7.8.2013 TOK

Sain hyvän aamupalan sovitusti klo 7.00 puheliaalta majapaikan isännältä. Hän paljastui ”Seventh Advensist”, jos sen oikein kuulun. Raitis mies joka tapauksessa. Oli tullut 40 vuotta sitten Alaskaan opettajaksi, hirsirakentamisen opettajaksi. Hänet oli palkattu tehtävään kuulemma siksi, että lähes kaikki muut opettajat olivat juoppoja. Puhelias mies, joka kertoi kaikenlaista.  Hirsirakentamisesta en tarkempaa kysellyt, mutta laittamastani kuvasta voi päätellä, että tyyli poikkeaa Suomen hirsirakentamistyylistä.

Sain matkallani odottaa ensimmäistä kahvipaikkaa iltapäivään klo 14:30:een saakka. Toinen mahdollinen olisi ollut tämä Tok, johon matkaa yöpaikastani kertyi 151 km. Eli ei täällä kovin tiheään niitä ruokapaikkoja ole. Ajo-olosuhteet olivat tänäänkin loistavat. Tosin vasen polveni vaivasi minua heti aamusta, samoin kuin vasen lonkkani. Koitin venytellä tihenevään tahtiin etureiden lihaksia ja iltaa kohti venyttely alkoi tehota polven kohdalla. Lonkan suhteen koitin ensin venytellä takareiden lihaksia, ei auttanut. Sitten venyttelin pakaralihaksia ja se tehosi. Minusta on käsittämätöntä, kuinka suuri merkitys venyttelyllä on paikkojen kunnossa pysymiseen. Kyllä minä sen olen jo tiennyt monta vuotta, mutta silti meinaa toisinaan tulla lipsuttua asiassa.  

CHISTOCHINA, ALASKA 6.8.2013

Tapasin aamulla Tanskalaisen pyöräilijän, joka oli ollut lähes kuukauden ajelemassa täällä ja aikoi olla vielä pari viikkoa. Meidät vietiin pik-upin kyydissä noin 10 mailia tietyöalueen yli. Kaveri kääntyi sitten Valdesin suuntaan, kun minä jatkoin Kanadaan johtavaa reittiä.

Mt. Blackburn

Pyörä vaikutti laukkujen säätämisen jälkeen hieman stabiilimmalta, kiitoksia Ristolle opastuksesta. Reiteni tuntuvat aroilta, liikkeellelähtö on kuitenkin kesäiseen ajeluuni nähden niin iso muutos, että se vaati totuttelua. Ajoinkin tänään vai 100 kilometriä ja mietin, että pitäisin huomisen jälkeen lepopäivän, mikäli löydän mieluisen paikan levätä. Tämä paikka on kyllä kaunis, mutta kämpässä ei ole muuta kuin sänky eikä täältä saa ruokaa.  Ei täällä löydy puhelimeen verkkoakaan, tätä kirjoittelen vastaanottorakennuksen sisällä wifi-verkossa.

TOLSONA LAKE

Pyärän selässä ehtii kauneutta ihailemaankin.

Kaunis päivä, joka käynnistyi puoli seitsemältä. Majapaikkani ravintola aukesi vasta yhdeksältä, joten laitoin ”aamiaista” itse.  Minulla on ollut aina aikaisemmin kaurahiutaleita mukana. Nyt jätin ne pois ja otin tilalle mysliä. Olen käyttänyt yhtenä ravinnonlähteenä sekoitusta, jossa on mysliä, rasvatonta raejuustoa ja soppaa. Nyt ei ole raejuustoa, joten se jää pois. Sopan tein itse, Ekströmin jauhoista, tulee muuten ihan hyvää. Ei kun veteen ja antaa seisoa noin 5 minuuttia. Musli-soppa-aamiaiseni mikrokahvin kanssa toimi ihan hyvin.

Tie nousi hiljalleen kilometriin ja laski sitten hieman alemmaksi. Keskikorkeus oli ehkä noin 750m. Tienvarsimaisemat olivat väliin kuin lapissa, jos ei katsonut kauemmas. Lapissa mäkien korkeus jää vähän pienemmäksi ja taitaa siellä olla enemmän asutustakin. Taival oli melko asumatonta lukuun ottamatta loma-asuntoja. Yhdellä levähdyspaikalla viereen pysäköineen asuntoauton rouva kertoi nähneensä vähän aikasemmin karhun.  Minä näin (tai luulin nähneeni) karhun jäljet. Täällä näkyy olevan tyylinä, että kaikissa lodge:issa on täytettyjä eläimiä, osa Suomalaisittain aika eksoottisen näköisiä. Että täytettyjä karhuja olen nähnyt ja karhun taljoja.

Pyörä on keulaltaan viheliäisen epästabiili. Jos ottaa toisen käden tangolta pois, keula alkaa heti heijaamaan. Se kyllä helpottaa 50:n jälkeen mutta 65:ssa alkaa taas tuntua turvattomalta. Sen yli en ole vielä ajanut. Ystäväni Risto K sanoi Syötteellä käydessään, että moottoripyörä muuttuu epävakaammaksi jos taka-akselin takapuolella laittaa painoa. Tänään  huomasin, että takalaukkujen painopiste jää akselin taakse. Kun saavuin tähän majapaikkaan, niin siirsin niitä niin paljon kuin pystyin eteenpäin. Katsotaan, onko asialla mitään vaikutusta.

Niin hieman lukuja, lämpötila iltapäivällä reilut 20C, matkaa 111 km, nousuja kertyi 1135m ja energiaa kului 4200 kcal. Ruoka alkaa Taas maittaa.

4.8.2013 Matanuska glacier, Alaska

Tie seuraili jokilaaksoa, välillä aika lähelläkin jokea.

Jos kertoisin kaiken mitä päivällä tulee mieleen, aika ei riittäisi millään. Teen havaintoja luonnosta, ihmisistä, autoista, eläimistä, elämästä….. kerronpa tänään vaikka liikenteestä. Tie on ollut päivän pääasiassa 2-kaistaista, ajoittain kolmas ohituskaista. Pääosan matkaa reunalla on ollut hyvä sivukaista, jossa on ollut mukava ajella. Siinä on kyllä ollut tosi leveä täristysura, mutta silti sinne on jäänyt tilaa pyöräilijälle. Tie on seuraillut Matanuska-jokea, nousten hiljalleen reiluun puoleen kilometriin. Minulle kokonaisnousua kertyi tänään noin 1100 m 90 km:n matkalla.

Liikenteessä on ollut kaksi isoa ryhmää; asuntoautot ja vaunut sekä edestakaisin ajelevat mönkijöitä, mootoripyöriä, kumiveneitä ja poneja ajelevat autot. Matkailuautoja on ollut jos minkä sorttisia. Kuitenkin aika suuri määrä on ollut lähes linja-auton kokoisia, joista osa vielä vetää perässään puomilla kiinnitettyä henkilöautoa. Yksi laji on sellainen, jossa isoa vaunua vetää pick-up, jossa vetosysteemi on pick-up:in lavalle kiinnitetty vastaavanlainen kuin on rekka-autojen nupissa. Nimeä en sille kääntöpäydälle tiedä. Paljon muuta liikennettä ei sitten olekaan. Jos lomalaiset ja niiden takia ajelevat otettaisiin pois, niin aika hiljaisia olisivat tiet. 

Päivä on ollut selvästi kylmempi kuin eilinen, ehkä keskimäärin 15C.  Puolipilvinen, joku vesipisara oli ilmassa välillä. Tien varressa ei ole kovinkaan paljon asumuksia, nekin pääasiassa vapaa-ajan asunnoiksi rakennettuja. Paikallisten asumukset ovat sellaisia romutarhoja, että paikka olisi kyllä rautaromun ostajan paratiisi. Majoituin Matanuska Glacier:in  kohdalle Motelliin, josta sain kiskurihintaan mökin, jossa ei ollut vessa eikä vettä muutoinkaan. Yhteinen suihku ja pytty löytyy 100 m:n päästä. Maisema on kyllä kaunis, Matanuska Glacieri eli jäävirta on suoraan vastapäätä laakson toisella puolella.  Ja majapaikka oli tarpeen. Minulta jäi tänä kesänä pitkät lenkit tekemättä ja tuo pyörä laukkuineen on nyt kyllä ennätysraskas. Oletinkin, että tämä ensimmäinen ajoviikko on totuttelua. Valmentajani Juha Rankisen mukaan olisin sisäänajettu taasen vasta 6 viikon ajon jälkeen. Katsotaan, miten käy?

3.8.2013 PALMER, ALASKA

Kuva Knik Riverin ylityksen jälkeen 

Eilinen päivä sujui edelleen aikaerosta toipumiseen. Kävin aamulla postissa kysymässä paketin hintaa Suomeen. Ajatuksena lähettää pyörän ja pyörälaukkujen kuljetuskassi Suomeen. Kuulin hinta-arvion ja kävin hakemassa laukut ja pakkasin ne postin pahvipakkaukseen. Jonotusten ja kaikkien kotkotusten jälkeen maksoin paketista 71 dollaria ja aikaa kului noin 2 tuntia. Palvelu oli hidasta ja aika töykeää. Kanssa-asiakkailta kyllä sain neuvoja.

Kävin noin kolmen tunnin lenkillä ja lopun iltaa järjestelin tavaroitani. Heräsin tänä aamuna hieman ennen kuutta ja minusta alkoin tuntua, että en jaksa olla kolmatta päivää jouten. Niinpä söin jotakin ja laittauduin liikkeelle. Navigaattori oli tänään tosi hankalana. Heitin alkuun Palmerin nimen ja haetin reitin. Lähdin ajamaan navigaattorin mukaan, mutta parin kilometrin jälkeen homma alkoi epäilyttää. Muutin mittakaavaa ja totesin sen haluavan ajaa noin 300 km:n ylimääräisen lenkin. Tätä lenkkiä se tarjosi päivän aikana joka välissä. Sitten kun pääsin oikeaan suuntaan, se ajatti minua armeijan tukikohdan läpi, kahteen eri otteeseen. Kolmatta en lähtenyt enään yrittämään. Eivät päästäneet portista sisään vaikka kuinka esittelin navigaattorin reittiä.

Väistelin sitten alkumatkan moottoritietä kunnes muuta vaihtoehtoa ei ollut ja sitten ajoin sitä kolmisenkymmentä kilometriä. Päivä oli kaunis mutta tuuli varsinkin loppumatkasta aika voimakas. Tiie kääntyi lähes vastatuuleen kun Fairbanks:in tie erkani minun valitsemaltani tieltä. Vähän ennen käännöstä piti ylittää todella suuri joki, Knik-river ja heti sen perään Matanuskariver. Alue on varmaankin kosteaa, kun jokia ja puroja on tosi paljon. Maisemat muistuttavat ehkä Suomen lappia paitsi vuoret ovat aivan toista luokkaa.

Päivän matka jäi lyhyeksi, vain 85 km. (Pyörän mittariin kertynyt). Koitan ottaa ensimmäisen viikon rauhallisesti. Energiaa paloi kuitenkin n. 3500 kcal noin +20C:n lämpöisessä säässä. Hotellimajoitus on kallis. Ensimmäinen paikka josta kysyin, olisi maksanut 128 dollaria. Talvella saman huoneen hinta oli 62 dollaria. Tämän toisen hotellin huoneen sain hieman halvemmalla, 91 dollariin. Jospa saisin vastaavasti etelämpää edullisempia majapaikkoja. Nyt väsyttääkin ensimmäisen kerran illalla ihan oikeasti, joten taidan alkaa nukkumaan.

AIKAEROSTA TOIPUMASSA

Tämäntyyppisiä taloja oli matkallani ruokakauppaan Anchoragessa.

Ensimmäinen päivä Alaskassa alkaa olla takana. Aikaero Suomeen on 11 tuntia ja sen vuoksi yö oli levoton. Naapuri katsoi vielä aiheelliseksi kotiinpalattuaan klo 01:00 yöllä ottaa pitkän ja äänekkään suihkun. Aamu tulee kuitenkin pitkänkin yön jälkeen. Tämä vaatimaton majapaikkani ei tarjoa edes aamupalaa, joten lähdin sellaiselle lähikuppilaan. Tilasin kaksi sellaista ja 20 dollarin hintaan sain pahimman nälkäni tyydytettyä.
 Kävelin lähiostoskeskukseen etsimään freepaidia, jotta voisin käyttää puhelieni datayhteyksiä ja tekstiviestiä. Kaupassa oli mielenkiintoinen systeemi. Yksi isäntä tuli kyselemään nimeäni ja kirjoitteli sen tabletille. Näin sitten. että nimeni tuli kaupan seinällä olevalle ruudulle jonoon. Kaupassa oli kaksi tällaista nimien kerääjää ja yksi myyjä!  Komean näköinen jonotuslista joka tapauksessa. Minua kuitenkin palveltiin aikanaan ja sain kuukauden rajoittamattoman datan ja tekstiviesticimin 60 dollarin hintaan.  Sitten huomasin illalla huoneessani, miksi monissa ostamissani vempaimissa on sellainen omituinen pistoke. Olen heitellyt ne roskiin, kun ei niitä ole missään tarvinnut. Täällä olisi tarvinnut. Nyt piti ostaa adapteri kaupasta.