17.8.2013 Upper Liard (lähellä Watson Lake)

 

Pieni kirkko majapaikkani vieressä. Olen käynyt monessa isossa kirkossa Vatikaania myöten. Pudasjäärvellä on Sarakylän kappeli, joka on minun makuuni ja moni muukin pieni kirkko on minua puhutellut. 

Sain tänään kunnon aamupalan. Laskukin  yllätti. Minä kuulen usein väärin, tällä kertaa kuulin 15:sta 50:ksi. Niinpä lasku olikin illallisen ja aamupalan kanssa vain 40$. Täällä on sellainen systeemi, että sama kummalla maksaa, Yhdysvaltain dollarilla tai Kanadan dollarilla. Kurssikin on aika lähellä samaa.

Päivän taival kulki hieman aikaisempia päiviä viileämmässä mutta poutaisessa säässä. Maisemat ovat ainakin päällepäin kalamiehen unelmaa. Ei vain ole kalastusvälineitä mukana eikä se matka taitaisi paljon edistyä, jos jäisin kalastamaan.  Tänään oli alkumatkasta yksi kahvipaikka ja sitten tässä Upper Liardissa tai oikeastaan tuossa teiden risteyksessä. Kävin kysymässä siinä majoitusta. Olisin saanut huoneen, jossa olisi ollut suihku 159:llä eurolla. Jatkoin matkaa ja löysin tällaisen rähjäisen motellin jossa oli ihan mukava huone (jonka ovi ei mene kiinni). Ei tämäkään aivan halpa ollut, mutta puoleen hintaan kuitenkin.

Olen nyt ollut taipaleella 2 viikkoa (Suomesta lähdin heinäkuun viimeinen päivä). 2 viikkoahan on aikoinaan ollut sellainen aika, jonka on voinut olla rantalomalla, sitten on alkanut tuntua, että riittää!  Tuntuuko tutulta?   Fyysinen kunto tuntuu vähitellen sieltä kehkeytyvän ja sen puoleen minusta kyllä tuntuu, että matka jatkuu, jos ei mitään vammoja tule. (Vasen polvi on vaivannut koko ajan, mutta toistaiseksi siedettävällä tasolla, toivottavasti niin on jatkossakin, siis että siedettävällä tasolla tai ei ollenkaan).   Mutta miten on henkisen kunnon laita. Eihän matka ole juuri alkanutkaan!  En minä tiedä, kuka sen voisi etukäteen tietää.  Ajattelinkin ehdottaa veikkaustoimistolle vedonlyöntiä, että selviänkö matkasta ja jos selvin, milloin olen perillä Argentiinan eteläkärjessä.

Kyltti kirkon vieressä. 

15.8.2013 TESLIN + 16.8.2013 Continental Divide

Kuvassa Teslin-Lake:een  laskeva sivujoki

Matka jatkui taas, nyt  itään, Watson Lakea kohti. Päivän yleisilme oli asumatonta korpimaisemaa ja kaksi pitkää järveä. Tämäkin Teslin on arvioni mukaan n. 150 km pitkän, kapean järven rannalla.  Pari nimeä karttaan oli välille merkitty,  mutta kummassakin paikkaa olleet motelliravintolat olivar lopettaneet.  Vielä ennen tätä paikkaa oli jokin leiriytymisalue, jossa siinäkin luki, että ei palveluita. Niin minä sitten aikani kuluksi ajelin tänne, 182 km:n matkan.  Energiankulutus oli tämän reissun kovin, yli 5700 kcal, tosin lepopäivän jälkeinen lukema. 

Tiellä liikkujista sen verran, että tänään pysähtyi yksi autokin kohdalle ja kysyi, että olisiko jonkun tarvetta, suklaan tms. Moottoripyöräilijät nostelevat ahkerasti kättään ja toisinaan, kun olen pysähtynyt tien viereen jonkin homman takia, joku niistä pysähtyy kysymään, onko kaikki kunnossa. Pisteeni moottoripyöräilijöitä kohtaan on noussut matkan aikana. Tämä tuntuukin olevan heille jonkinlainen pyhiinvaellusreitti.

Minä vaellan tänään nyt nukkumaan, venähti päivä sen verran pitkälle.

14.8.2013 SUURET JA PEINET ”SYNTIMME”

Idyllinen kuva matkallani Whitehortse:een.

Suurista ”synneistä” kuten varkaus, tappo, raiskaus jne. meidät tuomitaan vankilaan. Ne pienemmät tuovat itse tuomiomme meille. Synnit tai luonteenvikamme, miten kukin haluaa niitä sanoa, tulevat salakavalasti elämään. Pikkuhiljaa niin, että niiden vaikutusta ei päivittäisessä elämässä huomaa. Vasta jos pystyy katsomaan asioita vähän pidemmällä aikajaksolla, olemaan rehellinen itselleen, kokonaisuus alkaa hahmottua.

Jos syön päivässä enemmän kuin kulutan, alkaa minulle kertyä ylipainoa, pikkuhiljaa mutta vääjäämättömästi. Jos 25. vuoden  iässä painoa on viimeisen viiden vuoden aikana kertynyt 2 kiloa vuodessa, tarkoittaa se 10 kilon ylipainoa. Tällöin voisi olla aika pysähtyä ja miettiä asiaa; Jos mikään ei muutu,  50 vuoden iässä ylipainoa on 60 kiloa, mikä taitaa tarkoittaa jo sairaaloista ylipainoa. Koko elämä on aivan toisin kuin mitä se voisi olla, lisäksi se on luultavasti 20 vuotta lyhyempi kuin normaalipainoisena.

Jos laiminlyön perhettäni ja puolisoani hieman joka päivä, vain vähän tai vain melkein joka päivä. Tästä kasvaa vähitellen taakka, ja eräänä päivänä huomaan, että suhde puolisoon ja ehkä lapsiinkin on menetetty, ehkä lopullisesti.

13.8.2013 WHITE HORSE, KANADA

Näitä maaoravia näkyi päivän varrella runsaasti, olivat vain kovin vikkeläliikkeisiä, ehtivät yleensä karkuun ennen kuin sain kameran valmiiksi.

 Annan raporttia lyhyesti olosuhteista, vaikka se saattaa tuntua pitkästyttävältä. Joku saattaa ehkä joskus miettiä jonkinlaista matkaa niille seuduille millä liikun. Sää täällä on ollut todella hyvä. Hellelukemissa lähes joka päivä. Ehkä tämä on sitä mannerilmastoa tai nyt vain sattuu olemaan niin. Tänäänkin pilvetön päivä, aivan loppumatkasta oli lyhyt ukkoskuuro, jossa tuli sen verran kipeitä rakeita, että piti hakeutua puun alle suojaan.  Ajomatkaa kertyi pyörän mittariin 159 km, lähes sama kuin mikä väli oli kartan mukaan. Vaikka tie kiemurteli vuorien välissä, oli se yllättävän tasainen (vain 750m nousua) ja siksi hieman pidempi päivätaival sujui helpohkosti. Polvikaan ei tänään vaivannut kovin paljon. Kesällä hapottavia harjoituksia tehdessäni ajoin seisaaltaan ja se yhden kerran siinä yliojentui aiheuttaen kiputilan. Tuntuu kuin se ei olisi parantunut kunnolla vieläkään. Koitan taas lepopäivänä venytellä ja voidella Voltarella, ehkäpä se siitä. Muutoin tuntuu, kuin ajoa alkaisi sujumaan helpommin. Ehkä se keho vähitellen tottuu tähän rytmiin.

Ymmärrän niin, että tällainen elämänmuutos on kaikella tavalla jonkinasteinen shokki.  Vaikka liikkumiseni olikin ehkä keskivertokansalaiseen nähden reippaampaa, niin muutos on joka tapauksessa iso.  Keskimääräinen liikuntamääräni yli kaksinkertaistui kertarysäyksellä. Valmentajani Juha Rankinen arveli, että kuuden viikon päästä alkaisin olla varsinaisesti ajokunnossa. Näin se oli viime kesänäkin. Jos joku tekee viikon pyörälenkin, hän on vasta siinä totutteluvaiheessa. Tietenkin arvelen nuorempien tottuvan  nopeammin. Mutta mihinkä minulla kiire, paitsi sovittuun tapaamiseen.

Olen ihmetellyt näitä pohjoisia jokia. Lapissa on tottunut pääsääntöisesti kirkasvetisiin jokiin ja toisinaan hieman tummempiin soisilla alueilla. Täällä toistaiseksi oikeastaan kaikki isot joet ovat olleet sellaista mutavelliä, että on vaikea kuvitella kalan elävän siellä. Pienemmissä puroissa ja joissa on joitakin poikkeuksia ja tämä Whitehorsen läpi virtaava joki on aika kirkasvetinen. Kalastaakin tekisi mieli, mutta kaikkea ei voi saada. Eräs monista asioista, minkä olen pannut merkille on  majapaikkojen lopettaminen. Vähintään 2 kolmesta ohittamastani majapaikasta on ollut suljettuna, opettanut toimintansa. Olisiko syynä se, että turistit ajavat noilla minun mielestäni järjettömän suurilla matkailuautoilla. Tyypillinen auto on linja-auton kokoinen, josta vielä puhkeaa levikkeitä kummallekin puolelle kun se leiriytyy. Auton perässä on joko V-haaraisella puomilla kiinni henkilöauto ja sen perässä vielä pyöriä tai skootteri.  Ei ne tarvitse kuin sähköä ja kaiketi hirveästi polttoainetta. Ajattelin, että 100 000 euroa ei riittäisi kuin käsirahaksi sellaisesta.

Lepopäivänä aion taas lepäämisen ja venyttelyn lisäksi tutkailla tulevaa reittiäni. Pekka aikoi lentää Seatleen jaa aikataulutin itseni sinne syyskuun 11. päiväksi. Matkaa olisi n. 2600 km. Lisäksi pitäisi ostaa jotkin evästä, näyttää tuleva osuus taas hyvin harvaan asutulta.

12.8.2013 HAINES JUNCTION

Kluana Lake:n rantaa Yokonissa.

Pitäisi kysyä joltakulta, mistä tuo junction-nimitys johtuu. Niitä on nimittäin useampia. Tänne kuitenkin tänään ajoin.  Jälleen auringossa. Olen polttanut huuleni joka kerta pidemmillä reissuillani. Nyt olin mielestäni viisaampi, ja valitsin kypärän, jossa on lippa. Ajattelin sen suojaavan huuliani. Toisin kävi. Aurinko paistaa täällä pohjoisessa alempana kuin mitä olen tottunut. Lisäksi ajan pystyssä asennossa, siispä lippa ei suojaa.  Suuni limakalvot ovat jotenkin allergiset aurinkohuulivoiteiden jollekin aineelle. Sain kyllä ystävältäni lasten huulirasvaa, joka on selvästi parempi. Muistin eilen sitten kun vahinko oli jo tapahtunut, että minulla oli mukana myös Aloevere-huulirasvaa. Nyt olen mättänyt sitä, katsotaan mihin se johtaa.  Muutoin voitelen käsiäni ja jalkojani joka aamu 30-kertoimisella aurinkovoiteella. Lisäksi aikaisemmista reissuista viisastuneena olen käyttänyt pyöräilyhanskoja. Kämmenselät joutuvat muutoin kohtuuttoman kovalla. Muutaman kuukauden jälkeen iho on kuin paperia ja menee herkästi rikki.

Tuo kuva on  Kluane Lake-nimisestä järvestä. Olin sen  rannalla siis viime yönä. Järvi on ehkä 80 km pitkä, yllättävän kirjasvetinen, vaikka täällä kaikki isommat joet ovat sellaista mutavelliä, että ei paremmasta väliä. Ehkä se muta siitä laskeutuu pikkuhiljaa pohjaan ja järvi aikanaan täyttyy kokonaan. Levähdyspaikalla oli mielenkiintoinen tarina järvestä. Järven laskujoki oli ollut 3-400 vuotta sitten eteläpäästä noin 240 km:n jokenaa mereen. Sitten jäävirta oli tukkinut joen. Järven pinta nousi 10 m ja sitten järvi alkoi virrata pohjoipäästään vastakkaiseen suuntaan 10 kertaa pidempää reittiä jäämereen.  Yhden veneen näin koko matkalla järven selällä, joten mahtuisi sinne viehettä vetämään.

Tämänpäiväinen matkani oli 124 km ja koitan, pääsisinkö huomenillaksi Whitehose:een, pitäisin siellä lepopäivän. Sinne on kyllä kartan mukaan 158 km ja riippuu paljon tiestä, miten selviän. Tänään laskettelin loppumatkalla 400 m alaspäin, joten viimeiset 20 km sujuivat aika helposti. Arvelen, että huomenna se sama 400 m on noustava alkuun ylöspäin.

11.8.2013 Burwash Landing (Hiton ison järven rannalla)

Aamuaurinko valaisee järven takaisen vuoren rinteen Beaver Creekissä.

Heräsin aamulla ennen kuutta ja olin matkalla jo puli kahdeksalta paikallista aikaa. Edellispäivään nähden aika aikaisin ottaen huomioon että kello on täällä Kanadan puolella tuntia edellä Alaskaa. Täällä on tosiaan monissa kylteissä sanonta; ”YOKON , LARGE THAN LIFE”.  Se tuli tänäänkin esiin, ajoin 120 km ja pysähdyin ensimmäiseen paikkaan, josta sai ylipäänsä mitään. Tässä kun oli kahvin lisäksi majoitus, päätin yöpyä siinä kahvia lipittäessäni vaikka kello ei ollutkaan kovin paljon. Tämän kartan sivussa on maininta, että tämän piirikunnan koko on (jos oikein muutin neliömailit neliökilometreiksi) 482 300 m2. Muistaakseni suomen pinta-ala alkaa kolmosella. Eli on tässä melko iso ”lappi”.

Matka tänään taittui keskikorkeudella 750m merenpinnasta, suhteellisen loivia nousuja ja yllättävän vähän, vaikka tie kulki koko ajan korkeiden osin lumihuippuisten vuorenharjanteiden välissä. Aamulla oli aika viileää, navigaattorissani on lämpötilanmittaus ja jos siihen on  luottamista, niin noin 6C. Lämpötila nousi kuitenkin päivällä hellelukemiin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Koska ruokapaikkoja ei ollut, jouduin tyytymään omiin eväisiin. Testasin ensi kertaa käytännössä monipolttoainekeitintäni, jonka polttoaineeksi ostin Anchoragesta bensaa. Kyllä sillä pussipasta valmistui. Nämä hiilihydraattipitoiset ruoat vain eivät pidä nälkää kauan loitolla. Tänään tuli täysi viikko tuohon minun sykemittariini. Se kun  laskee yhteen maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan kalorit. Viikon kulutus oli 22 500 kcal. En pidä näitä lukemia kovin tarkkoina, mutta kyllä ne suuntaa antaa liikunnan suhteen.

Karhunkarkoitus-spray on keikkunut pääosin sivulla vyössäni. Kyselivät tullissa aseita ja kerroin spraystä. Pyysivät näyttämään ja sanoivat sen nähtyään, että ok. Ei ole karhua näkynyt, en niin kovasti haluaisi nähdäkään. Ovat nuo täytetyt olleet sen verran kookkaita. Hirven  tänään näin järvessä syömässä vesikasveja. Niin, olen minä varmaan karhun jälkiä nähnyt, useampiakin. Tien vieressä on toisin paikoin ohutta hiekkaa, jossa jäljet näkyvät helposti. Tuota hiekkaa ihmettelen, onko se osin tulivuorten tuhkaa. Kaikki isot joet tähän asti ovat näyttäneet minusta mutavelliltä. Vaikea ajatella, että niissä on kaloja, mutta kai niissä on. Puroja on kyllä kirkasvetisiä, samoin kuin järviä.  Tällaista tänään.