14.8.2013 SUURET JA PEINET ”SYNTIMME”

Idyllinen kuva matkallani Whitehortse:een.

Suurista ”synneistä” kuten varkaus, tappo, raiskaus jne. meidät tuomitaan vankilaan. Ne pienemmät tuovat itse tuomiomme meille. Synnit tai luonteenvikamme, miten kukin haluaa niitä sanoa, tulevat salakavalasti elämään. Pikkuhiljaa niin, että niiden vaikutusta ei päivittäisessä elämässä huomaa. Vasta jos pystyy katsomaan asioita vähän pidemmällä aikajaksolla, olemaan rehellinen itselleen, kokonaisuus alkaa hahmottua.

Jos syön päivässä enemmän kuin kulutan, alkaa minulle kertyä ylipainoa, pikkuhiljaa mutta vääjäämättömästi. Jos 25. vuoden  iässä painoa on viimeisen viiden vuoden aikana kertynyt 2 kiloa vuodessa, tarkoittaa se 10 kilon ylipainoa. Tällöin voisi olla aika pysähtyä ja miettiä asiaa; Jos mikään ei muutu,  50 vuoden iässä ylipainoa on 60 kiloa, mikä taitaa tarkoittaa jo sairaaloista ylipainoa. Koko elämä on aivan toisin kuin mitä se voisi olla, lisäksi se on luultavasti 20 vuotta lyhyempi kuin normaalipainoisena.

Jos laiminlyön perhettäni ja puolisoani hieman joka päivä, vain vähän tai vain melkein joka päivä. Tästä kasvaa vähitellen taakka, ja eräänä päivänä huomaan, että suhde puolisoon ja ehkä lapsiinkin on menetetty, ehkä lopullisesti.

13.8.2013 WHITE HORSE, KANADA

Näitä maaoravia näkyi päivän varrella runsaasti, olivat vain kovin vikkeläliikkeisiä, ehtivät yleensä karkuun ennen kuin sain kameran valmiiksi.

 Annan raporttia lyhyesti olosuhteista, vaikka se saattaa tuntua pitkästyttävältä. Joku saattaa ehkä joskus miettiä jonkinlaista matkaa niille seuduille millä liikun. Sää täällä on ollut todella hyvä. Hellelukemissa lähes joka päivä. Ehkä tämä on sitä mannerilmastoa tai nyt vain sattuu olemaan niin. Tänäänkin pilvetön päivä, aivan loppumatkasta oli lyhyt ukkoskuuro, jossa tuli sen verran kipeitä rakeita, että piti hakeutua puun alle suojaan.  Ajomatkaa kertyi pyörän mittariin 159 km, lähes sama kuin mikä väli oli kartan mukaan. Vaikka tie kiemurteli vuorien välissä, oli se yllättävän tasainen (vain 750m nousua) ja siksi hieman pidempi päivätaival sujui helpohkosti. Polvikaan ei tänään vaivannut kovin paljon. Kesällä hapottavia harjoituksia tehdessäni ajoin seisaaltaan ja se yhden kerran siinä yliojentui aiheuttaen kiputilan. Tuntuu kuin se ei olisi parantunut kunnolla vieläkään. Koitan taas lepopäivänä venytellä ja voidella Voltarella, ehkäpä se siitä. Muutoin tuntuu, kuin ajoa alkaisi sujumaan helpommin. Ehkä se keho vähitellen tottuu tähän rytmiin.

Ymmärrän niin, että tällainen elämänmuutos on kaikella tavalla jonkinasteinen shokki.  Vaikka liikkumiseni olikin ehkä keskivertokansalaiseen nähden reippaampaa, niin muutos on joka tapauksessa iso.  Keskimääräinen liikuntamääräni yli kaksinkertaistui kertarysäyksellä. Valmentajani Juha Rankinen arveli, että kuuden viikon päästä alkaisin olla varsinaisesti ajokunnossa. Näin se oli viime kesänäkin. Jos joku tekee viikon pyörälenkin, hän on vasta siinä totutteluvaiheessa. Tietenkin arvelen nuorempien tottuvan  nopeammin. Mutta mihinkä minulla kiire, paitsi sovittuun tapaamiseen.

Olen ihmetellyt näitä pohjoisia jokia. Lapissa on tottunut pääsääntöisesti kirkasvetisiin jokiin ja toisinaan hieman tummempiin soisilla alueilla. Täällä toistaiseksi oikeastaan kaikki isot joet ovat olleet sellaista mutavelliä, että on vaikea kuvitella kalan elävän siellä. Pienemmissä puroissa ja joissa on joitakin poikkeuksia ja tämä Whitehorsen läpi virtaava joki on aika kirkasvetinen. Kalastaakin tekisi mieli, mutta kaikkea ei voi saada. Eräs monista asioista, minkä olen pannut merkille on  majapaikkojen lopettaminen. Vähintään 2 kolmesta ohittamastani majapaikasta on ollut suljettuna, opettanut toimintansa. Olisiko syynä se, että turistit ajavat noilla minun mielestäni järjettömän suurilla matkailuautoilla. Tyypillinen auto on linja-auton kokoinen, josta vielä puhkeaa levikkeitä kummallekin puolelle kun se leiriytyy. Auton perässä on joko V-haaraisella puomilla kiinni henkilöauto ja sen perässä vielä pyöriä tai skootteri.  Ei ne tarvitse kuin sähköä ja kaiketi hirveästi polttoainetta. Ajattelin, että 100 000 euroa ei riittäisi kuin käsirahaksi sellaisesta.

Lepopäivänä aion taas lepäämisen ja venyttelyn lisäksi tutkailla tulevaa reittiäni. Pekka aikoi lentää Seatleen jaa aikataulutin itseni sinne syyskuun 11. päiväksi. Matkaa olisi n. 2600 km. Lisäksi pitäisi ostaa jotkin evästä, näyttää tuleva osuus taas hyvin harvaan asutulta.

12.8.2013 HAINES JUNCTION

Kluana Lake:n rantaa Yokonissa.

Pitäisi kysyä joltakulta, mistä tuo junction-nimitys johtuu. Niitä on nimittäin useampia. Tänne kuitenkin tänään ajoin.  Jälleen auringossa. Olen polttanut huuleni joka kerta pidemmillä reissuillani. Nyt olin mielestäni viisaampi, ja valitsin kypärän, jossa on lippa. Ajattelin sen suojaavan huuliani. Toisin kävi. Aurinko paistaa täällä pohjoisessa alempana kuin mitä olen tottunut. Lisäksi ajan pystyssä asennossa, siispä lippa ei suojaa.  Suuni limakalvot ovat jotenkin allergiset aurinkohuulivoiteiden jollekin aineelle. Sain kyllä ystävältäni lasten huulirasvaa, joka on selvästi parempi. Muistin eilen sitten kun vahinko oli jo tapahtunut, että minulla oli mukana myös Aloevere-huulirasvaa. Nyt olen mättänyt sitä, katsotaan mihin se johtaa.  Muutoin voitelen käsiäni ja jalkojani joka aamu 30-kertoimisella aurinkovoiteella. Lisäksi aikaisemmista reissuista viisastuneena olen käyttänyt pyöräilyhanskoja. Kämmenselät joutuvat muutoin kohtuuttoman kovalla. Muutaman kuukauden jälkeen iho on kuin paperia ja menee herkästi rikki.

Tuo kuva on  Kluane Lake-nimisestä järvestä. Olin sen  rannalla siis viime yönä. Järvi on ehkä 80 km pitkä, yllättävän kirjasvetinen, vaikka täällä kaikki isommat joet ovat sellaista mutavelliä, että ei paremmasta väliä. Ehkä se muta siitä laskeutuu pikkuhiljaa pohjaan ja järvi aikanaan täyttyy kokonaan. Levähdyspaikalla oli mielenkiintoinen tarina järvestä. Järven laskujoki oli ollut 3-400 vuotta sitten eteläpäästä noin 240 km:n jokenaa mereen. Sitten jäävirta oli tukkinut joen. Järven pinta nousi 10 m ja sitten järvi alkoi virrata pohjoipäästään vastakkaiseen suuntaan 10 kertaa pidempää reittiä jäämereen.  Yhden veneen näin koko matkalla järven selällä, joten mahtuisi sinne viehettä vetämään.

Tämänpäiväinen matkani oli 124 km ja koitan, pääsisinkö huomenillaksi Whitehose:een, pitäisin siellä lepopäivän. Sinne on kyllä kartan mukaan 158 km ja riippuu paljon tiestä, miten selviän. Tänään laskettelin loppumatkalla 400 m alaspäin, joten viimeiset 20 km sujuivat aika helposti. Arvelen, että huomenna se sama 400 m on noustava alkuun ylöspäin.

11.8.2013 Burwash Landing (Hiton ison järven rannalla)

Aamuaurinko valaisee järven takaisen vuoren rinteen Beaver Creekissä.

Heräsin aamulla ennen kuutta ja olin matkalla jo puli kahdeksalta paikallista aikaa. Edellispäivään nähden aika aikaisin ottaen huomioon että kello on täällä Kanadan puolella tuntia edellä Alaskaa. Täällä on tosiaan monissa kylteissä sanonta; ”YOKON , LARGE THAN LIFE”.  Se tuli tänäänkin esiin, ajoin 120 km ja pysähdyin ensimmäiseen paikkaan, josta sai ylipäänsä mitään. Tässä kun oli kahvin lisäksi majoitus, päätin yöpyä siinä kahvia lipittäessäni vaikka kello ei ollutkaan kovin paljon. Tämän kartan sivussa on maininta, että tämän piirikunnan koko on (jos oikein muutin neliömailit neliökilometreiksi) 482 300 m2. Muistaakseni suomen pinta-ala alkaa kolmosella. Eli on tässä melko iso ”lappi”.

Matka tänään taittui keskikorkeudella 750m merenpinnasta, suhteellisen loivia nousuja ja yllättävän vähän, vaikka tie kulki koko ajan korkeiden osin lumihuippuisten vuorenharjanteiden välissä. Aamulla oli aika viileää, navigaattorissani on lämpötilanmittaus ja jos siihen on  luottamista, niin noin 6C. Lämpötila nousi kuitenkin päivällä hellelukemiin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Koska ruokapaikkoja ei ollut, jouduin tyytymään omiin eväisiin. Testasin ensi kertaa käytännössä monipolttoainekeitintäni, jonka polttoaineeksi ostin Anchoragesta bensaa. Kyllä sillä pussipasta valmistui. Nämä hiilihydraattipitoiset ruoat vain eivät pidä nälkää kauan loitolla. Tänään tuli täysi viikko tuohon minun sykemittariini. Se kun  laskee yhteen maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan kalorit. Viikon kulutus oli 22 500 kcal. En pidä näitä lukemia kovin tarkkoina, mutta kyllä ne suuntaa antaa liikunnan suhteen.

Karhunkarkoitus-spray on keikkunut pääosin sivulla vyössäni. Kyselivät tullissa aseita ja kerroin spraystä. Pyysivät näyttämään ja sanoivat sen nähtyään, että ok. Ei ole karhua näkynyt, en niin kovasti haluaisi nähdäkään. Ovat nuo täytetyt olleet sen verran kookkaita. Hirven  tänään näin järvessä syömässä vesikasveja. Niin, olen minä varmaan karhun jälkiä nähnyt, useampiakin. Tien vieressä on toisin paikoin ohutta hiekkaa, jossa jäljet näkyvät helposti. Tuota hiekkaa ihmettelen, onko se osin tulivuorten tuhkaa. Kaikki isot joet tähän asti ovat näyttäneet minusta mutavelliltä. Vaikea ajatella, että niissä on kaloja, mutta kai niissä on. Puroja on kyllä kirkasvetisiä, samoin kuin järviä.  Tällaista tänään.

10.8.2013 Beaver Creek

Oikeastaan olen kyllä arviolta 40 km Beaver Creekistä etelään. Tuo creek tarkoittaa puroa, vaikka olisin sen kyllä arvannut sanakirjasta tarkistamattakin. Joka puron kohdalla kun lukee joku Creek. Ajoin eilen Tok:ista lähelle Kanadan rajaa. Välillä oli yksi kyläntapainen, jossa oli Syötteen kyläkauppoihin nähden hyvin vaatimaton kaupan tapainen. Oli kylläkin juuri sillä hetkellä alkuperäisväestön kokoontumispaikkana, kun kauppaan pistäydyin. Oli taas suuria vaikeuksia löytää kunnollista syötävää. Paremman puutteessa olen ostellut jo jonkun kerran sardiineja, että saan proteiinia. Puhelin ei toiminut ja siinä  paikassa lähellä rajaa, jossa nukuin, ei toiminut nettikään.

Rajan ylityksessä ei ollut ongelmia. Yhdysvaltain puolella minua ei edes kirjattu maasta lähteneeksi niin kuin monissa maissa tehdään. Kanadan puolella kyselivät jotakin ja toivottivat hyvää matkaa. Alaska siis jäi taakse. Osavaltio, jonka pinta-ala on käsittääkseni lähes 2 kertaa Suomen kokoinen ja asukkaita matkailuesitteen mukaan noin 500 000. Olisi siellä voinut tosiaan kierrellä yhden kesän. Katsottavaa olisi kyllä riittänyt. Se nyt vaan ei ollut tämän matkani juoni. Kanadaan tullessani sain pian taas kyytiä tietyön ohi polottiautossa. Eivät antaneet ajaa pyörällä ja kyllä se aika kurainen matka olisi ollutkin. Söin Beaver Creek:issä ja siellä oli ilmoitis prepaid-korteista. Ajattelin ostaa sellaisen, mutta kun sain kortin käteeni, se oli kuin jokin pankkikortti ilman sirua. Tai taivaskanavan kortti digipoksiin. Sanoin, että ei munun puhelimessani ole paikka sellaiselle. Kävin vielä tiedustelemassa asiaa sellaisesta matkailuneuvontapisteestä. Lohduttivat, että Whitehorse:sta saattaa saada apua asiaan. Sinne on jotain 500 km. Täällä lukeekin kylteissä, että ”Yokon- suurempi kuin elämä”.

Koitan pärjäillä näiden majapaikkojen yhteyksillä toistaiseksi. Ei kannata hermostua, jos minusta ei kuulu. Se todennäköisesti johtuu siitä, että en ole päässyt sellaiseen paikkaan, missä on nettiyhteys. Matka on sujunut hyvin. Eilen poltin 4200 kcal, tänään vähemmän. Päivä jäi vähän lyhyeksi, aamupala oli myöhään, tietyöalueella piti kuljailla ja kaiken lisäksi täällä kello on  tuntia edellä Alaskaa. Siis 10 tuntia jäljessä Suomen aikaa nyt. 

8.8.2013 TOK, LEPOPÄIVÄ

Eivät aivan vailla roskia ole täälläkään tienvarret sakkouhasta huolimatta.

Minun matkapäivistäni lepopäivät ovat olleet aina vaikeimpia. Tämä on nyt jotenkuten mennyt. Tällä kyllä, jossa matkailuesitteen mukaan on vajaat 1500  asukasta, oli yksi ravintola ja senkin paras ateria oli traditionaalinen hampurilainen. Matkamuistomyymälöitä sen sijaan löytyy runsaasti. Oikeaa kauppaa ei eteen kävellyt. Parissa minimarketissa pääasiallinen valikoima oli sipsejä ja alkoholijuomia. En ihmettele, jos amerikkalaiset ovat lihavia.

Pari päivää sitten majoittuessani oli tiskillä vieressä pari miestä naukkailemassa kaljoja ja utelivat matkani tarkoitusta. Kysyivät myös, paljonko ajan päivässä.  Kerroin edellisen reissuni ajopäivien matkan n. 75 mailia keskimäärin (120 km). Toinen tuumasi, että hänelle 5 mailia on jo liikaa.  Muistelin, että oli aika, jolloin minä pidin 5 km:n matkaa jo kuntourheilusuorituksena. Toki sillä olisikin melkoinen vaikutus, jos sen suorituksen tekisi joka työpäivä aamuun ja iltaan työpaikalle. Minä tein sen perjantai-iltana bubiin. Tekemillämme valinnoilla on merkitystä. Onnekseni olen nyt valinnut jo yli kymmenen vuoden ajan täysin päihteettömän elämäntavan. Minun osaltani sillä on suunnaton merkitys sekä fyysisesti että henkisesti. Fyysisesti olen elämäni parhaassa kunnossa ja henkisestikin tunnen olevani suhteellisen rauhallinen ja tasapainoinen pääosan ajastani.