10.8.2013 Beaver Creek

Oikeastaan olen kyllä arviolta 40 km Beaver Creekistä etelään. Tuo creek tarkoittaa puroa, vaikka olisin sen kyllä arvannut sanakirjasta tarkistamattakin. Joka puron kohdalla kun lukee joku Creek. Ajoin eilen Tok:ista lähelle Kanadan rajaa. Välillä oli yksi kyläntapainen, jossa oli Syötteen kyläkauppoihin nähden hyvin vaatimaton kaupan tapainen. Oli kylläkin juuri sillä hetkellä alkuperäisväestön kokoontumispaikkana, kun kauppaan pistäydyin. Oli taas suuria vaikeuksia löytää kunnollista syötävää. Paremman puutteessa olen ostellut jo jonkun kerran sardiineja, että saan proteiinia. Puhelin ei toiminut ja siinä  paikassa lähellä rajaa, jossa nukuin, ei toiminut nettikään.

Rajan ylityksessä ei ollut ongelmia. Yhdysvaltain puolella minua ei edes kirjattu maasta lähteneeksi niin kuin monissa maissa tehdään. Kanadan puolella kyselivät jotakin ja toivottivat hyvää matkaa. Alaska siis jäi taakse. Osavaltio, jonka pinta-ala on käsittääkseni lähes 2 kertaa Suomen kokoinen ja asukkaita matkailuesitteen mukaan noin 500 000. Olisi siellä voinut tosiaan kierrellä yhden kesän. Katsottavaa olisi kyllä riittänyt. Se nyt vaan ei ollut tämän matkani juoni. Kanadaan tullessani sain pian taas kyytiä tietyön ohi polottiautossa. Eivät antaneet ajaa pyörällä ja kyllä se aika kurainen matka olisi ollutkin. Söin Beaver Creek:issä ja siellä oli ilmoitis prepaid-korteista. Ajattelin ostaa sellaisen, mutta kun sain kortin käteeni, se oli kuin jokin pankkikortti ilman sirua. Tai taivaskanavan kortti digipoksiin. Sanoin, että ei munun puhelimessani ole paikka sellaiselle. Kävin vielä tiedustelemassa asiaa sellaisesta matkailuneuvontapisteestä. Lohduttivat, että Whitehorse:sta saattaa saada apua asiaan. Sinne on jotain 500 km. Täällä lukeekin kylteissä, että ”Yokon- suurempi kuin elämä”.

Koitan pärjäillä näiden majapaikkojen yhteyksillä toistaiseksi. Ei kannata hermostua, jos minusta ei kuulu. Se todennäköisesti johtuu siitä, että en ole päässyt sellaiseen paikkaan, missä on nettiyhteys. Matka on sujunut hyvin. Eilen poltin 4200 kcal, tänään vähemmän. Päivä jäi vähän lyhyeksi, aamupala oli myöhään, tietyöalueella piti kuljailla ja kaiken lisäksi täällä kello on  tuntia edellä Alaskaa. Siis 10 tuntia jäljessä Suomen aikaa nyt. 

8.8.2013 TOK, LEPOPÄIVÄ

Eivät aivan vailla roskia ole täälläkään tienvarret sakkouhasta huolimatta.

Minun matkapäivistäni lepopäivät ovat olleet aina vaikeimpia. Tämä on nyt jotenkuten mennyt. Tällä kyllä, jossa matkailuesitteen mukaan on vajaat 1500  asukasta, oli yksi ravintola ja senkin paras ateria oli traditionaalinen hampurilainen. Matkamuistomyymälöitä sen sijaan löytyy runsaasti. Oikeaa kauppaa ei eteen kävellyt. Parissa minimarketissa pääasiallinen valikoima oli sipsejä ja alkoholijuomia. En ihmettele, jos amerikkalaiset ovat lihavia.

Pari päivää sitten majoittuessani oli tiskillä vieressä pari miestä naukkailemassa kaljoja ja utelivat matkani tarkoitusta. Kysyivät myös, paljonko ajan päivässä.  Kerroin edellisen reissuni ajopäivien matkan n. 75 mailia keskimäärin (120 km). Toinen tuumasi, että hänelle 5 mailia on jo liikaa.  Muistelin, että oli aika, jolloin minä pidin 5 km:n matkaa jo kuntourheilusuorituksena. Toki sillä olisikin melkoinen vaikutus, jos sen suorituksen tekisi joka työpäivä aamuun ja iltaan työpaikalle. Minä tein sen perjantai-iltana bubiin. Tekemillämme valinnoilla on merkitystä. Onnekseni olen nyt valinnut jo yli kymmenen vuoden ajan täysin päihteettömän elämäntavan. Minun osaltani sillä on suunnaton merkitys sekä fyysisesti että henkisesti. Fyysisesti olen elämäni parhaassa kunnossa ja henkisestikin tunnen olevani suhteellisen rauhallinen ja tasapainoinen pääosan ajastani.

7.8.2013 TOK

Sain hyvän aamupalan sovitusti klo 7.00 puheliaalta majapaikan isännältä. Hän paljastui ”Seventh Advensist”, jos sen oikein kuulun. Raitis mies joka tapauksessa. Oli tullut 40 vuotta sitten Alaskaan opettajaksi, hirsirakentamisen opettajaksi. Hänet oli palkattu tehtävään kuulemma siksi, että lähes kaikki muut opettajat olivat juoppoja. Puhelias mies, joka kertoi kaikenlaista.  Hirsirakentamisesta en tarkempaa kysellyt, mutta laittamastani kuvasta voi päätellä, että tyyli poikkeaa Suomen hirsirakentamistyylistä.

Sain matkallani odottaa ensimmäistä kahvipaikkaa iltapäivään klo 14:30:een saakka. Toinen mahdollinen olisi ollut tämä Tok, johon matkaa yöpaikastani kertyi 151 km. Eli ei täällä kovin tiheään niitä ruokapaikkoja ole. Ajo-olosuhteet olivat tänäänkin loistavat. Tosin vasen polveni vaivasi minua heti aamusta, samoin kuin vasen lonkkani. Koitin venytellä tihenevään tahtiin etureiden lihaksia ja iltaa kohti venyttely alkoi tehota polven kohdalla. Lonkan suhteen koitin ensin venytellä takareiden lihaksia, ei auttanut. Sitten venyttelin pakaralihaksia ja se tehosi. Minusta on käsittämätöntä, kuinka suuri merkitys venyttelyllä on paikkojen kunnossa pysymiseen. Kyllä minä sen olen jo tiennyt monta vuotta, mutta silti meinaa toisinaan tulla lipsuttua asiassa.  

CHISTOCHINA, ALASKA 6.8.2013

Tapasin aamulla Tanskalaisen pyöräilijän, joka oli ollut lähes kuukauden ajelemassa täällä ja aikoi olla vielä pari viikkoa. Meidät vietiin pik-upin kyydissä noin 10 mailia tietyöalueen yli. Kaveri kääntyi sitten Valdesin suuntaan, kun minä jatkoin Kanadaan johtavaa reittiä.

Mt. Blackburn

Pyörä vaikutti laukkujen säätämisen jälkeen hieman stabiilimmalta, kiitoksia Ristolle opastuksesta. Reiteni tuntuvat aroilta, liikkeellelähtö on kuitenkin kesäiseen ajeluuni nähden niin iso muutos, että se vaati totuttelua. Ajoinkin tänään vai 100 kilometriä ja mietin, että pitäisin huomisen jälkeen lepopäivän, mikäli löydän mieluisen paikan levätä. Tämä paikka on kyllä kaunis, mutta kämpässä ei ole muuta kuin sänky eikä täältä saa ruokaa.  Ei täällä löydy puhelimeen verkkoakaan, tätä kirjoittelen vastaanottorakennuksen sisällä wifi-verkossa.

TOLSONA LAKE

Pyärän selässä ehtii kauneutta ihailemaankin.

Kaunis päivä, joka käynnistyi puoli seitsemältä. Majapaikkani ravintola aukesi vasta yhdeksältä, joten laitoin ”aamiaista” itse.  Minulla on ollut aina aikaisemmin kaurahiutaleita mukana. Nyt jätin ne pois ja otin tilalle mysliä. Olen käyttänyt yhtenä ravinnonlähteenä sekoitusta, jossa on mysliä, rasvatonta raejuustoa ja soppaa. Nyt ei ole raejuustoa, joten se jää pois. Sopan tein itse, Ekströmin jauhoista, tulee muuten ihan hyvää. Ei kun veteen ja antaa seisoa noin 5 minuuttia. Musli-soppa-aamiaiseni mikrokahvin kanssa toimi ihan hyvin.

Tie nousi hiljalleen kilometriin ja laski sitten hieman alemmaksi. Keskikorkeus oli ehkä noin 750m. Tienvarsimaisemat olivat väliin kuin lapissa, jos ei katsonut kauemmas. Lapissa mäkien korkeus jää vähän pienemmäksi ja taitaa siellä olla enemmän asutustakin. Taival oli melko asumatonta lukuun ottamatta loma-asuntoja. Yhdellä levähdyspaikalla viereen pysäköineen asuntoauton rouva kertoi nähneensä vähän aikasemmin karhun.  Minä näin (tai luulin nähneeni) karhun jäljet. Täällä näkyy olevan tyylinä, että kaikissa lodge:issa on täytettyjä eläimiä, osa Suomalaisittain aika eksoottisen näköisiä. Että täytettyjä karhuja olen nähnyt ja karhun taljoja.

Pyörä on keulaltaan viheliäisen epästabiili. Jos ottaa toisen käden tangolta pois, keula alkaa heti heijaamaan. Se kyllä helpottaa 50:n jälkeen mutta 65:ssa alkaa taas tuntua turvattomalta. Sen yli en ole vielä ajanut. Ystäväni Risto K sanoi Syötteellä käydessään, että moottoripyörä muuttuu epävakaammaksi jos taka-akselin takapuolella laittaa painoa. Tänään  huomasin, että takalaukkujen painopiste jää akselin taakse. Kun saavuin tähän majapaikkaan, niin siirsin niitä niin paljon kuin pystyin eteenpäin. Katsotaan, onko asialla mitään vaikutusta.

Niin hieman lukuja, lämpötila iltapäivällä reilut 20C, matkaa 111 km, nousuja kertyi 1135m ja energiaa kului 4200 kcal. Ruoka alkaa Taas maittaa.

4.8.2013 Matanuska glacier, Alaska

Tie seuraili jokilaaksoa, välillä aika lähelläkin jokea.

Jos kertoisin kaiken mitä päivällä tulee mieleen, aika ei riittäisi millään. Teen havaintoja luonnosta, ihmisistä, autoista, eläimistä, elämästä….. kerronpa tänään vaikka liikenteestä. Tie on ollut päivän pääasiassa 2-kaistaista, ajoittain kolmas ohituskaista. Pääosan matkaa reunalla on ollut hyvä sivukaista, jossa on ollut mukava ajella. Siinä on kyllä ollut tosi leveä täristysura, mutta silti sinne on jäänyt tilaa pyöräilijälle. Tie on seuraillut Matanuska-jokea, nousten hiljalleen reiluun puoleen kilometriin. Minulle kokonaisnousua kertyi tänään noin 1100 m 90 km:n matkalla.

Liikenteessä on ollut kaksi isoa ryhmää; asuntoautot ja vaunut sekä edestakaisin ajelevat mönkijöitä, mootoripyöriä, kumiveneitä ja poneja ajelevat autot. Matkailuautoja on ollut jos minkä sorttisia. Kuitenkin aika suuri määrä on ollut lähes linja-auton kokoisia, joista osa vielä vetää perässään puomilla kiinnitettyä henkilöautoa. Yksi laji on sellainen, jossa isoa vaunua vetää pick-up, jossa vetosysteemi on pick-up:in lavalle kiinnitetty vastaavanlainen kuin on rekka-autojen nupissa. Nimeä en sille kääntöpäydälle tiedä. Paljon muuta liikennettä ei sitten olekaan. Jos lomalaiset ja niiden takia ajelevat otettaisiin pois, niin aika hiljaisia olisivat tiet. 

Päivä on ollut selvästi kylmempi kuin eilinen, ehkä keskimäärin 15C.  Puolipilvinen, joku vesipisara oli ilmassa välillä. Tien varressa ei ole kovinkaan paljon asumuksia, nekin pääasiassa vapaa-ajan asunnoiksi rakennettuja. Paikallisten asumukset ovat sellaisia romutarhoja, että paikka olisi kyllä rautaromun ostajan paratiisi. Majoituin Matanuska Glacier:in  kohdalle Motelliin, josta sain kiskurihintaan mökin, jossa ei ollut vessa eikä vettä muutoinkaan. Yhteinen suihku ja pytty löytyy 100 m:n päästä. Maisema on kyllä kaunis, Matanuska Glacieri eli jäävirta on suoraan vastapäätä laakson toisella puolella.  Ja majapaikka oli tarpeen. Minulta jäi tänä kesänä pitkät lenkit tekemättä ja tuo pyörä laukkuineen on nyt kyllä ennätysraskas. Oletinkin, että tämä ensimmäinen ajoviikko on totuttelua. Valmentajani Juha Rankisen mukaan olisin sisäänajettu taasen vasta 6 viikon ajon jälkeen. Katsotaan, miten käy?