajelee minua vastaan vuokra-autolla. Oli tarkoitus katsella muutama päivä hänen kanssaan maailmaa.  Uskoisin, että se käy siitä Juhan puhumasta superkompensaatiosta. Toivon mukaan.  Ehkä minä olen ajellut hieman turhan pitkiä päivämatkoja näin alkuun.  Arvelin kolme viikkoa sitten, että olisin Seatlessa 11 päivä syyskuuta ja nyt näyttää, että voisin olla siellä 6 päivä, vaikka ajaisinkin Vancouverin kautta pitäen siellä lepopäivän.  Matkaa  tähän mennessä on pyöräni mittariin Anchorageen tulon jälkeen kertynyt hieman yli 3000 km, eli kaiken järjen mukaan ainakin se 10 % matkani kokonaispituudesta on taivallettu.

28.8.2013 Prince George

Laitanpa kuvaksi vielä eiliseltä päivältä Pine Pass:in kohdalta nappaamani kuvan vuoristojärvestä.

Moniko on kuullut ennen tällaistakaan nimeä kuin Prince George? Minä en ainakaan, enne kuin tein alustavia reittisuunnitelmia tälle matkalle. Tämä paikka tulee lähes väistämättömästi vastaan, jos tuolta pohjoisesta tulee. Tänne tulin tänään ilta-auringon saattelemana, hyvässä säässä.  Aamulla kello olikin herättämässä 5 minuuttia tavallista aikaisemmin, ajattelin, että on pitkä matka edessä. Matkaa kertyikin sitten 158 km, mutta reitti oli helpohko, mitä nyt vastatuuli hieman vaivasi. Piti minun silti polkea 9h 47 minuuttia.  Niille, joilla ei ole mittaria pyörässä tiedoksi, että pyörän mittari laskee ajoaikaa vain silloin kun pyörä on liikkeessä. Eli mittarissa oleva ajoaika on todellinen, siihen ei sisälly taukoja. Toinen  asia on tuo keskinopeus.  Olen kuullut monen kyselevän, ajeletko 25km/h vai 30 km/h.  Saatan joskus ajaakin, tänäänkin alamäessä 56,5  km/h (tarkistin mittarista, pyörä on tuossa vieressä huoneessa), mutta keskinopeus on kaukana siitä.  Pyörän paino, mäet ja matkan pituus tekevät tehtävänsä.

Niin, säästä vielä. Sää on mielestäni tyypillistä syksysäätä. Katsoin aamulla noin kahdeksan aikaan jo tunnin ajettuani navigaattorini lämpötilalukemaa, se oli silloin 4,5C. Varpaita meinasi alkaa palelemaan ja aikani sinniteltyä vaihdoin lämmitettävät pohjalliset kenkiin. Niiden ei tosin tarvinnut olla kuin tunnin verran, kun aurinko sitten alkoi lämmittämään kunnolla. Iltapäivää kohti vaatteet sitten pikkuhiljaa vähenevät.  Tämänpäiväinen matkani ei sitten sisältänytkään mitään dramatiikkaa.  Valitsin navigaattorin hotellilistalta Economy Inn-hotellin nimen perusteella. Olikin täkäläiseen hintatasoon nähden kohtuuhintainen, minulle aivan ihana. Huone maatasolla ja toin pyörän suoraan pihalta ovesta sisälle.

Mietin eilen illalla nukkumaan alkaessani, kuinka hyvän tuntoista onkaan mennä nukkumaan pehmeälle patjalle tyyny pään alla ja peitto korvilla, väsyneenä lepäämään. Kun on päivän liikkunut itsensä väsyksiin, lepo on kuin taivas. Jos olisin makoillut päivän, tuskin tunne olisi sama. Tänään säin päivällä huoltoasemalta ostamaani jogurttia. Koitan ostella sitä sen proteiinin takia. Minusta se on uskomattoman hyvää.  Niin ja vesi janoon, puhdas vesi.  Tietyille asioille täytyy tehdä hieman esivalmistelua, jotta niistä voi nauttia täysin siemauksin. Kuten kunnon unelle on hankittava terve väsymys, ruokanautinnolle terve nälkä ja janolle liikunnan tuoma nesteen tarve jne.  Minä olen tänään taas tehnyt osani tuon unen suhteen, katsotaan, mitä yö tuo tullessaan. 

27.8.2013 Mackencie:n tien risteys.

Chetwynd:issä oli lukuisia taidokkaasti veistettyjä puutaideteoksia. Laitoin tähän  tämän n. 3.5 m korkean veistoksen, koska se muistuttaa erästä ihmistä.

Ajelin hyvin epävakaassa ja melko kylmässä säässä vuoristojen välisissä jokilaaksoissa kulkevaa tietä 152 km:n matkan ja päädyin talviurheilukeskuksen tien haaraan.  Vaatimaton ja siksi mieluinen majapaikka. Tie tänään ei ollut niin haastava kuin eilen, vaikka se lähes kilometri niitä nousuja kertyi tänäänkin.  Maisemat ovat kauniita. Puusto alkaa olla korkeampaa, jo paljon korkeampaa kuin Syötteellä Pudasjärvellä. Näin tänään ensi kerran metsätyömaan, vaikka puutavara-autoista olen päätellyt, että kyllä niitä jossakin on.  Ei kuitenkaan niin kuin olen kuvitellut joistakin jutuista, että Kanada on valtava hakkuuaukea.  Ehkä onkin, mutta ei niillä alueilla, joiden läpi olen ajanut.  Kumma juttu, olivat jättäneet siemenpuuasentoon koivuja, korkeita, suorarunkoisia koivuja.

Voisi kuvitella, että kun olen ajellut jo aika monessa maassa, niin kaikki olisi tuttua. Ei ole. Eilen kävi suihkun kanssa siten, että huolimatta ohjeesta, en saanut suihkusta tulemaan vettä. Piti laskea amme täyteen ja kylpeä siinä. Päytälamppujen  nappeja ei yleensä paineta, niitä kierretään tai pyöritetään. Juuri kun sen on oppinut , niin sitten taas painetaankin.  Täällä on monissa hoteleissa kahvinkeittimet ja sitä varten kahvia. Keittimiä on ollut jo monenlaisia ja eilenkin piti tovi opetella, ennen kuin kahvi valmistui.  Liikennemerkit  ovat oma lukunsa.  Toisinaan tuntuu, että pitävät minua tyhmänä, kun en heti tajua, ehkä ovatkin oikeassa.  Tämä tällä kertaa, katsotaan, mistä löydän huomen illalla itseni.

26.8.2013 Chetwynd, Kanada, Brittiläinen Columbia

 

Nämä elukat tulivat kutsusta kuvattavaksi. Kiitin avuliaisuudesta.

Lähdin aamusumuiseen ja kylmään ilmaan kohti Dawson Creekiä.  Kylmyys toki katosi joksikin aikaa, kun laskin jokilaaksoon ja nousin siitä ylös.  Näillä jokilaaksoilla ei ole mitään tekemistä Suomalaisten jokien kanssa. Tämäkin joki, joka virtaa Fort St. John:in ohi, on uurtanut itselleen 300 m syvän kanjonin. Jos asia kiinnostaa, hakusanaksi G-mappiin Fort St. John ja sitten valinta  maastokartta, niin huomaatte mistä puhun.  Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun mennään joen tai puron poikki, tiessä on lasku ja nousu. Tänään oli toinenkin, lähempänä tätä päämäärääni, hieman pienitöisempi.  Näiden teiden rakentamisen logiikka on näiden pyörämatkojeni aikana selkiytynyt huomattavasti. Autolla ajaessa sitä ei oikeastaan tule edes ajatelleeksi. Miten tiet noudattavat jokilaaksoja, siirtyvät sitten jokilaaksosta toiseen vuorenharjanteen yli, seuraavat rinnettä siinä, missä on mahdollisimman tasaista jne. 

25.8.2013 Fort St. John.

Oli pakko laittaa tämän ihanan bussipysäkin kuva. Pysäkki oli intiaanireservaatille johtavan tien liittymässä. Liekkö tuolla lämmityskin, valot nyt ainakin.

Niin kuin kerroin eilen, nukuin öljymiesten kanssa.  Sen verran siitä viimeöisestä majoituksesta vielä, että se paikka oli aluksi ”täynnä”.  Naisihminen sanoi, että seuraava mahdollinen  paikka on vain tunnin ajomatkan päässä sinä suunnassa, mistä olin tulossa. Sanoin, että tulin sieltä ja olen polkupyörällä, mikä kyllä olisi pitänyt havaita asustani. No, hän keskusteli hetken työkaverinsa kanssa ja pyysi tulemaan toimistoon. Kysyi, että voinko maksaa käteisellä ja että tarvitsenko kuittia. Vastasin, että voin maksaa käteisellä, enkä minä sitä kuittia tarvitse.  Huone löytyi. Minulle on käynyt näin jo useasti aikaisemmilla reissuillani. Ts. työntekijät pistävät yöpymismaksun omiin taskuihinsa. Kuittiasia on sitten erikseen, Eteläeuroopassa se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että yrittävät kiertää veroja. Mutta se ei ole minun asiani.  Kotimaassa maksan veroni ja teen ostokseni kuitin kanssa.

Toinen asia majapaikasta. Siinä  rakennuksessa oli varmaankin sellaiset 50 – 70 henkilöä. Koko paikka oli kuin siellä ei olisi ollut ketään klo 21:00, vaikka huoneiden seinät olivat ohuita.  Kahden blokin välissä oli oleskelutila, jonka läpi kuljin pesuhuoneeseen. Siinä oli  iso kori, jossa oli tyhjiä virvoitusjuomapurkkeja. Utelias kun olen, silmäilin asiaa tarkemmin. Ei sattunut silmääni yhtään olutpurkkia.  Kerron tämän siksi, että työhöni on kuulunut paljon matkatyöt ja olen nähnyt paljon Suomalaisten reissumiesten elämää. Toki nykyään tilanne on aivan toinen kuin se oli urani alussa.

Tämän päiväinen matkani oli viikon lyhyin, 93 km. Tuli vähän syntinen olo parkkeerata komeana iltapäivänä kesken ”työpäivän” majapaikkaan.  Tänne ajellessani tiellä oli käsittämätön liikenne kaikenlaista erikoisajoneuvoa. Siellä oli mm. letka, jossa oli parikymmentä generaattorirekkaa, ts rekka toimi generaattorin kuljetuslaitteena ja oli pysyvä rakenne.  Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä siellä metsissä oikein on, niin armoton määrä tuota kalustoa liikkuu täällä.  Osa motelleista on pantu kiinni ja muuttuneet pysyviksi öljymiesten majapaikoiksi.  Tämä kaupunki taitaa olla myös keskeinen öljykenttien tukikohta, niin paljon täällä on sentyyppistä toimintaa.

Minun pikkumurheeni tänään oli pyykinpesuaine. Suomesta tuomani käsivarasto on loppu ja pienimmät kaupoissa näkemäni pakkaukset ovat olleet 3 kg eikä sellaista oikein viitsisi (ei kerta kaikkiaan  voi)  lisätä matkatavaroihin. Pesin tänään pyykkiä majapaikan saippualla. Huomenna, jos Luoja suo, jatkan matkaani Chetwynd:iin.

23.8.Buckinghorse River, 24.8.2013 Wonovon

Kun niistä öljyputkista puhuin, niin laitan kuvankin sellaisen asennustyömaasta.

Mukavuudenhaluisena halusin ajaa ensimmäisenä päivänä lepopäivän jälkeen Buckinhorse Riverille, vaikka sinne oli matkaa. Halusin yöpyä motellissa.  Ajatukseni melkein onnistui. Tulin 182 km:n ja 1500 m_n nousujen jälkeen paikalle hieman yli yhdeksän ja paikan toimisto oli mennyt yhdeksältä kiinni. Hetken haikailtuani lähdin etsimään Gampingraund:ia, löysinkin sen ja pystytin teltan jo pimeässä. Tästä alkaa tulla tapa, osaankohan tuota päivänvalolla pystyyn laittaakaan. Nämä Gampingroundit ovat yleisiä leiriytymisalueita, joissa ei ole henkilökuntaa, eikä palveluita. Tässä oli pöytiä autopaikkojen välissä, tulentekopaikka ja halkoja. Paikalla oli porukkaa, osa nuotioi ja kaljotteli.  Oli seillä jossain kulmassa pari telttaakin.  Hirveästi oli tavaraa ja mikä kummallisinta, parilla majailijalla kävi auton lavalla agregaatti, läpi yön. Ilma oli tyyni ja minua vaivasi äänen lisäksi jonkin verran polttoaineen katku. No, maassa maan tavalla.  Oli sen verran liikuntaa, että kun sain myslisoppani syötyä, niin unikin tuli aika nopeasti.

Sen verran päivän matkasta, että arvioin jo Forti Nelssonissa, että nousua on. Lähtöpiste oli siinä 350 m:n paikkeilla, ainakin siellä joen kohdalla. Sitten näin kartasta, että tie kulki lähellä jokea samansuuntaisesti vastavirtaan.  Jossakin Firt St John:in puolessa välissä jokien kulkusuunta vaihtui toiseen mereen, siis minun oli ajettava mantereen vedenjakajan yli. Tämä siis pääperiaate, kovin tarkkaan ei tuosta suurimittakaavaisesta kartasta voi päätellä. No, sellaisiakin voi päätellä, että jos mennään joen yli, niin tulee ensin lasku ja sitten nousu, joskus kovakin nousu.  Yhtään kahvipaikkaa ei matkan varrelle 182 km:iin sattunut.